4.12.1990

Toimitus

Toimitusmiehet ovat 14.10.1987 lopetetuksi julistetussa toimituksessa sikäli kuin nyt on kysymys perustaneet Porin kaupungin Lampaluodon yksinäistaloa olevia Hansholman saaren tiloja varten tieoikeudet Meritorpan tilan RN:o 1:57 alueella olemassaolevaan tiehen.

Toimitusmiehet ovat vahvistaneet tieyksikköjaossa noudatettavat perusteet erikseen asuntotontin, lomatontin ja metsämaan osalta. Asuntotontin ja lomatontin osalta on vahvistettu perusteet tieyksiköiden alentamisesta, mikäli tieosakkaalla ei ollut käytössään autoa. Muunlaatuinen tien käyttö on määrätty arvioitavaksi yksittäistapauksittain harkinnan mukaan.

Toimitusmiehet ovat vahvistaneet A:n omistaman Meritorpan tilan RN:o 1:57 lomatonttiyksiköiksi 82 tieyksikköä ja metsäyksiköiksi 11 tieyksikköä sekä lomatontin tavanomaista raskaamman liikenteen perusteella erityisliikenneyksiköiksi 82 tieyksikköä eli kaikkiaan 175 tieyksikköä.

Tiekorvausten osalta toimitusmiehet ovat todenneet, että kysymyksessä oleva tie oli A:n ja nyt tieoikeuden tiehen saaneiden tilojen omistajien suullisen sopimuksen nojalla rakennettu Meritorpan tilan tiluksille tilan rajalta tiehen liittyvän Hansholman yksityistien rakentamisen yhteydessä. Toimitusmiehet ovat katsoneet, että tietä rakennettaessa oli ilmeisesti edellytetty, ettei tien tekemisen johdosta makseta korvauksia. Sen vuoksi toimitusmiehet ovat yksityisistä teistä annetun lain 33 §:n 2 momentin nojalla päättäneet, ettei maapohjasta, vahingosta ja haitasta määrätä maksettavaksi korvausta.

Toimitusmiehet ovat liittäneet nyt perustetun yksityistien Hansholman yksityistiehen.

A:n valitus Etelä-Suomen maaoikeuteen

A on maaoikeudessa vaatinut, että toimitusmiesten päätös kumotaan ja poistetaan siltä osin kuin Meritorpan tilalle on vahvistettu lomatontin tavanomaista raskaamman liikenteen perusteella edellä mainitut erityisliikenneyksiköt. Lisäksi A on toistaen toimituksessa esittämänsä korvausvaatimuksen vaatinut korvausta tien alle jääneestä maapohjasta ja tien rakentamiseen käytetystä maa-aineksesta.

Maaoikeuden päätös 21.3.1989

Kuultuaan B:tä tieoikeuden saaneen Mäntylän tilan RN:o 1:53 omistajana, Hansholman yksityistien tiekuntaa ja toimitusinsinööriä sekä toimitettuaan katselmuksen maaoikeus on sikäli kuin täällä on kysymys katsonut, että asiassa oli jäänyt selvittämättä, että Meritorpan tilalle olisi ollut erityisliikenneyksiköiden perusteeksi mainittua tavanomaista raskaammanlaatuista liikennettä. Sitä vastoin maaoikeus on todennut, että Meritorpan tilalla oli käytössä ainakin kaksi autoa ja että tilalla olevaa loma-asuntoa käytettiin kesäaikana päivittäin ja muulloinkin kuin kesäaikana. Näillä perusteilla maaoikeus on katsonut, ettei edellä mainittujen erityisliikenneyksiköiden vahvistamiselle ollut perusteita, mutta lomatontin tavanomaista suuremman käytön perusteella määrännyt Meritorpan tilalle RN:o 1:57 vahvistetut lomatonttiyksiköt korotettaviksi 50 prosentilla.

A:n korvausvaatimuksen osalta maaoikeus on todennut, ettei A ollut asiassa kiistänyt luvanneensa tien tekemistä maapohjineen ja maa-aineksineen korvauksetta. Sen vuoksi maaoikeus on katsonut, ettei vaadittuja korvauksia ollut maksettava.

Edellä mainituin perustein ja viitaten yksityisistä teistä annetun lain 22 §:n 1 momentin ja 23 §:n 1 momentin säännöksiin maaoikeus on alentanut Meritorpan tilalle RN:o 1:57 vahvistetut tieyksiköt 134 yksiköksi. Muutoin maaoikeus on toimituksen pysyttäen hylännyt A:n valituksen.

Perustelut

Maaoikeus on korottanut Meritorpan tilalle RN:o 1:57 vahvistetut lomatonttiyksiköt, koska A:lla oli Meritorpan tilalla käytössään kaksi autoa ja koska tilalla olevaa loma-asuntoa käytettiin kesäaikana päivittäin ja muulloinkin kuin kesäaikana. Näitä seikkoja toimitusmiehet eivät ole maininneet tieyksikköjaon perusteina huomioon otettaviksi eikä niihin ole muutoinkaan asiaa toimituksessa käsiteltäessä vedottu. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei maaoikeus olisi saanut mainitsemillaan perusteilla korottaa Meritorpan tilalle toimituksessa vahvistettuja edellä mainittuja lomatonttiyksiköitä.

A:n korvausvaatimuksen osalta Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä oleva tie on rakennettu siihen Meritorpan tilan rajalta liittyvän Hansholman yksityistien rakentamisen yhteydessä ja että A on sanotun Hansholman yksityistien osalta nimenomaan luopunut vaatimasta tien tekemisen johdosta korvausta. Korkein oikeus katsoo, että nyt kysymyksessä olevaa tietä Meritorpan tilan tiluksille rakennettaessa on ilmeisesti edellytetty, ettei korvauksia makseta.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden päätös kumotaan ja poistetaan siltä osin kuin Meritorpan tilalle vahvistetut lomatonttiyksiköt on korotettu 50 prosentilla. Muutoin maaoikeuden päätökseen tieyksikköjä koskevalta osalta ei ole haettu muutosta ja siten Meritorpan tilalle vahvistetuiksi tieyksiköiksi jää 93 yksikköä. A:n korvausvaatimuksen hylkäämisen osalta maaoikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian laadun vuoksi ja asian näin päättyessä B myötäpuolineen saa pitää vahinkonaan heille selityksen antamisesta täällä aiheutuneet kulunsa.