23.2.1989

Piikkiön kihlakunnanoikeuden päätös 15.10.1986

Kihlakunnanoikeus on Trafeca Oy:n konkurssipesän A:ta vastaan ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että A oli omistanut Trafeca Oy:n, jonka konkurssi oli alkanut 26.4.1985, 12.000 osakkeesta 5.400 osaketta sekä toiminut yhtiön toimitusjohtajana ja sen hallituksen ainoana jäsenenä. A oli siten ollut yhtiössä johtavassa asemassa sen toisena pääosakkaana. Hänellä oli ollut sellainen itsenäinen asema, ettei hän ollut suorittanut työtään etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuna työnantajan johdon ja valvonnan alaisena yhtiöön työsuhteessa olleena työntekijänä. Hänelle maksetut palkat eivät siten olleet mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja työsuhdesaatavia. Jutussa oli jäänyt näyttämättä, että yhtiö olisi päättänyt tantiemin maksamisesta A:lle. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on konkurssisäännön 46 §:n nojalla julistanut yhtiön A:lle tammi-huhtikuussa 1985 maksamat vuosiin 1984 ja 1985 kohdistuneet palkat sekä tantiemin vuodelta 1984 yhteensä 304.948 markkaa 45 penniä peräytymään ja velvoittanut A:n suorittamaan yhtiön konkurssipesälle mainitun määrän 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 8.11.1985 lukien sekä korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 6.000 markalla 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 16.1.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on konkurssisäännön 46 §:n g kohdan 2 kappaleen nojalla jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. A velvoitettiin suorittamaan konkurssipesälle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 800 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

Perustelut

A on 16.1.-19.4.1985 nostanut Trafeca Oy:ltä yhteensä 304.948 markkaa 45 penniä, joista 136.000 markkaa on kirjattu tantiemiksi. Jutussa ei ole näytetty, että Trafeca Oy:n yhtiökokous olisi päättänyt tantiemin maksamisesta A:lle tai että hänellä yhtiön hallituksena olisi ollut oikeus itse päättää siitä. A on sen vuoksi velvollinen palauttamaan tantiemin konkurssipesälle.

Esitetyn selvityksen mukaan A:n nostamat palkkaennakot ovat suurimmaksi osaksi kohdistuneet aikaan huhtikuu 1984-huhtikuu 1985. Tämä osa maksuista on erääntynyt ennen konkurssin alkua. Konkurssin alkamisen jälkeiseen aikaan kohdistuvat toukokuulta 1985 maksettu palkka ja kesälomapalkka yhteensä 20.491 markkaa 5 penniä, mitkä A konkurssisäännön 46 §:n d kohdan nojalla on velvollinen palauttamaan konkurssipesälle.

A:lla on ollut, kuten alemmat oikeudet ovat todenneet, konkurssisäännön 46 §:n g kohdan 2 kappaleessa tarkoitettu määräämisvalta Trafeca Oy:ssä. Kappaleen viimeisen virkkeen mukaan tällaisen määräämisvallan omaavan henkilön nostama palkka viimeiseltä tai kuluvalta vuodelta peräytyy siltä osin kuin se ylittää sen, mitä hän etuoikeudella olisi oikeutettu työsuhteesta johtuvana saatavana valvomaan yhtiön konkurssissa. Etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen mukaan sanotunlaisen määräämisvallan omaava henkilö saa etuoikeudella valvoa saatavansa siltä osin kuin voidaan osoittaa saatavan olevan kohtuullisena pidettävä korvaus yhtiön hyväksi tehdystä työstä. Konkurssisäännön mainitussa kappaleessa oleva määräys ennen konkurssin alkua nostetun palkan tai muun palkkion peräytymisestä koskee sanamuotonsa mukaan henkilölle, jolla on osakeyhtiössä määräysvalta, työsuhteen perusteella maksettua palkkaa tai muuta palkkiota. Peräytyminen on kuitenkin tarkoitettu koskemaan myös maksettuja korvauksia vastaavassa asemassa olevalle henkilölle, joka on muutoin kuin työsuhteessa tehnyt korvausta vastaan työtä yhtiön hyväksi. A:n nostama palkka ei ylitä sitä, mitä on pidettävä kohtuullisena korvauksena hänen yhtiön hyväksi tekemästään työstä. A ei ole sen vuoksi velvollinen palauttamaan ennen konkurssin alkua erääntynyttä palkkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A:n Trafeca Oy:n konkurssipesälle palautettava määrä alennetaan 156.491 markkaan 5 penniin 16 prosentin korkoineen 8.11.1985 lukien ja että A vapautetaan korvaamasta konkurssipesälle hovioikeudessa määrättyä oikeudenkäyntikulujen korvausta 800 markkaa korkoineen.