21.9.1990

Kanne Lahden raastuvanoikeudessa

A on Arvelin Oy:lle 8.4.1987 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että Lahden raastuvanoikeus oli 12.1.1987 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä työsuhteen lainvastaista purkamista koskevassa jutussa velvoittanut yhtiön muun ohessa suorittamaan hänelle irtisanomisajan palkkana 5.481,64 markkaa 16 prosentin korkoineen työsuhteen päättymisestä 14.5.1986 lukien. Tämä määrä vastasi A:n palkkaa yhdeltä kuukaudelta. A:lla oli kuitenkin sen johdosta, että hänen työsuhteensa oli jatkunut enemmän kuin viisi vuotta, työsopimuslain 38 §:n nojalla kahden kuukauden irtisanomisaika. Koska yhtiö ei ollut suostunut edellä kerrotun oikeudenkäynnin jälkeen maksamaan enempää irtisanomisajan palkkaa, A on vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle irtisanomisajan palkka toiseltakin irtisanomiskuukaudelta eli mainitut 5.481,64 markkaa korkoineen.

Yhtiön vastaus

Yhtiö on esittänyt, että A oli edellisessä oikeudenkäynnissä luopunut vaatimasta enempää irtisanomisajan palkkaa ja että vaatimus irtisanomisajan palkasta oli jo oikeusvoimaisesti ratkaistu. Sen vuoksi yhtiö on vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta ja että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut. A:n ilmoituksen siitä, että hänen työsuhteensa oli kestänyt yli viisi vuotta ja että vaadittu määrä vastasi A:n yhden kuukauden palkkaa, yhtiö on sinänsä myöntänyt oikeaksi.

Raastuvanoikeuden päätös 4.5.1987

Raastuvanoikeus on todennut 12.1.1987 julistamassaan päätöksessä katsoneensa, että yhtiöllä oli ollut työsopimuslain 37 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n työsopimus ja että A:lla puolestaan oli oikeus irtisanomisajan palkkaan. Sen vuoksi yhtiö oli muun ohessa velvoitettu maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 5.481,64 markkaa korkoineen.

Tähän nähden raastuvanoikeus on katsonut, että tuolla päätöksellä, joka sittemmin oli saanut lainvoiman, oli ratkaistu kysymys A:n oikeudesta irtisanomisajan palkkaan. Sen vuoksi raastuvanoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 1.970 markalla 16 prosentin korkoineen 4.5.1987 lukien.

Kouvolan hovioikeuden päätös 6.9.1989

Hovioikeus, jossa A on vaatinut kanteensa tutkimista selittäen, ettei hän ollut luopunut oikeudestaan koko irtisanomisajan palkkaan, on pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön vastinekulut 700 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä.

Perustelut

Lahden raastuvanoikeus on 12.1.1987 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle muun ohessa irtisanomisajan palkkana kanteessa silloin vaaditun määrän, mikä on vastannut yhden kuukauden palkkaa. Tuon oikeudenkäynnin kohteena on siten ollut A:n oikeus irtisanomisajan palkkaan vain yhdeltä kuukaudelta. Tämän vuoksi alempien oikeuksien ei olisi pitänyt kieltäytyä tutkimasta A:n nyt vireillä olevassa jutussa esittämää palkkavaatimusta hänen irtisanomisaikansa toiseltakin kuukaudelta eli siltä osin kuin A:n oikeutta irtisanomisajan palkkaan ei vielä ole tutkittu.

Viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus on tutkinut A:n tätä vaatimusta tarkoittavan kanteen välittömästi ja toteaa tällöin, että A:n työsuhde on jatkunut yli viisi vuotta. Sen vuoksi hänen irtisanomisaikansa on työsopimuslain 38 §:n 3 momentin (3.2.1984/125) nojalla ollut kaksi kuukautta. A ei ole luopunut oikeudestaan hänelle lain mukaan kuuluvaan koko irtisanomisajan palkkaan. A:lla on siten oikeus saada irtisanomisajan palkka myös toiselta irtisanomiskuukaudelta. Irtisanomisajan palkan määrä kuukaudelta on myönnetty.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja raastuvanoikeuden päätökset kumotaan ja A vapautetaan velvollisuudesta korvata Arvelin Oy:n oikeudenkäyntikulut.

Yhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle vielä maksamatta olevana irtisanomisajan palkkana 5.481,64 markkaa 16 prosentin korkoineen työsuhteen päättymisestä 14.5.1986 lukien.