31.1.1989

Kanne Lahden raastuvanoikeudessa

Anna R ja Veli R ovat Tiina K:lle omasta puolestaan ja alaikäisen lapsensa Jenna R:n holhoojana 21.8.1987 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kertoneet, että heidän 9.1.1987 kuollut poikansa Ari R oli Jenna R:n syntymän aikaan asunut avoliitossa Tiina K:n kanssa. Ari R oli tunnustanut isyytensä sillä perusteella, että Tiina K oli ilmoittanut hänen olevan 11.8.1986 syntyneen Jenna R:n isä. Kuopion raastuvanoikeus oli päätöksellä 28.10.1986 vahvistanut isyyden. Sittemmin oli ilmennyt, että Ari R ja Tiina K eivät olleet seurustelleet oletettuna siittämisaikana marraskuussa 1985 ja että ainakin opiskelija N ja ehkä muitakin miehiä oli tuona aikana ollut sukupuoliyhteydessä Tiina K:n kanssa. Sen vuoksi ja kun Ari R ei ollut ollut Tiina K:n kanssa sukupuoliyhteydessä Jenna R:n siittämisaikana eikä voinut olla lapsen isä, Anna ja Veli R ovat vaatineet raastuvanoikeutta vahvistamaan, että Ari R ei ollut Jenna R:n isä. Lisäksi he ovat vaatineet Tiina K:n ja Jenna R:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa 16 prosentin korkoineen tuomitsemispäivästä lukien.

Oikeudenkäyntiväite

Tiina K on kanteesta kuultuna lausunut, ettei Anna ja Veli R:llä isyyslain 35 §:n 4 momentin mukaan ollut kanneoikeutta, koska Ari R tunnustamislausuman antaessaan oli ollut tietoinen siitä, että toinenkin mies oli maannut äidin lapsen siittämisaikaan. Tällä perusteella Tiina K on vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta.

Raastuvanoikeuden päätös 9.9.1987

Raastuvanoikeus on todennut, että todistaja M oli kertonut Ari R:n tienneen jo Tiina K:n raskauden aikana, että tämä oli lapsen siittämisaikana ollut sukupuoliyhteydessä myös muun miehen kuin Ari R:n kanssa. Jenna R oli syntynyt 11.8.1986. Ari R oli tunnustanut lapsen 20.10.1986. Koska Ari R oli säädetyssä järjestyksessä tunnustanut lapsen saatuaan tietää toisen maanneen Tiina K:n lapsen siittämisaikana, Anna ja Veli R:llä ei ollut oikeutta vaatia isyyttä kumottavaksi. Näin ollen raastuvanoikeus on isyyslain 35 §:n 4 momentin sekä 36 ja 42 §:n nojalla jättänyt kanteen tutkimatta.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 24.2.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Anna ja Veli R olivat valittamalla saattaneet jutun vaatien sen palauttamista raastuvanoikeuteen kanteen tutkimista varten, on todennut, että isyyden tunnustamista oli pidettävä isyyslain 35 §:n 4 momentissa tarkoitettuna kirjallisena selityksenä. Sen vuoksi hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Anna ja Veli R velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen Tiina K:n määrätylle oikeudenkäyntiavustajalle varatuomari Katriina Toivaselle palkkiona maksetut 800 markkaa.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan valtion varoista varatuomari Toivaselle palkkioksi Tiina K:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 550 markkaa, mikä määrä Anna ja Veli R velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle.