14.5.1990

Lahden raastuvanoikeuden päätös 10.5.1988

Raastuvanoikeus on Rakennustyöläisten Etelä-Hämeen Aluejärjestö r.y:n ja Teknisten Liitto TL r.y:n kommandiittiyhtiö B:tä ja sen vastuunalaista yhtiömiestä C:tä vastaan ajamasta kanteesta lausunut, että kommandiittiyhtiö B oli 31.10.1986 allekirjoitetulla vuokrasopimuksella vuokrannut osakeyhtiö A:lta sen osoitteessa Hirsimetsäntie 14 Lahdessa omistaman liikehuoneiston. Vuokraus oli käsittänyt tontilla olevat rakennukset ja kaluston. Noista rakennuksista käsin osakeyhtiö oli harjoittanut huoltotoimintaa, minkä lisäksi se oli tehnyt asennustöitä eri urakkakohteissa erikseen tehtyjen urakkasopimusten mukaisesti.

Osakeyhtiö oli jättänyt konkurssihakemuksen Lahden raastuvanoikeudelle 3.11.1986. Jo sitä ennen työt osakeyhtiön urakkakohteissa ja huoltotyöt toimitiloissa olivat pysähtyneet osakeyhtiön maksukyvyttömyydestä johtuneen materiaalipulan vuoksi. Urakat olivat olleet pysähdyksissä ainakin noin kahden viikon ajan ennen konkurssihakemuksen jättämistä. Osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja D oli 4.11.1986 irtisanonut kaikkien yhtiön työntekijöiden työsopimukset ilmoittaen perusteeksi yhtiön konkurssin. Kirjallisessa irtisanomisilmoituksessa työsuhteen oli ilmoitettu päättyvän kunkin työntekijän osalta 4.11.1986. Väliaikainen pesänhoitaja oli osakeyhtiön konkurssihallinnon puolesta ilmoittanut hyväksyvänsä toimitetut irtisanomiset konkurssipesää sitoviksi.

Työntekijöiden tultua irtisanotuiksi kommandiittiyhtiö oli tehnyt heidän kanssaan kirjalliset työsopimukset, jotka oli päivätty 4.11.1986 ja joiden mukaan työntekijät olivat sitoutuneet samasta päivästä lukien kommandiittiyhtiön palvelukseen toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen voimassa olevien työehtosopimusten mukaisesti. Oikeudenkäynnissä ei ollut tarkasti saatu selvitettyä niitä ajankohtia, jolloin kukin työntekijä todellisuudessa oli allekirjoittanut uuden työsopimuksen. Muun selvityksen puuttuessa raastuvanoikeus on katsonut, että työsuhteet olivat kunkin työntekijän osalta alkaneet 4.11.1986 eli välittömästi sen jälkeen, kun työntekijät oli irtisanottu aikaisemman työnantajan palveluksesta.

C oli työsopimuksia tehdessään ilmoittanut työntekijöille, että heidät otettiin kommandiittiyhtiön palvelukseen uusina työntekijöinä, kuitenkin niin, että työntekijät saivat vuosilomansa sen pituisena, kuin he olisivat sen saaneet siinä tapauksessa, että he olisivat jatkaneet osakeyhtiön palveluksessa. Toisaalta C oli kertonut työntekijöille, ettei hän maksa heille vuosilomapalkkaa näin pidennetyltä koko vuosiloman ajalta vaan ainoastaan työntekijän kommandiittiyhtiön palveluksessa ansaitun vuosiloman ajalta.

Välittömästi työsopimusten tekemisen jälkeen tai viimeistään seuranneena päivänä kommandiittiyhtiön edustajat olivat käyneet kaikilla osakeyhtiön aikaisemmilla ja keskenjääneillä työmailla tutustumassa tilanteeseen. Koska kommandiittiyhtiön palveluksessa olivat olleet samat työntekijät, jotka olivat aikaisemmin suorittaneet töitä urakkakohteissa, kommandiittiyhtiö oli neuvottelujen jälkeen saanut siirretyksi itselleen kaikki osakeyhtiön keskeneräiset työmaat ja sopinut siitä, että kommandiittiyhtiö teki urakat loppuun, ensin tuntityönä ja myöhemmin erillisten urakkasopimusten mukaisesti. Kommandiittiyhtiö oli selvittänyt osakeyhtiön konkurssipesän kanssa urakkakohteista maksamatta olevat erät siten, että osakeyhtiön oli katsottava saaneen suorituksen kaikista toimenpiteistään konkurssin alkamishetkeen saakka.

Kommandiittiyhtiö toimi samalla alalla kuin konkurssiin mennyt osakeyhtiö. Kommandiittiyhtiön tarkoituksena oli jo ennen osakeyhtiön konkurssin alkamista ollut laajentaa toimintaansa Lahteen. Tämän johdosta kommandiittiyhtiö oli käynyt osakeyhtiön kanssa neuvotteluja yhtiön ostamisesta tai sen koko liiketoiminnan siirtämisestä kommandiittiyhtiölle. Neuvottelut eivät olleet johtaneet suoranaiseen yrityskauppaan, mutta kommandiittiyhtiö oli tehnyt osakeyhtiön kanssa edellä mainitun toimitiloja koskevan vuokrasopimuksen.

Vuokrasopimuksessa tarkoitettujen tilojen hallinta oli siirtynyt kommandiittiyhtiölle 4.11.1986 samanaikaisesti, kun se oli tehnyt uudet työsopimukset osakeyhtiön entisten työntekijöiden kanssa. Työt osakeyhtiön aikaisemmissa urakkakohteissa olivat lähteneet käyntiin välittömästi sen jälkeen, kun kommandiittiyhtiö oli toimittanut työmaille sieltä puuttuvia raaka-aineita ja tarvikkeita, osakeyhtiön aikaisempien työntekijöiden jatkaessa töitä työmailla kommandiittiyhtiön palveluksessa ja käyttäen samoja työkaluja kuin ollessaan osakeyhtiön palveluksessa. Konkurssipesän vaadittua työkaluja palautettavaksi konkurssipesä ja kommandiittiyhtiö olivat päässeet sopimukseen siitä, että työkaluja saatiin jonkin aikaa käyttää urakkakohteissa. Myös huoltotoiminta oli käynnistynyt välittömästi sen jälkeen, kun kommandiittiyhtiö oli toimittanut varastoon sellaista tavaraa, jota huoltotöissä välttämättä oli tarvittu. Näin ollen myös huoltotyön oli katsottava jatkuneen välittömästi ja samanlaisena kuin sitä oli harjoitettu ennen osakeyhtiön konkurssin alkamista.

Raastuvanoikeus on katsonut, että vuokralleannossa sekä pian sen jälkeen tapahtuneissa työntekijöiden siirtymisessä kommandiittiyhtiön palvelukseen ja urakoiden siirroissa oli kysymyksessä työsopimuslain 7 §:ssä tarkoitettu liikkeen luovutus. Liikettä luovutettaessa siirtyivät aikaisemman työnantajan oikeudet ja velvollisuudet välittömästi liikkeen uudelle omistajalle. Kuitenkaan tämä ei vastannut työntekijän palkka- tai muusta työsuhteeseen perustuvasta saamisesta, joka oli erääntynyt ennen luovutusta. Liikkeen luovutushetkeksi oli katsottava 4.11.1986, jolloin kommandiittiyhtiö oli saanut vuokrasopimuksessa mainitut toimitilat hallintaansa ja solmimiensa uusien työsopimusten mukaisesti ryhtynyt käyttämään määräysvaltaa ja harjoittamaan liiketoimintaa osakeyhtiön tiloissa. Tuolloin kommandiittiyhtiö oli saavuttanut sellaisen tosiasiallisen määräysvallan, että sitä oli seurannut myös vastuu työntekijöiden palkkasaatavista. Sitä vastoin oli jäänyt näyttämättä, että kommandiittiyhtiö olisi ennen tuota hetkeä voinut olla vastuussa sellaisista palkkasaatavista, jotka olivat erääntyneet sitä ennen.

Raastuvanoikeus on katsonut, että vaikka osakeyhtiö oli jättänyt konkurssihakemuksen Lahden raastuvanoikeudelle 3.11.1986, vastasi se työntekijöiden palkkasaatavista myös seuraavalta päivältä, jolloin työntekijät oli irtisanottu. Kun kommandiittiyhtiö oli tehnyt työsopimukset 4.11.1986 osakeyhtiön vanhojen työntekijöiden kanssa, raastuvanoikeus on katsonut, että kommandiittiyhtiö vastasi suoranaisista työpalkkasaatavista vasta seuraavasta aamusta alkaen, josta lähtien työntekijät eivät enää olleet osakeyhtiön konkurssipesän käytettävissä. Vaikka D oli osakeyhtiön puolesta irtisanonut yhtiön työntekijät konkurssin perusteella, olivat työntekijöiden työsuhteet työnantajan vaihdoksesta huolimatta jatkuneet keskeytymättöminä, koska kommandiittiyhtiö oli välittömästi tehnyt samojen työntekijöiden kanssa uudet työsopimukset. Koska työsuhteet eivät olleet katkenneet liikkeen luovutuksen yhteydessä, kommandiittiyhtiö oli välittömästi joutunut vastuuseen työsuhteeseen liittyvistä työnantajan velvollisuuksista ja siten vastuuseen paitsi luovutuksen jälkeen erääntyneistä palkoista myös sellaisista vuosilomista ja vuosilomakorvauksista, jotka eivät olleet olleet vielä erääntyneet luovutuksen tapahtuessa. Työntekijät olivat tulleet kommandiittiyhtiön palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä huolimatta siitä, että C oli yhtiön puolesta ilmoittanut työntekijöille, että nämä otettiin työhön uusina työntekijöinä, koska kommandiittiyhtiö ei ollut tällä ilmoituksella voinut vapautua niistä velvollisuuksista, jotka johtuivat työsopimuslain 7 §:n 2 momentin määräyksestä.

Hyläten vaatimukset enemmälti eli muun muassa Rakennustyöläisten Etelä-Hämeen Aluejärjestö r.y:n vaatimat työntekijöiden työpalkkasaatavat ajalta 30.10.-4.11.1986 yhteensä 18.323 markkaa 71 penniä korkoineen sekä Teknisten Liitto TL r.y:n vaatimat työntekijöiden talvilomapalkat ja vuosilomakorvaukset lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1985-31.3.1986 yhteensä 6.000 markkaa 2 penniä korkoineen raastuvanoikeus on

1) vahvistanut, että 31.10.1986 osakeyhtiön ja kommandiittiyhtiön välillä allekirjoitettu vuokrasopimus, jolla osakeyhtiö oli vuokrannut omistamansa liikehuoneiston kalustoineen kommandiittiyhtiölle, pian sen jälkeen tapahtuneet osakeyhtiön urakoiden siirrot kommandiittiyhtiölle ja osakeyhtiön aikaisempien työntekijöiden siirtyminen välittömästi sen konkurssin jälkeen kommandiittiyhtiön palvelukseen olivat toteuttaneet työsopimuslain 7 §:ssä tarkoitetun liikkeen luovutuksen

2) vahvistanut, että kommandiittiyhtiö ja C olivat velvolliset suorittamaan työntekijöille vuosilomapalkan, joka laskettiin 1.4.1986 alkaneen lomanmääräytymisvuoden alusta lukien

3) velvoittanut kommandiittiyhtiön ja C:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Rakennustyöläisten Etelä-Hämeen Aluejärjestö r.y:lle sille perittäväksi siirrettyjä osakeyhtiön palveluksessa olleiden työntekijöiden vuosilomapalkkoja ja -lomakorvauksia lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1986-31.3.1987 yhteensä 108.423 markkaa 44 penniä 16 prosentin vuotuisine korkoineen laskettuna 9.095 markalle 41 pennille 4.11.1986 lukien, 9.288 markalle 7 pennille 23.1.1987 lukien, 8.638 markalle 59 pennille 5.6.1987 lukien, 2.775 markalle 60 pennille 19.6.1987 lukien, 22.279 markalle 48 pennille 3.7.1987 lukien, 7.152 markalle 67 pennille 13.7.1987 lukien, 33.051 markalle 97 pennille 17.7.1987 lukien ja 16.021 markalle 65 pennille 31.7.1987 lukien

4) velvoittanut kommandiittiyhtiön ja C:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Teknisten Liitto TL r.y:lle sille perittäväksi siirrettyjä osakeyhtiön palveluksessa olleiden ja kommandiittiyhtiön palvelukseen siirtyneiden työntekijöiden vuosilomapalkkoja ja lomakorvauksia lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1986-31.3.1987 yhteensä 21.486 markkaa 42 penniä 16 prosentin vuotuisine korkoineen laskettuna 2.112 markalle 31.12.1986 lukien ja 19.374 markalle 42 pennille 20.8.1987 lukien.

Raastuvanoikeus on velvoittanut kommandiittiyhtiön ja C:n sekä tämän jutun yhteydessä käsitellyssä eräässä toisessa jutussa osallisina olleiden osakeyhtiön konkurssipesän ja Kymen läänin työvoimapiirin yhteisvastuullisesti korvaamaan yhdistysten yhteiset oikeudenkäyntikulut molemmista jutuista yhteensä 18.357 markalla 65 pennillä 16 prosentin korkoineen 10.5.1988 lukien.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 28.6.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhdistykset toiselta sekä kommandiittiyhtiö ja C toiselta puolen olivat saattaneet jutun, on todennut, että putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksen 1986-1987 mukaan palkka maksettiin joka toinen perjantai kuitenkin niin, että palkkalaskenta-aika oli aina viisi työpäivää. Ajalta 1.4.11.1986 Rakennustyöläisten Etelä-Hämeen Aluejärjestö r.y:lle perittäväksi siirretyt saatavat eivät olleet näin ollen erääntyneet ennen 4.11.1986 tapahtunutta liikkeen luovutusta. Kommandiittiyhtiö ja C liikkeen uusina omistajina vastasivat työsopimuslain 7 §:n 2 momentin nojalla mainitusta palkkasaatavasta.

Saatavansa Teknisten Liitto TL r.y:lle perittäväksi siirtäneistä E ja F olivat pitäneet vuosilomansa huhtikuussa 1987. Tältä osin vaadittu lomaltapaluuraha oli siten erääntynyt liikkeen luovutuksen jälkeen. Kommandiittiyhtiö ja C liikkeen uusina omistajina vastasivat työsopimuslain 7 §:n 2 momentin nojalla mainitusta palkkasaatavasta.

Tämän vuoksi hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, velvoittanut kommandiittiyhtiön ja C:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Rakennustyöläisten Etelä-Hämeen Aluejärjestö r.y:lle raastuvanoikeuden tuomitsemien määrien lisäksi työpalkkoja ajalta 1.-4.11.1986 9.513 markkaa 79 penniä 16 prosentin korkoineen 21.11.1986 lukien ja Teknisten Liitto TL r.y:lle raastuvanoikeuden tuomitsemien määrien lisäksi lomaltapaluurahaa 2.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 800 markalle 7.4.1987 lukien ja 1.200 markalle 27.4.1987 lukien. Muilta osin hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi. Hovioikeus on vielä velvoittanut kommandiittiyhtiön ja C:n yhteisvastuullisesti korvaamaan yhdistysten yhteiset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.5.1990

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Kommandiittiyhtiö ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan yhdistyksille yhteisesti korvaukseksi niillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.