4.9.1990

Liperin kihlakunnanoikeuden päätös 9.2.1988

A:n nostettua entistä työnantajaansa Pujottelupärnä Oy:tä ja valtiota vastaan palkkaturvalain 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun kanteen kihlakunnanoikeus on, velvoittaessaan Pujottelupärnä Oy:n suorittamaan A:lle maksamatta olevat palkkasaatavat 12.813,52 markkaa korkoineen ja vahvistaessaan, että valtio oli vastuussa sanotun palkkasaatavan maksamisesta, samalla A:n vaatimuksesta velvoittanut valtion yhteisvastuullisesti Pujottelupärnä Oy:n kanssa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 3.460 markalla.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 6.6.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi työministeriö oli saattanut jutun oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta, on lausunut, että palkkaturvalain 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan, sellaisena kuin se oli muutettuna 25.5.1984 annetulla lailla, A:n oli pitänyt nostaa kanne työnantajaa ja valtiota vastaan. Lainsäännöksen nimenomaisena tarkoituksena oli, että valtio osallistui oikeudenkäyntiin asianosaisena. Valtio oli siten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin A:n vastapuoli jutussa, minkä vuoksi kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulosta ei ole muutettu. Valtio on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 600 markkaa.

Perustelut

Valtio on ollut jutussa asianosaisena ja hävinnyt jutun. Näillä ja hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.