22.3.1989

Virallisen syyttäjän syyte Savonlinnan raastuvanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta, paitsi muusta, syytekirjelmän 32 kohdassa rikoslain 28 luvun 1 §:n nojalla varkaudesta sen johdosta, että A oli 22.11.1986 ja 23.11.1986 välisenä yönä Savonlinnassa murtauduttuaan Savonlinnan ja Säämingin evankelis-luterilaisten seurakuntien omistamaan Pääskylahden hautausmaan huoltorakennukseen keittiön ikkunan rikkomalla anastanut seurakunnille kuuluvat rautasahan ja puukon.

Raastuvanoikeuden päätös 5.2.1987

Raastuvanoikeus, jossa seurakunnille on varattu tilaisuus tulla asianomistajina kuulluiksi, niiden kuitenkaan käyttämättä tilaisuutta hyväkseen, on päätöksensä 32 kohdassa katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi anastanut syytteessä mainitut esineet ja hylännyt syytteen tältä osalta.

Virallisen syyttäjän vaatimukset Itä-Suomen hovioikeudessa

Virallinen syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen edellä mainitusta varkaudesta tai ainakin vahingonteosta. Syyttäjä on katsonut, että vahingonteon kohdistuessa seurakunnille kuuluvaan, julkiseen rinnastettavaan omaisuuteen syyte tästä rikoksesta voidaan tutkia, vaikka asianomistajat eivät olleet ilmoittaneet tekoa syytteeseen pantavaksi.

Hovioikeuden päätös 26.2.1988

Hovioikeus on lausunut, että A oli tahallaan ilman laillista oikeutta rikkonut Pääskylahden hautausmaan huoltorakennuksen ikkunan. Savonlinnan ja Säämingin evankelisluterilaiset seurakunnat eivät kuitenkaan olleet ilmoittaneet tekoa syytteeseen pantavaksi, eikä A:ta näin ollen voida tuomita tuosta teosta rangaistukseen. Sen vuoksi hovioikeus ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöksen 32 kohdan lopputulosta.

Perustelut

A on syytteestä kuultuna raastuvanoikeudessa kertonut, että hän oli syytteessä ilmoitetussa tilaisuudessa rikkonut edellä mainitun huoltorakennuksen ikkunan mennäkseen rakennukseen nukkumaan, mutta kiistänyt varastaneensa rakennuksesta mitään tai tunkeutuneensa sinne varastamistarkoituksessa. Vastoin A:n kiistämistä anastamista tai anastamistarkoitusta ei ole näytetty. Syytteen teonkuvaus sisältää kuitenkin myös A:n tunnustaman tahallisen, ilman laillista oikeutta tehdyn evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien omistaman rakennuksen vahingoittamisen.

Koska sanotunlaiset seurakunnat ovat julkisyhteisöjä, niiden omaisuuteen kohdistuneella vahingonteolla ei ole loukattu ainoastaan rikoslain 35 luvun 4 §:ssä tarkoitettua yksityisen oikeutta. Näin ollen virallinen syyttäjä voi tehdä syytteen tällaisesta vahingonteosta, vaikka asianomistaja ei ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta siltä osin kuin syyte kysymyksessä olevasta varkaudesta on hylätty. Vahingontekoa koskevalta osalta hovioikeuden päätös kumotaan ja A tuomitaan rikoslain 35 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla Savonlinnassa 22.11.1986 ja 23.11.1986 välisenä yönä tehdystä vahingonteosta kahteenkymmeneen 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 400 markkaa.