19.10.1990

Piikkiön kihlakunnanoikeuden päätös 21.2.1989

Kihlakunnanoikeus on A:n Rakennevainio Ky:tä vastaan ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että A oli 29.9.1987 alkaen toiminut yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Yhtiö oli mainitun lain 44 §:n nojalla 12.2.1988 purkanut työsuhteen, koska A oli 1.2.1988 syytä ilmoittamatta jäänyt pois työstä.

A oli työsuhteensa kestäessä vapaa-aikanaan loukannut jalkansa ja toimittanut saamastaan sairauslomasta yhtiölle todistuksen. A oli yhtiön edustajalle selvittänyt, että hänen jalkansa oli murtunut ja että vamma ei parantuisi vielä tuolloin ajalle 3.-31.1.1988 myönnetyn sairausloman aikana. Purkaessaan työsuhteen yhtiö oli ollut tietoinen siitä, että A:n poissaolo oli johtunut jalan murtumisesta. A oli saman sairauden vuoksi ollut sairauslomalla ainakin 3.1.-29.2. ja 3.-20.3.1988.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että työsuhteen purkaminen olisi tapahtunut laillisesta syystä, ja velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen laittomasta purkamisesta kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 24.396 markkaa 16 prosentin korkoineen 12.2.1988 lukien. Valtion varoista on maksettu maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen A:n avustajalle asianajaja X:lle korvaukseksi 3.510,80 markkaa, mikä määrä yhtiö on velvoitettu korvaamaan valtiolle.

Turun hovioikeuden tuomio 21.7.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli saattanut jutun, on lausunut todistajana kuullun A:n pojan kertoneen, että A oli toimittanut tammikuun alkupuolella 1988 yhtiön edustajalle lääkärintodistuksen kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitusta sairauslomasta ajalta 3.-31.1.1988. Tuossa yhteydessä A oli ilmoittanut jalkansa olevan kipsissä kuusi viikkoa.

Yhtiö oli kiistänyt, että A olisi ilmoittanut sairauslomansa jatkumisesta yli lääkärintodistuksessa mainitun ajan. Yhtiö oli vedonnut todistajana kuullun työnjohtajansa kertomukseen, jonka mukaan A ei lääkärintodistuksen toimittaessaan ilmoittanut muuta kuin mitä siitä ilmeni.

Yhtiö oli kuitenkin tiennyt, mistä syystä A oli jäänyt sairauslomalle. Sairauden laatuun nähden yhtiöllä oli purkaessaan työsuhteen ollut pätevä syy epäillä, että A:n poissaolo johtui sairaudesta. A:lle oli kirjoitettu sairauslomaa 29.2.1988 saakka sekä 3. ja 20.3.1988 väliseksi ajaksi. Yhtiöllä oli siten ollut purkaessaan 11.2.1988 A:n työsuhteen tiedossaan pätevä syy A:n työstä poissaololle.

Työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 20 §:n mukaan tuomittavan korvauksen suuruutta määrättäessä oli otettava huomioon muun muassa työsuhteen kestoaika. A oli ollut yhtiön palveluksessa 28.9.-25.10.1987 ja uudelleen 21.12.1987 lukien. Työsuhteen lyhyyden huomioon ottaen A:lle ei ollut tuomittava korvausta enempää kuin kolmen kuukauden palkkaa vastaava määrä.

A oli ilmoittanut tuntipalkakseen 31 markkaa, mitä määrää yhtiö ei ollut kiistänyt. Sen mukaisesti laskettuna korvaus kolmelta kuukaudelta oli 16.368 markkaa.

Sanotuilla ja kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että yhtiö on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi työsuhteen laittomasta purkamisesta kihlakunnanoikeuden siitä tuomitseman määrän asemesta A:n kolmen kuukauden palkkaa vastaavat 16.368 markkaa kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainittuine korkoineen.

Jutun näin päättyessä on hylätty yhtiön vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa.

Käsittelyratkaisu

Yhtiön 5.1.1990 tänne saapunut kirjoitus jätetään huomiotta, koska sitä ei ole yhtiöltä pyydetty eikä sen huomioon ottamiseen ole erityisiä syitä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Esitetyn selvityksen mukaan A on tammikuun ensimmäisellä viikolla 1988 toimittanut yhtiölle 3.1.1988 annetun lääkärintodistuksen, jonka mukaan hän oli jalan luunmurtuman takia työkyvytön 3.-31.1.1988. Yhtiön edustaja on samalla havainnut, että A:n jalka on ollut kipsattuna. Samassa tilaisuudessa käydyssä keskustelussa A on ennakoinut, että jalka tulisi olemaan kipsissä kuusi viikkoa. Yhtiön edustaja ja A ovat sopineet, että A sairausloman päätyttyä toimittaisi uuden lääkärintodistuksen. Kihlakunnanoikeudessa esitetyn lääkärintodistuksen mukaan A:n työkyvyttömyys on 31.1.1988 jälkeenkin jatkunut samasta syystä.

Yhtiöllä on ollut tiedossaan A:n 3.1.1988 alkaneen sairausloman syy ja työkyvyttömyyden aiheuttaneen vamman vakavuus sekä se mahdollisuus, että loukkaantunut jalka tulisi olemaan kipsattuna jo määrätyn sairausloman 31.1.1988 päätyttyäkin. Vaikka A on ollut 1.2.1988 alkaen edelleen poissa työstä ilmoittamatta tuolloin yhtiölle poissaolonsa jatkumisen syytä, yhtiö on tietäessään edellä todetut seikat voinut päätellä, että A:n poissaolo edelleen johtui jalan loukkaantumisesta aiheutuneesta työkyvyttömyydestä ja siten pätevästä esteestä.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei yhtiöllä ole jo 12.2.1988 ollut työsopimuslain 44 §:n 2 momentin nojalla oikeutta käsitellä A:n työsopimusta purkautuneena.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan valtion varoista X:lle palkkioksi A:n avustamisesta täällä 600 markkaa, mikä määrä Rakennevainio Ky velvoitetaan korvaamaan valtiolle.