6.11.1989

Uudenkaupungin raastuvanoikeuden päätös 5.10.1987

Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä lausunut selvitetyksi, että A ja B olivat Uudessakaupungissa, A metsästysseuran hirvieläinten metsästyksen johtajana ja B metsästyksen johtajan varamiehenä yksissä tuumin päättäneet Turun ja Porin lääninhallituksen myöntämän luvan nojalla 1.10.1985 aloitetun hirvenmetsästyksen yhteydessä aloittaa myös valkohäntäpeuran metsästyksen. Lääninhallituksen luvassa oli kuitenkin valkohäntäpeuran metsästys sallittu hirvieläinten metsästyksestä annetussa asetuksessa määrättynä metsästysaikana eli vasta 15.10.1985 alkaen. B oli 13.10.1985 Korsaaren Merikaskisissa A:n toimiessa metsästyksen johtajana tahallaan ampunut valkohäntäpeuran naarasvasan ilman siihen oikeuttavaa viranomaisen lupaa.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on, tuomitessaan A:n ja B:n kummankin metsästysrikoksesta sakkorangaistukseen ja menettämisseuraamuksiin, metsästyslain 64 a §:n 1 momentin nojalla määrännyt heidät molemmat metsästyskieltoon, jonka viimeinen päivä oli 9.10.1988.

Turun hovioikeuden päätös 26.1.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi muun muassa virallinen syyttäjä oli saattanut jutun vaatien A:n ja B:n tuomitsemista pitempään metsästyskieltoon, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.

Perustelut

Metsästyslain 64 a §:n 1 momentin mukaan on se, joka tuomitaan rangaistukseen metsästysrikoksesta, samalla tuomittava määräaikaiseen metsästyskieltoon vähintään yhdeksi ja enintään viideksi vuodeksi. Tämä kielto tulee voimaan tuomioistuimen päätöksen perusteella ilman täytäntöönpanotointa. Kun laissa ei ole säädetty toisin, kiellon voimassaolo ei kuitenkaan voi alkaa ennen kuin tuomioistuimen päätös siitä on saanut lainvoiman.

Alempien oikeuksien määrättynä kalenteripäivänä eli 9.10.1988 päättyväksi vahvistama metsästyskielto ei näin ollen ole tullut eikä enää voi tulla voimaan ja metsästyslain säännös määräaikaisesta metsästyskiellosta on jäänyt noudattamatta.

Metsästyslaissa säädetty metsästyskielto on siten vahvistettava määräajaksi, joka alkaa siitä, kun tuomioistuimen päätös kiellosta on saanut lainvoiman.

Korkein oikeus katsoo, että A ja B on tuomittava metsästyskieltoon yhden vuoden määräajaksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A ja B kumpikin tuomitaan yhden vuoden metsästyskieltoon, joka alkaa Korkeimman oikeuden päätöksen antamisesta.