26.6.1989

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Sora- ja Kivijaloste A Oy, sittemmin Kymen Murske Oy, on johtaja B:lle Maanrakennusliike B:n omistajana 14.2.1984 tiedoksiantamassaan haasteessa, siltä osin kuin juttu on Korkeimman oikeuden tutkittavana, kertonut, että yhtiö oli tehnyt B:n kanssa alaurakkasopimuksen sepelin valmistuksesta Karkun rataoikaisun työmaalla, jolla B oli toiminut pääurakoitsijana valtionrautateiden Tampereen ratapiirin kanssa kallionlouhinta-, pengerrys- ja sepelinvalmistustyöstä tekemänsä urakkasopimuksen mukaisesti. Alaurakkasopimuksella, joka oli allekirjoitettu 27.12.1982, oli korvattu B:n ja Konemyynti A Ky:n välinen 16.11.1982 allekirjoitettu samansisältöinen alaurakkasopimus. Valmistettavan raidesepelin määräksi oli alaurakkasopimuksessa sovittu noin 54.000 tonnia ja työn piti olla loppuun suoritettu 14.1.1983. Murskaustyön aloittaminen oli viivästynyt lähinnä B:stä johtuvista syistä kun B:n vastuulla olleiden työmaateiden ja murskausalueen kunnostus oli viivästynyt. Sopimuksen edellyttämä murskausmäärä oli tullut täyteen 21.3.1983, jolloin murskatun sepelin määrä oli ollut 56.192 tonnia. B oli saanut omaan urakkaansa neljän viikon lisäajan, joka myös oli koskenut murskausurakkaa. Siten yhtiö oli katsonut viivästyneensä murskausurakassa enintään kolme viikkoa.

Kun alaurakan osapuolten välille oli syntynyt erimielisyyttä suoritettavista maksuista, Kymen Murske Oy on muun ohessa vaatinut, että viivästyksestä maksettavan sopimussakon määrä vahvistetaan 7.680 markaksi ja että B velvoitetaan suorittamaan alaurakasta johtuvina saatavina 262.149,50 markkaa 16 prosentin korkoineen. Kymen Murske Oy on lisäksi vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Vastaus

B on lausunut, että murskausurakka oli viivästynyt Kymen Murske Oy:stä johtuen asetetusta valmistumispäivästä 14.1.1983 yhteensä 16 viikolla aina 6.5.1983 saakka, jolloin yhtiö oli purkanut murskausaseman estämästä työmaan toiminnan jatkamista. Rakennuttajan pääurakalle myöntämä neljän viikon lisäaika ei ollut koskenut alaurakoitsijaa eikä syytä lisäajan myöntämiseen alaurakoitsijalle ollut olemassa. B on pyytänyt sopimussakon vahvistamista alaurakkasopimuksen mukaisesti 7.000 markaksi ensimmäiseltä viikolta ja 14.000 markaksi sen jälkeisiltä 15 viikolta eli yhteensä 217.000 markaksi. Näillä ja esittämillään muilla perusteilla B on muun ohessa vaatinut, että Kymen Murske Oy:n velkoma saatava katsotaan kuitatuksi hänen yhtiöltä olevia saatavia vastaan ja että Kymen Murske Oy:n kanne hylätään sekä että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen kulunsa jutussa.

Raastuvanoikeuden päätös 10.6.1985

B:n ja Sora- ja Kivijaloste A Oy:n urakkasopimuksesta raastuvanoikeus on muun ohella katsonut, että siihen liittyi myös B:n ja valtionrautateiden 15.9.1982 allekirjoittama pääurakkasopimus, koska sen 9 §:ssä rakennuttaja valtionrautatiet oli edellyttänyt urakoitsijalta, että Konemyynti A Ky toimi murskausaliurakoitsijana. Edelleen raastuvanoikeus on todennut, että Kymen Murske Oy oli B:n laskutustilanteessa ja laskutuksessa ilmenneiden sopimusrikkomusten vuoksi keskeyttänyt murskauksen 21.3.1983. Siihen mennessä sepeliä oli murskattu yhteensä 56.192 tonnia. Tämän vuoksi ja kun rakennuttaja valtionrautatiet oli 17.3.1983 pidetyssä työmaakokouksessa ilmoittanut, että sepeliä valmistetaan vain urakkasopimuksessa ilmoitettu määrä ja kun se oli valmistettu murskaustöiden keskeyttämiseen mennessä, raastuvanoikeus on katsonut, että yhtiö oli näiltä osin täyttänyt alaurakkasopimuksen. Koska B oli saanut rakennuttajalta neljän viikon lisäajan omalle urakkasuoritukselleen, vastaava lisäaika oli luettava myös murskausurakoitsijan työajan lisäksi. Sen mukaisesti Kymen Murske Oy:n viivästys oli alkanut 11.2.1983. Kun yhtiön lopettaessa murskaustyöt 21.3.1983 sopimuksenmukainen murskaus oli tuolloin suoritettu, viivästysaika oli ollut viisi viikkoa. Raastuvanoikeus on vahvistanut sopimussakon määräksi 63.000 markkaa sekä näillä ja mainitsemillaan muilla perusteilla velvoittanut B:n maksamaan Kymen Murske Oy:lle 122.049,50 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä 14.2.1984 lukien ja korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 25.000 markalla.

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.2.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on vapauttanut B:n suorittamasta yhtiölle eräitä sen vaatimia korvauksia ja vahvistanut B:n yhtiölle maksettavan määrän 106.309,50 markaksi. Muilta osin raastuvanoikeuden päätöstä ei muutettu.

Perustelut

B ja valtionrautatiet ovat 15.9.1982 tehneet urakkasopimuksen Karkun rataoikaisun kallioleikkauksien louhintatyöstä, louheen pengerrystyöstä sekä louheen murskaamisesta noin 54.000 tonniksi raidesepeliä. Tähän pääurakkaan kuuluvasta louheen murskaamisesta ovat B ja Sora- ja Kivijaloste A Oy puolestaan 27.12.1982 tehneet alaurakkasopimuksen, jonka mukaan työ on käsittänyt rataoikaisun kalliosta räjäytetyn louheen murskauksen noin 54.000 tonniksi raidesepeliä. Sopimuksen mukaan työssä oli noudatettava muun muassa liikenneministeriön 18.12.1974 valtion rakennustöitä varten vahvistamia yleisiä sopimusehtoja.

B ja valtionrautatiet ovat helmikuussa 1983 B:n pyynnöstä sopineet urakka-aikansa pidennyksestä neljällä viikolla. Tämä sopimus ei ole muuttanut B:n ja Sora- ja Kivijaloste A Oy:n urakkasopimuksen ehtoa siitä, että yhtiön työn tuli olla loppuun suoritettu 14.1.1983. B ja yhtiö eivät ole sopineet tämän urakka-ajan pidennyksestä.

Yleisten sopimusehtojen 2 §:n 1 momentin mukaan "urakkaan kuuluvat kaikki suoritukset, jotka ovat välttämättömiä sovitun työntuloksen aikaansaamiseksi." Saman pykälän 2 momentin mukaan tulevat urakoitsijalle kuuluvina ja urakkahintaan sisältyvinä 1 momentin mukaisesti kysymykseen muun muassa väliaikaisten apulaitteiden kuten koneiden purkaminen ja poistaminen. Ehtojen 16 §:n mukaan urakkasopimuksessa edellytetty rakennussuoritus on loppuunsaatettava sovitussa ajassa. Noiden sopimusehtomääräysten perusteella ei ole pääteltävissä, onko B:n ja Sora- ja Kivijaloste A Oy:n urakkasopimuksen mukaan rakennussuorituksena pidettävä vain työntulosta eli sovitun raidesepelimäärän tuottamista vai myös yleisten sopimusehtojen 2 §:ssä määriteltyjä muita liitännäisiä urakkasuorituksia. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että Soraja Kivijaloste A Oy:tä ei voida sen urakkasopimuksen nojalla velvoittaa maksamaan sopimussakkoa muun kuin sovitun työntuloksen viivästymisen perusteella. Sovittu sepelimäärä on ollut valmis 21.3.1983. Yhtiön rakennussuoritus on näin ollen viivästynyt sovitun urakkaajan päättymisestä 14.1.1983 lukien yhdeksän täyttä viikkoa. Sovittu viivästyssakko on 9 viikolta 119.000 markkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Korkein oikeus vahvistaa, että viivästyssakko, joka Kymen Murske Oy:n on maksettava B:lle, on määrältään 119.000 markkaa. Kun tämä määrä ja hovioikeuden kuittaukseen myös hyväksymä 22.769 markan määrä käytetään yhtiön B:ltä olevan, jutussa maksettavaksi tuomitun 192.078 markan 50 pennin saatavan kuittaukseen, B:n on maksettava Kymen Murske Oy:lle 50.309 markkaa 50 penniä hovioikeuden määräämine 16 prosentin korkoineen 14.2.1984 lukien ja 25.000 markan oikeudenkäyntikulujen korvauksineen.

Siltä osin kuin B:n kuittausvaatimus on jätetty tutkimatta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Kymen Murske Oy velvoitetaan korvaamaan B:lle hänellä Korkeimmassa oikeudessa olleet oikeudenkäyntikulut 2.000 markalla.