6.2.1990

Jalasjärven kihlakunnanoikeuden päätös 25.4.1988

Kihlakunnanoikeus, joka oli 14.12.1987 myöntänyt eläkeläiselle B:lle maksuttoman oikeudenkäynnin ilman korvausvelvollisuutta valtiolle 22.10.1987 lukien ja määrännyt asianajaja A:n hänen oikeudenkäyntiavustajakseen jutussa, jossa B oli osastonhoitajaa Q:ta vastaan ajamassaan kanteessa vaatinut muun muassa B:n ja Q:n välisen kiinteistönkaupan julistamista mitättömäksi, on hylätessään lausumillaan perusteilla kanteen määrännyt valtion varoista suoritettavaksi A:lle kohtuullisena palkkiona 15.000 markkaa ja kulujen korvauksena 1.264,60 markkaa.

Vaasan hovioikeuden tuomio 10.11.1988

Hovioikeus, jossa B ja A olivat hakeneet muutosta A:n vaatiessa hänelle valtion varoista suoritetun palkkion korottamista hänen kihlakunnanoikeudelle esittämänsä laskun mukaisesti 23.770 markkaan, on, otettuaan oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 5 §:n nojalla huomioon B:n valitusajan jälkeen 4.7.1988 hovioikeudelle toimittaman lääkärinlausunnon oikeustoimikelpoisuudestaan, pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen sekä pääasian että A:lle maksettavaksi määrätyn palkkion osalta. Valtion varoista on suoritettu A:lle, joka oli vaatinut B:n avustamisesta hovioikeudessa palkkiota 7.930 markkaa ja kulujen korvausta 305,20 markkaa, palkkioksi 1.000 markkaa.

Perustelut

Yleiset perustelut

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentin mukaan on mainitun lain nojalla määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Palkkiota määrättäessä on sen määrään vaikuttavana seikkana otettava huomioon erityisesti suoritetun työn laatu.

Harkittaessa oikeudenkäyntiavustajana toimineelle asianajajalle tulevaa palkkiota ja kulujen korvausta on otettava ohjeellisesti huomioon myös Suomen Asianajajaliiton liittokokouksessa yleisen asianajajayhdistyksen sääntöjen vahvistamisesta annetun oikeusministeriön päätöksen 21 §:n 6 kohdan nojalla vahvistetut asianajopalkkioiden määräämisperusteet sekä oikeusministeriön maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 4 momentin nojalla 5.5.1976 vahvistamat ohjeet lain 15 §:ssä tarkoitettujen palkkioiden ja korvausten perusteista (yleiskirje nro 1/1976). Oikeusministeriön ohjeiden mukaan palkkion perusteena tulee yleisesti asianajotehtävissä sovellettujen periaatteiden ja yleisen käytännön mukaisesti olla jokaisen toimeksiannon osalta sen vaatiman työn määrä ja laatu sekä tehtävän vaikeusaste. Asian valmistelun, tuomioistuimessa tapahtuvan käsittelyn sekä muiden toimenpiteiden vaatima aika voidaan ottaa huomioon palkkiota määrättäessä. Palkkioiden tulee yleensä olla jonkin verran, keskimäärin noin viidenneksen, muussa asianajotoiminnassa perittäviä palkkioita pienemmät. Palkkiota korottavina perusteina voidaan ottaa huomioon muun muassa erityistä asiantuntemusta edellyttävissä asioissa oikeudenkäyntiavustajan niiden hoitamisessa saavuttama kokemus ja taito, tehtävän hoitamiseen liittyvän vastuun suuruus erikoistapauksissa ja asian erityinen merkitys päämiehelle, asiaan liittyvän oikeus- tai näyttökysymyksen vaikeus, asian ja siihen liittyvän oikeudenkäyntiaineiston esittämisessä tai oikeustieteellisen kirjallisuuden ja oikeuskäytännön tutkimisessa hyvin suoritettu työ sekä oikeudenkäyntiavustajan osoittama erityinen valmius ja taito päämiehen edun valvomiseksi asiassa tarpeellisten seikkojen selvittämisessä ja esittämisessä. Muutoksenhakutuomioistuimen tulee kiinnittää huomiota myös siihen, miten ammattitaitoisesti muutoksenhakemus on laadittu ja missä määrin sen laatiminen on edellyttänyt asiassa lisäselvityksiä tai muuta lisätyötä. Kulujen korvaamista koskevien ohjeiden mukaan korvausta määrättäessä on otettava huomioon tehtävästä aiheutuneet matka- ja muut suoranaiset kulut sekä päämiehen puolesta suoritetut maksut. Palkkion on tehtävää vastaavalta osalta katettava asianajajan toiminnan aiheuttamat yleiskulut. Huomiota on kiinnitettävä siihen, onko hankittu ja kuluja aiheuttanut selvitys ollut päämiehen edun valvomiseksi tai asian ratkaisemisen kannalta tarpeellista.

Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 momentin säännös tuomion perustelemisesta koskee myös ratkaisua, jossa on määrätty valtion varoista maksettavaksi oikeudenkäyntiavustajalle palkkiota ja kulujen korvausta. Korkein oikeus onkin ratkaisussaan KKO:1981-II-95 katsonut, että hovioikeuden, joka oli määrännyt oikeudenkäyntiavustajalle normaalia palkkiotasoa pienemmän palkkion, olisi tullut perustella ratkaisunsa. Ratkaisussa KKO:1987:106 on asia palautettu hovioikeudelle, kun se oli perusteluitta määrännyt eritellyn laskun palkkioistaan ja kuluistaan esittäneelle avustajalle vain palkkion ja oli ilmeisesti kokonaan hylännyt joitakin erittelyssä mainittuja vaatimuksia.

Kihlakunnanoikeudessa maksettu palkkio

A on toiminut kantajana olleen B:n oikeudenkäyntiavustajana jutussa, jossa B on eräisiin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain säännöksiin vedoten vaatinut Q:n kanssa 28.9.1985 tekemänsä kiinteistönkaupan, tilaan annetun lainhuudon sekä siihen vahvistetun kiinnityksen julistamista mitättömiksi tai siinä tapauksessa, ettei näitä vaatimuksia hyväksyttäisi, kauppahinnan korottamista sekä vielä korvausta tilalta kaadetuista puista. A:n toimenpiteet kihlakunnanoikeudessa ovat liittyneet pääasiassa näytön esittämiseen ja A on kirjelmissäänkin keskittynyt lähinnä näyttöön liittyvien seikkojen selvittämiseen. Asia ei ole ollut näyttö- ja oikeuskysymysten kannalta laadultaan, laajuudeltaan tai vaikeudeltaan erityisen työläs.

A on kihlakunnanoikeudessa selvityksenä suorittamistaan toimenpiteistä ja kuluistaan esittämässään eritellyssä laskussa vaatinut valtion varoista maksettavaksi, paitsi kulujen korvauksena 1.264,60 markkaa, palkkiona 23.770 markkaa. Palkkiovaatimusta ovat tuntuvasti lisänneet lukuisat kirjeet, neuvottelut ja puhelinkeskustelut. Kihlakunnanoikeus on määrännyt, että A:lle suoritettiin valtion varoista kulujen korvaukseksi vaadittu määrä ja kohtuulliseksi palkkioksi 15.000 markkaa. Kun otetaan huomioon, että A:lle on kulujen korvauksena määrätty maksettavaksi hänen eri toimenpiteistään vaatimansa määrät, kihlakunnanoikeuden ratkaisusta ei ole pääteltävissä, että se olisi katsonut A:n laskussa mainittuihin toimenpiteisiin sisältyneen sellaisia toimenpiteitä, joista A ei olisi oikeutettu saamaan palkkiota, vaan kihlakunnanoikeus on ilmeisesti yleisesti alentanut yksittäisistä toimenpiteistä vaadittuja määriä ja päätynyt näin määräämäänsä palkkioon. Vaikka palkkiota onkin määrätty tuntuvasti vähemmän kuin A on vaatinut, on sen määrääminen näiden seikkojen vallitessa tapahtunut maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentissa tuomioistuimelle säädettyyn harkintavaltaan perustuen normaalin palkkiotason rajoissa eikä ratkaisun yksityiskohtainen perusteleminen ole siten ollut tarpeellista.

Kun otetaan edellä lausutuin tavoin huomioon asian ja A:n työn laatu, on kihlakunnanoikeudessa A:lle valtion varoista suoritettu määrä kohtuullinen palkkio hänen työstään ja ajanhukasta.

Hovioikeudessa maksettu korvaus

A on hovioikeudelle selvityksenä suorittamistaan toimenpiteistä ja kuluista esittämässään eritellyssä laskussa vaatinut korvausta postikuluista ja asiakirjojen jäljentämisestä sekä palkkiota kirjeenvaihdosta päämiehensä, tämän sisaren ja eri lääkäreiden kanssa, puhelinsoitosta eräälle lääkärille, neuvottelusta, jutun pöytäkirjoihin ja kihlakunnanoikeuden päätökseen tutustumisesta, valituskirjelmän laatimisesta, uuden lääkärinlausunnon toimittamisesta hovioikeuteen ja hovioikeuden ratkaisun selvittämisestä päämiehelle. Toimenpiteistään A on vaatinut valtion varoista maksettavaksi laskun mukaan palkkiona 7.930 markkaa ja kulujen korvauksena 305,20 markkaa. A on muutoksenhaulle säädetyn määräajan jälkeen toimittanut hovioikeuteen 30.6.1988 kirjelmän sekä 4.7.1988 kirjelmän ja 23.6.1988 päivätyn lääkärinlausunnon.

Hovioikeus on ottanut huomioon A:n sille toimittamat 28.4.1988 päivätyn ja mainitun 23.6.1988 päivätyn lääkärinlausunnon. A on siten oikeutettu saamaan palkkion niihin liittyvistä toimenpiteistään. Hovioikeuden maksaman palkkion määrän vertailu A:n laskusta ilmeneviin toimenpiteisiin osoittaa kuitenkin hovioikeuden ilmeisesti katsoneen, ettei A ole oikeutettu saamaan joistakin toimenpiteistään palkkiota. Hovioikeus ei ole lausunut, mistä toimenpiteistä A:lle on maksettu palkkiota ja mistä ei, eikä muitakaan perusteita, joiden nojalla ratkaisuun on päädytty. Hovioikeus ei ole myöskään antanut lausuntoa A:n vaatimuksesta saada korvaus kuluistaan hovioikeudessa. Tämän vuoksi asia on A:lle hovioikeudessa maksettavan palkkion ja kulujen korvauksen osalta palautettava hovioikeuteen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta A:lle kihlakunnanoikeudessa valtion varoista maksetun palkkion osalta.

Hovioikeuden tuomio kumotaan A:lle hovioikeudessa valtion varoista maksetun palkkion osalta. Asia palautetaan tältä osin hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja lausua A:n oikeudesta saada valtion varoista palkkio ja korvaus kuluistaan hovioikeudessa.