15.6.1990

Vaatimukset vesioikeudessa

Revonlahden kalastuskunta ja sen myötäpuolet ovat asiaa vesioikeudessa käsiteltäessä lausuneet, että tie- ja vesirakennushallituksen rakentaessa Uljuan tekoallasta olivat vuoden 1969 kesällä Siikajokeen laskettu liete ja altaan rakentamiseen liittyvänä toimenpiteenä suoritettu vesialueen ruoppaus Siikajoen vesistössä vuoden 1969 aikana aiheuttaneet kalastuskuntien vesialueilla veden samenemisen ja likaantumisen. Tästä oli ollut seurauksena, että vuonna 1969 rapukanta oli Mankilan kalastuskunnan alueella noin 50 hehtaarin alalta tuhoutunut lopullisesti ja että ravustuksen harjoittaminen oli estynyt kalastuskuntien ja Hillin tilan RN:o 2:6 vesialueilla. Tällä perusteella kalastuskunnat ovat vaatineet korvausta raputuoton menetyksestä 600.000 ravun kokonaisvuosituoton mukaan laskettuna 4,20 markan kappalehinnan mukaan vähennettynä 15 prosentin pyynti- ynnä muilla kustannuksilla. A on samoin perustein vaatinut korvaukseksi 11 vuodelta 12.100 ravun menetyksestä 4 markan kappalehinnan mukaan ja 40 rapumerran menetyksestä 20 markan kappalehinnan mukaan yhteensä 49.200 markkaa. Kaikille määrille on lisäksi esitetty 6 prosentin korkovaatimus.

Pohjois-Suomen vesioikeuden ratkaisu

Vesioikeus on 24.2.1984 antamassaan päätöksessä katsonut korvauslaskelman perusteeksi 300.000 rapua vuodessa ja määrätessään kertakaikkisen korvauksen ravustuksen tuoton menetyksestä arvioinut ravun bruttohinnaksi sen hintakehitys ja rahan arvon muutos huomioon ottaen 3 mk/kpl. Kun pyydystyskustannusten osuutena oli pidetty keskimäärin 25 prosenttia, oli korvauslaskelmassa käytettäväksi ravun nettohinnaksi saatu 2,25 mk/kpl. Vesioikeus on velvoittanut vesihallituksen suorittamaan kertakaikkisena korvauksena ravustuksen tuoton menetyksestä kysymyksessä olevalta osalta seuraavat määrät 6 prosentin korkoineen 1.9.1969 lukien.

Vesiylioikeuden päätös 27.11.1987

Vesihallituksen, nykyisen vesi- ja ympäristöhallituksen, sekä kalastuskuntien haettua muutosta vesioikeuden päätökseen ja kalastuskuntien toistettua vaatimuksensa muutoin mutta korotettua ravun kappalehinta-arviovaatimuksen hintatason noususta johtuen 4,70 markaksi vesiylioikeus on asiakirjoista havaittavan menettelyn jälkeen antamassaan päätöksessä katsonut rapukannan korvausvelvollisuuden kannalta kokonaisuudessaan menetetyksi, pitänyt korvauslaskelman perusteena 200.000 rapua vuodessa ja todennut, että koska korvattavana oli koko rapukannan menetys ja korvauksia arvioitaessa siis edellytettiin ravustuksen vahinkoalueella päättyneen, oli korvattavaa nettohintaa määrättäessä ravun bruttohinnasta vähennettävä muiden pyyntikustannusten lisäksi myös pyyntityön arvo. Ravun bruttohinta vuonna 1968 oli ollut keskimäärin 0,45 mk/kpl. Yleisen hintatason muutos 1968-1984 huomioon ottaen korvausperusteena käytettäväksi ravun bruttohinnaksi saatiin 2,10 mk/kpl. Tästä vesiylioikeus on arvioinut edellä lausutun periaatteen mukaisesti ravun korvattavaksi nettoarvoksi 1 mk/kpl. Edellä lausutuilla periaatteilla ja pääomakertoimella 20 määrättävä korvaus raputuoton täydellisestä menetyksestä sisälsi myös kertakaikkisen korvauksen kalastuskuntien raputulojen, kuten vesialueiden vuokratulojen ja ravustuslupatulojen menetyksestä. Näillä ja A:n korvauksen osalta vastaavilla perusteilla vesiylioikeus on alentanut ravustuksen tuoton, oikeastaan vesialueen raputuoton menetyksestä vesihallituksen maksettaviksi määrätyt kertakaikkiset korvaukset kysymyksessä olevalta osalta jäljempänä korvausluettelossa mainittuihin määriin, jotka oli maksettava vesioikeuden päätöksessä mainituin tavoin laskettavine korkoineen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Revonlahden kalastuskunnalle ja sen myötäpuolina oleville muille kalastuskunnille on myönnetty valituslupa 21.6.1988 siltä osin kuin on kysymys siitä, onko vesialueen raputuoton menetyksestä johtuvaa korvausta laskettaessa otettava vähennyksenä huomioon muiden pyyntikustannusten lisäksi myös pyyntityön arvo. A:n, jonka valtakirja on liitetty Revonlahden kalastuskunnan ja sen myötäpuolten muutoksenhakuvaltakirjojen oheen, on katsottava kohdaltaan osallistuneen muutoksenhakemukseen. Myös hänelle myönnetään, hakemus enemmälti hyläten, valituslupa edellä mainitussa laajuudessa.

Revonlahden kalastuskunta myötäpuolineen on ensisijaisesti vaatinut, että vesiylioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin vesialueen raputuoton menetyksestä johtuvaa korvausta laskettaessa on vähennyksenä otettu huomioon muiden pyyntikustannusten lisäksi myös pyyntityön arvo ja toissijaisesti, että vaikka pyyntikustannuksissa otettaisiin huomioon pyyntityön arvo, niiden määrää ei arvioitaisi 25 prosenttia suuremmaksi ravun bruttohinnasta. Lisäksi Revonlahden kalastuskunta myötäpuolineen on vaatinut vesi- ja ympäristöhallituksen velvoittamista korvaamaan niillä asiassa olleet oikeudenkäyntikulut.

Vesi- ja ympäristöhallitus on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

Perustelut

Ravun nettohintaa määrättäessä on pyyntityön arvo muiden pyyntikustannusten lisäksi vähennettävä ravun bruttohinnasta. Pyynnin luonne huomioon ottaen, kun ravustamista myös on harjoitettu virkistystarkoituksessa ja kotitarvekäyttöön ja siis suhteellisen pienin kuluin, pyyntikustannusten määräksi on Korkeimman oikeuden harkinnan mukaan arvioitava 25 prosenttia vesiylioikeuden määräämästä ravun bruttoarvosta 2,10 markasta. Rapujen korvattava nettoarvo on näin ollen 1,57 markkaa kappaleelta.

Tuomiolauselma

Vesiylioikeuden päätöstä muutetaan siten, että vesialueen raputuoton menetyksestä vesi- ja ympäristöhallituksen maksettaviksi määrätyt kertakaikkiset korvaukset korotetaan jäljempänä olevassa korvausluettelossa mainittuihin määriin vesioikeuden päätöksessä mainituin tavoin laskettavine korkoineen.

Vesi- ja ympäristöhallitus velvoitetaan korvaamaan Revonlahden kalastuskunnan ja sen myötäpuolten yhteiset oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla.