2.10.1990

Kanne Oulun raastuvanoikeudessa

B on A Oy:lle 3.2.1987 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään lausunut, että hän oli ollut 23.6.1986 toistaiseksi voimassa olemaan tehdyn työsopimuksen perusteella yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n tarkoittamassa työsuhteessa yhtiön 14.8.1986 kaupparekisteriin merkityllä aputoiminimellä LVIS-Voima harjoittaman aliurakointitoiminnan Etelä-Suomen aluepäällikön tulosvastuullisessa tehtävässä 1.9.1986 alkaen. Palkaksi oli sovittu rahapalkkana 18.000, autoetuna 1.560, lounasetuna 230 ja puhelinetuna 90 markkaa kuukaudessa, minkä lisäksi B oli oikeutettu vuosittaiseen tulokseen perustuvaan tantiemiin. Sopimuksen irtisanomisaika oli puolin ja toisin kaksi kuukautta.

Tehtävän vastaanottaessaan B oli ollut tietoinen siitä, että yhtiön taloudellinen kehitys oli ollut tappiollinen. Yhtiö oli 12.11.1986 taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään 12.1.1987. B oli kirjeellään 17.11.1986 ilmoittanut yhtiön hallituksen puheenjohtajalle, ettei hän hyväksynyt irtisanomisilmoitusta ja siinä esitettyjä taloudellisia ja tuotannollisia syitä irtisanomisen perusteena. Samassa yhteydessä B oli esittänyt, että yhtiön toimitusjohtaja oli neuvotellut silloisen yhtiön hallituksen puheenjohtajan sekä A Oy:n emoyhtiön Perusyhtymä Oy:n edustajien kanssa palkkaamiseen liittyvistä ehdoista ja saanut täten konsernin ja yhtiön ylimmän johdon, joka oli ollut tietoinen taloudellisesta tilanteesta, suostumuksen kutsua ja palkata B A Oy:n LVIS-ryhmän Etelä-Suomen aluejohtajaksi. A Oy:n ja Perusyhtymä-konsernin taloudellinen tilanne oli ollut A Oy:n tiedossa jo tuolloin. B oli ottanut tehtävän vastaan kutsuttuna ja tietoisena yhtiön taloudellisesta alamäestä eikä olosuhteissa, työsuhteen kestettyä kaksi kuukautta, ollut tapahtunut sellaisia muutoksia kuin yhtiö oli väittänyt. B:n mielestä hänet oli harhautettu vakavaraisen yhtiön kestävästä työsuhteesta A Oy:n työsuhteeseen salaamalla sen kestoon liittyvät tärkeät seikat.

B on edelleen todennut, että jouduttuaan irtisanomisen johdosta irtisanomisajan päättyessä 12.1.1987 työttömäksi hänen taloudellinen asemansa oli työttömyyden seurauksena romahtanut. Hän oli joutunut lykkäämään asuntolainojensa korkojen maksamista ja ottamaan lisälainaa toimeentuloaan varten. Hän oli myös hakenut aktiivisesti työpaikkoja. Tilannetta arvioitaessa oli kiinnitettävä huomiota myös niihin henkisiin paineisiin, jotka olivat aiheutuneet hänelle itselleen samoin kuin hänen puolisolleen ja perheelleen. Vahinkoa arvioitaessa tuli ottaa lukuun taloudellisten näkökohtien lisäksi ne moninaiset tekijät, jotka olivat koskettaneet työpaikkansa menettänyttä itseään ja hänen perhettään.

Edellä kerrotuilla perusteilla ja A Oy:n sulauduttua Perusyhtymä Oy:öön, jonka toiminimi oli muutettu YIT-Yhtymä Oy:ksi, B on vaatinut, että YITYhtymä Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle

1) työsopimuslain vastaisesti toimitetusta työsuhteen päättämisestä johtuneena vahingonkorvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaava korvaus eli, kun kuukausipalkka oli ollut 19.880 markkaa, yhteensä 397.600 markkaa,

2) tavoitetulokseen perustuvana palkkiona 25.000 markkaa,

3) jutun selvittelystä, uuden työpaikan hausta ja perhetaloudellisesta lisämenosta aiheutuneina kustannuksina enintään 30.000 markkaa ja

4) korvausta hänen oikeudenkäyntikuluistaan,

kaikki erät 16 prosentin korkoineen, edellä 1 ja 2 kohdassa mainitut määrät 12.1.1987 lukien sekä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut määrät päätöksen julistamispäivästä lukien.

B on täsmentänyt vaatimuksiaan siten, että 1 kohdan vaatimus perustui sekä irtisanomismenettelylakiin että työsopimuslakiin, että 2 kohdassa mainittu määrä 25.000 markkaa oli optioitu tantiemi ja että 3 kohdassa esitetty vaatimus tarkoitti liitännäisvahinkoa.

Vastine

YIT-Yhtymä Oy on todennut, että sen käsityksen mukaan jutussa oli olennaista ja keskeistä se, mitä A Oy:n tilanteesta tiedettiin kesäkuussa 1986, jolloin B oli palkattu mainitun yhtiön palvelukseen. Se seikka, että B:n työsuhde oli alkanut vasta 1.9.1986, ei vaikuttanut asiaan, koska työsuhteeseen puolin ja toisin liittyneet järjestelyt oli tehty sitovina jo kesäkuussa 1986.

A Oy:n tilinpäätös 31.12.1985 oli osoittanut tilinpäätösjärjestelyjen jälkeen niin sanottua nollatulosta. Tiedot yhtiön tilanteesta vuoden 1986 alkupuoliskolta olivat perustuneet yhtiön ja sen toimitusjohtajan laatimiin kuukausiraportteihin. Mitä tuli kesäkuun tilanteeseen 1986, toimitusjohtaja oli ilmoittanut tuloksesta vuodelle 1986, että siinä päästiin niin sanottuun nollatulokseen. Konsernihallinnolla ei ollut ollut muuta tietoa käytettävissään sen antaessa luvan palkata B yhtiön palvelukseen. Yhtiön tilanteen vakavuus oli alkanut selvitä vasta elokuussa 1986, jolloin oli saatu alustava käsitys siitä, etteivät yhtiön tulosennusteet pitäneet paikkaansa. Yhtiön tilintarkastajan 10.11.1986 antaman raportin mukaan yhtiön kokonaistulos tulisi näyttämään vuodelta 1986 noin 20 miljoonan markan tappiota. Tämä raportti oli ollut perusteena siihen, että 13.11.1986 oli päätetty yhtiön fuusiosta Perusyhtymä Oy:öön, koska yhtiö olisi muuten jouduttu asettamaan selvitystilaan. Näin ollen B:n irtisanomisen perusteena olivat olleet taloudelliset ja tuotannolliset syyt. YIT-Yhtymä Oy on kiistänyt väitteen, että B:tä olisi johdettu harhaan neuvoteltaessa työsopimuksesta.

Näillä perusteilla YIT-Yhtymä Oy on katsonut näyttäneensä perusteet B:n työsopimuksen irtisanomiselle sekä vaatinut kanteen hylkäämistä ja hänen velvoittamistaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamisesta lähtien.

Raastuvanoikeuden päätös 18.12.1987

Raastuvanoikeus on, selostettuaan todistajina kuultujen X:n, Y:n ja Z:n kertomukset, lausunut selvitetyksi, että B oli 23.6.1986 tehdyn työsopimuksen perusteella ollut Perusyhtymä Oy:n omistuksessa olleen A Oy:n palveluksessa työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa A Oy:n aputoiminimellä LVIS-Voima harjoittaman aliurakointitoiminnan Etelä-Suomen aluepäällikön tulosvastuullisessa tehtävässä 1.9.1986 alkaen. A Oy:n 1.8.1986 käyttöön ottaman organisaatiokaavion mukaan 14.8.1986 kaupparekisteriin merkittyä aputoiminimeä LVIS-Voima oli käytetty yhtiön lämpö-, vesi-, ilmastointi- ja sähköalan alaurakointitoiminnan yhteisenä markkinointinimenä ja Etelä-Suomen alueeseen olivat kuuluneet A Oy:n aputoiminimellä Putkivoima harjoittamat sekä Ilmastointi Pohjonen Ky:n ja Sähköluukkonen Oy:n toiminnot Uudenmaan sekä Turun ja Porin läänien alueilla. Aputoiminimi LVIS-Voima oli otettu käyttöön A-yhtiöiden LVIS-alaurakoinnin yhteisenä markkinointinimenä ja sen Etelä-Suomen aluejohtajan vastuualueeseen olivat kuuluneet Putkivoiman, Ilmastointi Pohjonen Ky:n ja Sähköluukkonen Oy:n toiminnot Uudenmaan sekä Turun ja Porin läänien alueilla. B:n työsopimus oli tehty olemaan voimassa toistaiseksi irtisanomisajan ollessa molemmin puolin kaksi kuukautta. Palkaksi oli sovittu 18.000 markkaa kuukaudessa ja vuosittain maksettava erillinen tavoitetuloksen mukainen palkkio sekä luontoisetuina vapaa III A-veroluokan mukainen autoetu, lounasetu ja puhelinetu.

B:n työsopimus oli A Oy:n toimesta irtisanottu 12.11.1986 päättymään 12.1.1987. Perusteeksi oli ilmoitettu taloudelliset ja tuotannolliset syyt. B oli kirjeellään 17.11.1986 ilmoittanut yhtiölle, ettei hän hyväksynyt irtisanomisen perustetta.

A Oy:n tilinpäätös 31.12.1985 ei ollut tilinpäätösjärjestelyjen jälkeen näyttänyt voittoa eikä tappiota. A Oy:n taloudellisesta tilanteestaan Perusyhtymä Oy:lle toimittamat raportit huhti- ja toukokuulta 1986 olivat osoittaneet, että yhtiön tulos vuoden lopussa ei osoittaisi voittoa eikä tappiota, mutta elokuussa 1986 tehty välitilinpäätös tilanteesta 30.6.1986 oli kuitenkin osoittanut, että yhtiön sanotun vuoden tulos tulisi näyttämään 10 miljoonan markan suuruista tappiota. A Oy:n toimesta 21.10.1986 laaditun tulosennusteen mukaan vuoden tuloksena oli 18 miljoonan markan tappio. Tilintarkastajan 10.11.1986 laatimassa raportissa oli todettu, että A Oy:n vuoden tulos tulisi suurella todennäköisyydellä osoittamaan 20 miljoonan markan tappiota. Hän oli marraskuussa 1986 ehdottanut yhtiön pikaista sulauttamista Perusyhtymä Oy:öön katsoen, että 20 miljoonan markan tappiolla, joka olisi saattanut nousta suuremmaksikin, 12 miljoonan markan pääoman omaava yhtiö ei voinut tehdä itsenäistä tilinpäätöstä ja että yhtiö näin ollen olisi joko asetettava selvitystilaan tai sulautettava Perusyhtymä Oy:öön. Päätös sulauttamisesta oli tehty ennen marraskuun 1986 puoliväliä. A Oy:n Perusyhtymä Oy:lle marraskuun 1986 lopulla toimittama ennuste oli osoittanut vuoden lopputulokseksi 25 miljoonan markan tappiota ja vuoden 1986 lopullinen tulos oli tilinpäätöksen mukaan osoittanut A Oy:n tappioksi 35 miljoonaa markkaa, josta B:n johtaman LVIS-toiminnan, jonka vuosivolyymi oli ollut 100 miljoonan markan luokkaa, osuudeksi oli arvioitavissa 14-16 miljoonaa markkaa. Syyskuun 1986 jälkeen yhtiön toimihenkilöistä oli irtisanottu tai irtisanoutunut noin joka kolmas. Yhtiön hallitus oli 11.11.1986 nimittänyt LVIS-urakoinnin toimialajohtajaksi yhtiön palveluksessa jo olleen C:n, joka tässä tehtävässään tuli toimimaan myös Helsingin konttorin johtajana. A Oy:n hallitus oli 1.12.1986 päättänyt siirtää aputoiminimellä LVIS-Voima harjoitetun alaurakointitoiminnan ja yhtiön aputoiminimellä Putkivoima harjoitetun LVI-alan asennustoiminnan ja kaupan kotimaassa Sähköluukkonen Oy:lle sekä muuttaa viime mainitun yhtiön nimen LVIS-Voima Oy:ksi ja ottaa sen aputoiminimeksi Putkivoima. Aputoiminimi LVIS-Voima oli 1.12.1986 päätetty poistaa kaupparekisteristä. LVIS-Voima Oy oli merkitty kaupparekisteriin 11.3.1987 ja sen tehtäviin oli liitetty Sähköluukkonen Oy:n, A Oy:n aputoiminimellä Putkivoima harjoittaman, Ilmastointi Pohjonen Ky:n sekä YIT-Yhtymä Oy:n sähköosaston putki-, ilmastointi- ja sähköalan toiminnat. A Oy oli sulautunut Perusyhtymä Oy:öön 27.5.1987 ja Perusyhtymä Oy:n nimi oli 2.9.1987 muutettu YIT-Yhtymä Oy:ksi.

LVIS-Voima Oy oli 2.10.1987 myyty eikä YIT-Yhtymä Oy ollut sen jälkeen harjoittanut LVIS-toimintaa. Konsernin kannalta olisi ollut huomattavasti edullisempaa, mikäli toimiin A Oy:n sulauttamiseksi olisi ryhdytty jo niin aikaisin, että menettely olisi saatu päätökseen vielä vuoden 1986 puolella. Siihen nähden, että tähän menettelyyn ei ollut ryhdytty ennen kuin vuoden lopussa, ja ottaen huomioon ne tiedot, jotka olivat olleet käytettävissä yhtiön muunkin toiminnan ohjaamisessa käytettyjen seuranta- ja raportointimenetelmien perusteella, raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A Oy:n hallituksen jäsenet olivat vielä B:n työsopimuksen tekemisen ajankohtana olleet siinä käsityksessä, että yhtiö kykeni jatkamaan toimintaansa aiotulla tavalla, vaikkakin yhtiön toimitusjohtaja X oli jo ennen tätä ajankohtaa esittänyt hallituksen jäsenille käsityksensä, jonka mukaan yhtiö ei voinut odotettavissa olevan tappion suuruuden johdosta jatkaa toimintaansa ilman erityisiä järjestelyjä. B oli työsopimuksen tehdessään toimitusjohtaja X:n hänelle kertoman nojalla ollut tietoinen yhtiön taloudellisen kehityksen tappiollisuudesta, mutta hän oli halunnut ottaa tehtävän vastaan haasteena. B oli näin ammattitaitonsa perusteella voinut arvioida ottamaansa riskiä ja käsittänyt, että yhtiön toiminnan ja hänen tehtävänsä jatkuminen riippui myös muista tekijöistä kuin hänen henkilökohtaisesta panoksestaan. Asiassa ei ollut näytetty, että B:tä olisi työsopimusta tehtäessä harhautettu tai että häntä kohtaan olisi menetelty petollisesti tai että irtisanomisen perusteena olisi ollut jokin muu, häneltä salattu syy kuin irtisanottaessa hänelle oli ilmoitettu.

Huomioon ottaen A Oy:n taloudellisen kehityksen kesäkuun 1986 jälkeen sekä muut taloudelliset ja tuotannolliset syyt B:n työsopimuksen irtisanominen ei siten ollut tapahtunut ilman erityisen painavaa syytä eikä A Oy ollut tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt edellä selostetusta työsopimuksesta johtuneiden velvollisuuksien täyttämistä. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt B:n kanteen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 7.12.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi ja velvoittanut B:n suorittamaan YIT-Yhtymä Oy:lle korvaukseksi vastinekuluista 800 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

Perusyhtymä Oy:n tytäryhtiö A Oy, jonka päähallinto on ollut Oulussa, on harjoittanut muun muassa lämpö-, vesi-, ilmastointi- ja sähköalan urakointia ympäri Suomea. A Oy:n hallitus on 16.4.1986 vahvistaakseen sanottua urakointiaan päättänyt uudistaa organisaationsa siten, että maa on toiminnallisesti jaettu kolmeen alueeseen. Saatuaan emoyhtiön johdon suostumuksen A Oy on 23.6.1986 tehnyt B:n kanssa työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetun työsopimuksen, jolla B 1.9.1986 alkaen on tullut ylempänä toimihenkilönä sanotun urakointialan Etelä-Suomen aluejohtajaksi 18.000 markan kuukausipalkalla, mihin lisäksi ovat kuuluneet tavoitetuloksen mukainen palkkio sekä 1.880 markan luontoisedut kuukaudessa.

A Oy:n tilinpäätös 31.12.1985 on osoittanut tappiota 677.408,08 markkaa, mutta ilman tilinpäätösjärjestelyjä tappio olisi ollut noin 4 miljoonaa markkaa. Kesän ja syksyn 1986 aikana on ilmennyt, että yhtiön taloudellinen tila on ollut arvioitua heikompi ja että olisi ollut asetettava yhtiö selvitystilaan taikka ryhdyttävä erityistoimenpiteisiin. Tämän johdosta yhtiöiden hallitukset ovat 14.11.1986 päättäneet, että A Oy sulautetaan Perusyhtymä Oy:öön. Sulautuminen on merkitty kaupparekisteriin 27.5.1987. A Oy:n 31.12.1986 päivätty välitilinpäätös on osoittanut vuoden 1986 toiminnan tuottaneen tappiota noin 35 miljoonaa markkaa.

Syksyllä 1986 A Oy:n tappioiden määrän ilmetessä on irtisanottu noin kolmannes henkilökunnasta, muun muassa B 12.11.1986 viitaten kireään kilpailutilanteeseeen sekä taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin. B on kirjeitse 17.11.1986 ilmoittanut, ettei hän hyväksynyt irtisanomista eikä sen perustetta.

A Oy:n ja sen emoyhtiön Perusyhtymä Oy:n tiedossa ovat jo keväällä 1986 olleet A Oy:n toiminnan tappiollisuus ja tappiollisuuden perustekijät. Se seikka, että tappioiden määrä syksyllä 1986 on osoittautunut odotettua suuremmaksi, on ainakin osaksi johtunut laskennan ja raportoinnin hitaudesta. Tässä tilanteessa A Oy on ottanut työhön B:n Etelä-Suomessa harjoitetun lämpö-, vesi-, ilmastointi- ja sähköalan urakoinnin johtajaksi tarkoituksena parantaa tuota toimintaa. B:n työpanosta ei ole väitetty huonoksi, mutta myönteisiä tuloksia ei ole ollut mahdollista saavuttaa runsaan kahden kuukauden kuluessa.

Näissä olosuhteissa A Oy ei olisi saanut irtisanoa B:n työsopimusta sellaisten taloudellisten ja tuotannollisten seikkojen perusteella, jotka yhtiö on tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää työsopimusta solmittaessa. Irtisanottuaan työsopimuksen kerrotuissa olosuhteissa A Oy on velvollinen suorittamaan B:lle korvausta irtisanomisesta aiheutuneesta vahingosta.

Esitetyn selvityksen mukaan B on irtisanomisajan päättymisen 12.1.1987 jälkeen ollut työttömänä noin kahdeksan kuukautta. Ottaen huomioon, että hänen sovittu kuukausipalkkansa on ollut 19.880 markkaa, ettei palkkio tavoitetuloksen saavuttamisesta noissa oloissa tullut ajankohtaiseksi ja että hänelle on koitunut kustannuksia uuden työpaikan hakemisesta, Korkein oikeus arvioi B:n vahingon 170.000 markaksi.

Koska B on hävinnyt juttunsa alemmissa oikeuksissa, hänelle ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluistaan niissä. Sitä vastoin YIT-Yhtymä Oy on velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa.

Lainkohta

Työsopimuslaki 51 §

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan.

YIT-Yhtymä Oy velvoitetaan suorittamaan B:lle vahingonkorvauksena 170.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 3.2.1987 lukien ja oikeudenkäyntikulujen korvauksena 2.000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.