27.1.1988

Kanne Kajaanin kihlakunnanoikeudessa

Rakennuskanto Kommandiittiyhtiön konkurssipesä on Paltamon kunnalle 19.10.1983 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kertonut, että kommandiittiyhtiö ja Paltamosta oleva Teräskanto Oy oli 9.3.1983 tehdystä hakemuksesta 29.3.1983 asetettu konkurssiin ja että valvonta oli kommandiittiyhtiön konkurssissa toimitettu 26.7.1983. Osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana oli ollut D. Sen ohella hän oli kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies. Kommandiittiyhtiön äänettöminä yhtiömiehinä olivat D:n aviopuoliso E ja F.

D, E ja F olivat Asunto Oy Paltamon Kotiranta nimisen asunto-osakeyhtiön perustajaosakkaina 2.8.1982 tehneet kommandiittiyhtiön kanssa rakennustyösopimuksen perustettavalle asunto-osakeyhtiölle Paltamoon rakennettavasta rivitalosta. Sopimuksen mukaan rakennustyö oli sovittu tehtäväksi laskutyönä, jolloin kommandiittiyhtiö oli oikeutettu laskuttamaan 90 prosenttia tehdyn työn arvosta. Sopimuksen mukaan osapuolten kesken ei tullut vaihtaa mitään vakuuksia. Sopimuksessa oli mainittu, että D hyväksyi perustettavan asunto-osakeyhtiön puolesta maksettavat laskut. Osapuolet olivat lisäksi sopineet, että asunto-osakeyhtiön tililtä voitiin suoraan maksaa kommandiittiyhtiölle osoitettuja tavara- ynnä muita laskuja. Näin maksettavat laskut oli otettava huomioon tilisuhteita myöhemmin selvitettäessä.

Teräskanto Oy:llä oli ollut jatkuvasti velkaa kunnalle. Osakeyhtiö ei ollut konkurssia edeltäneessä taloudellisessa ahdingossa maksukyvyttömänä ollessaan kyennyt lyhentämään sanottuja velkojaan normaalisti. Kunta oli 20.12.1982 ostanut 269.370 markan kauppahinnasta E:lta tämän perustajaosakkaana merkitsemät asunto-osakkeet n:ot 239-311, jotka olivat oikeuttaneet asunto-osakeyhtiölle myöhemmin valmistuneen kolme huonetta, keittiön ja saunan käsittävän huoneiston hallintaan. E:n allekirjoittamien kuittien mukaan kunta oli suorittanut hänelle 20.12.1982 kauppahinnan ensimmäisenä eränä 95.000 ja 31.12.1982 toisena eränä 27.000 markkaa. Kommandiittiyhtiön kirjanpitoon liitetyn E:n allekirjoittaman tositteen mukaan kommandiittiyhtiö oli 31.12.1982 maksanut kunnalle Teräskanto Oy:n velkoja 122.000 markkaa. Kunta oli itse asiassa kuitannut mainitut osakkeiden kauppahintaa koskevat maksusuoritukset yhteensä 122.000 markkaa osakeyhtiöltä olevalla saatavallaan. Kunta oli 21.1.1983 maksanut asunto-osakeyhtiön pankkitilille kolmannen maksuerän 54.000 markkaa ja 10.2.1983 neljännen maksuerän samoin 54.000 markkaa. Mainittuina maksupäivinä samalta asunto-osakeyhtiön tililtä oli suoritettu kunnalle Teräskanto Oy:n velkojen lyhennykseksi, ensin mainittuna päivänä 11.832,10 ja viimeksi mainittuna 19.310,27 markkaa.

Kunta oli huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet ostaessaan tiennyt kommandiittiyhtiön ja Teräskanto Oy:n konkurssia edeltäneestä taloudellisesta ahdinkotilanteesta ja maksukyvyttömyydestä. Osakkeiden todellisena omistajana oli pidettävä kommandiittiyhtiötä. Se oli myös maksanut asunto-osakeyhtiön osakepääoman. Kun puheena olevilla maksuilla oli lyhennetty kunnan saatavaa Teräskanto Oy:ltä, maksuja oli kommandiittiyhtiön kannalta katsoen pidettävä lahjan luontoisina ja ne olivat loukanneet kommandiittiyhtiön konkurssipesän muiden velkojien oikeutta. Maksut olivat lisäksi tapahtuneet sijaissuorituksin ja niissä oli käytetty epätavallista maksuvälinettä. Sen vuoksi kommandiittiyhtiön konkurssipesä on vaatinut, että edellä mainitut kommandiittiyhtiön Teräskanto Oy:n puolesta kunnalle suorittamat maksut julistettaisiin konkurssisäännön 46 §:n b ja d kohdan nojalla peräytyneiksi ja kunta velvoitettaisiin suorittamaan kommandiittiyhtiön konkurssipesälle 153.142,37 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä lukien.

Kihlakunnanoikeuden päätös 9.5.1984

Kunnan vastustettua kannetta ja asianosaisten pyydettyä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että kunta oli 20.12.1982 tehdyllä kauppakirjalla ostanut E:ltä kanteessa mainitut osakkeet 269.370 markan hinnasta. Kauppakirjan mukaan E oli perustajaosakkaana merkinnyt mainitut osakkeet. Kauppakirjassa oli sovittu kauppahinnan maksuaikataulusta ja maksun suoritustavasta. Niin sanotun RS-järjestelmän mukaisesti oli sovittu, että ostaja maksoi kauppahinnan myyjän lukuun asunto-osakeyhtiön pankkitilille. Maksuaikataulun mukaan ensimmäinen erä 95.000 markkaa kuitattiin maksetuksi kauppakirjan allekirjoituksin 20.12.1982, toinen erä 27.000 markkaa tuli maksaa 31.12.1982, kolmas erä 54.000 markkaa 20.1.1983, neljäs erä samoin 54.000 markkaa 10.2.1983, viides erä 27.000 markkaa 18.2.1983 ja kuudes erä 12.370 markkaa, kun talo oli valmis eli 9.3.1983.

E:n allekirjoittamien 20.12.1982 ja 31.12.1982 päivättyjen kuittien mukaan ostaja oli maksanut kauppahinnan kaksi ensimmäistä erää suoraan hänelle. E:n 31.12.1982 allekirjoittaman tositteen mukaan kommandiittiyhtiö oli suorittanut kunnalle Teräskanto Oy:n maksuja 122.000 markkaa. Asunto Oy Paltamon Kotirannan perustajaosakkaiden D, E ja F:n sekä kommandiittiyhtiön välillä 2.8.1982 tehdyssä rakennustyösopimuksessa oli sovittu, että asuntoosakeyhtiön tilille tulleet varat voitiin käyttää kommandiittiyhtiön velvoitteiden hoitamiseen. Muut kuin kauppahinnan kaksi ensimmäistä erää kunta oli suorittanut kaupan ehtojen mukaisesti asunto-osakeyhtiön pankkitilille. Sanotulta tililtä oli maksettu kunnalle 20.1.1983 11.832,10 markkaa ja 10.2.1983 19.310,27 markkaa. Puheena olevan tilin käyttöoikeus oli kuulunut kommandiittiyhtiön vastuunalaiselle yhtiömiehelle ja Teräskanto Oy:n toimitusjohtajalle D:lle. Ostaja oli siten suorittanut kokonaiskauppahinnasta 122.000 markkaa E:lle ja loput 147.370 markkaa kaupan ehtojen mukaisesti myyjän lukuun asunto-osakeyhtiön pankkitilille.

Kommandiittiyhtiön konkurssipesä ei ollut edes väittänyt, että kunnalla olisi ollut kommandiittiyhtiöltä veden toimittamisesta aiheutuneen noin 5.000 markan määräisen saatavan lisäksi muita saamisia. Kantaja ei myöskään ollut voinut osoittaa, että kunta olisi suorittamalla osan kauppahinnasta kaupan ehdoista poiketen suoraan E:lle tai muullakaan tavalla kauppahintaa maksaessaan loukannut kommandiittiyhtiön velkojien oikeutta. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut kommandiittiyhtiön konkurssipesän suorittamaan kunnalle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 7.000 markkaa.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 18.12.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi kommandiittiyhtiön konkurssipesä oli valittamalla saattanut jutun, on lausunut selvitetyksi, että kunta oli 20.12.1982 allekirjoitetulla kauppakirjalla kihlakunnanoikeuden kertomin tavoin ostanut E:ltä puheena olevat asunto-osakkeet. Kunta oli suorittanut 20.12.1982 kauppahinnan ensimmäisen erän 95.000 markkaa ja 31.12.1982 sen toisen erän 27.000 markkaa E:lle. Kauppahinnan kolmannen ja neljännen erän, kumpikin määrältään 54.000 markkaa, kunta oli 20.1.1983 ja 10.2.1983 suorittanut asunto-osakeyhtiön pankkitilille. Kommandiittiyhtiö puolestaan oli maksanut kunnalle Teräskanto Oy:n velkoja siten, että 31.12.1982 oli maksettu 122.000 markkaa, 20.1.1983 11.832,10 markkaa ja 10.2.1983 19.310,27 markkaa. Kunta oli ennen kaupan tekemistä tiennyt Teräskanto Oy:n taloudellisesta tilasta ja sen kyvyttömyydestä suoriutua velastaan kunnalle. Kommandiittiyhtiö, Teräskanto Oy ja asunto-osakeyhtiö olivat olleet samojen henkilöiden omistuksessa. Sen vuoksi ja kun jutussa ilmenevistä asianhaaroista voitiin havaita kommandiittiyhtiön mainituilla toimilla tarkoittaneen kunnan suosimista velkojana ja siis muiden velkojain oikeuden loukkaamista ja kun kunnalle 20.1.1983 ja 10.2.1983 suoritettujen maksujen, jotka olivat tapahtuneet viimeisten 60 päivän aikana ennen kommandiittiyhtiön konkurssin alkua, oli näissä olosuhteissa katsottava tapahtuneen sijaissuorituksin velallisen toimialaan nähden epätavallista maksuvälinettä käyttäen, hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja vapauttanut konkurssipesän oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta sekä konkurssisäännön 46 §:n b ja d kohdan nojalla julistanut kunnalle suoritetut maksut peräytyneiksi ja velvoittanut kunnan suorittamaan kommandiittiyhtiön konkurssipesälle yhteensä 153.142 markkaa 37 penniä sekä korkoa 5 prosenttia 122.000 markalle ja 16 prosenttia 31.142,37 markalle 19.10.1983 lukien. Lisäksi kunta on velvoitettu korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut jutussa 10.000 markalla.

Sen ohessa hovioikeus on määrännyt, että kunnalla oli oikeus valvoa sille takaisinsaantikanteen hyväksymisen johdosta syntynyt saamisensa Teräskanto Oy:n konkurssissa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tuomio jutussa sai lainvoiman. Lisäksi hovioikeus on määrännyt, että mikäli kunnan saaminen vahvistetaan maksettavaksi ja Teräskanto Oy:n konkurssipesästä on jo jaettu varoja konkurssivelkojille, kunta sai siitä, mitä sen oli hovioikeuden tuomion perusteella palautettava kommandiittiyhtiön konkurssipesään, vähentää, mitä se olisi saanut nostaa jako-osuutena, jos se olisi valvonut saamisensa valvontapäivänä.

Perustelut

Rakennuskanto Kommandiittiyhtiö oli 2.8.1982 tehdyn rakennustyösopimuksen mukaisesti ryhtynyt grynderinä toteuttamaan Asunto Oy Paltamon Kotirannan rivitalokohteen rakentamishanketta. Asunto-osakeyhtiön perustajaosakkaiksi oli merkitty kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies D sekä sen äänettömät yhtiömiehet E ja F. Asunto-osakeyhtiön todellisena perustajana, osakepääoman maksajana ja osakkeiden omistajana oli kuitenkin ollut kommandiittiyhtiö.

Myydessään omissa nimissään kanteessa mainitut asuntoosakeyhtiön osakkeet n:ot 239-311 Paltamon kunnalle E on tosiasiallisesti toiminut kommandiittiyhtiön puolesta. Hän ei myöskään ole saanut itselleen 20.12. ja 31.12.1982 päivätyissä kuiteissa kunnan hänelle maksamiksi merkittyjä kauppahintaeriä, vaan ne ovat todellisuudessa olleet kommandiittiyhtiön tuloa. Tämän 122.000 markan suuruisen tulon kommandiittiyhtiö on kunnan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti välittömästi käyttänyt Teräskanto Oy:n Paltamon kunnalle olleen velan maksamiseen. Kerrotuissa maksutoimissa ei ollut käytetty rahaa, vaan ne oli kommandiittiyhtiössä todettu ainoastaan kirjanpitovienneillä. Teräskanto Oy:n velan maksamisen johdosta kommandiittiyhtiön kirjanpitoon oli merkitty myös 122.000 markan takautumissaaminen Teräskanto Oy:ltä.

Paltamon kunnan maksamasta osakkeiden kauppahinnasta Rakennuskanto Kommandiittiyhtiö on edellä mainitun 122.000 markan lisäksi käyttänyt Teräskanto Oy:n velan maksamiseen kunnalle 11.832,10 markkaa 20.1.1983 ja 19.310,27 markkaa 10.2.1983 eli maksanut Teräskanto Oy:n velkaa kunnalle kaikkiaan 153.142,37 markkaa. Maksaminen on tapahtunut viimeisten 6 kuukauden aikana ennen kommandiittiyhtiön 9.3.1983 alkanutta konkurssia.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Teräskanto Oy, joka on 29.3.1983 asetettu konkurssiin, on edellä kerrottujen maksujen suorittamisen aikaan ja jo sitä ennenkin vuonna 1982 ollut maksukyvytön. Suorituksen saaminen velasta osakeyhtiöltä tuolloin tai myöhemminkin on ollut siinä määrin epätodennäköistä, että velan maksaminen Rakennuskanto Kommandiittiyhtiön toimesta on ollut lahjan laatuinen suoritus.

Esittelijän mietintö

Esittelijäneuvos Raulos:

Perustelut

Rakennuskanto Kommandiittiyhtiö on 2.8.1982 tehdyn rakennustyösopimuksen perusteella ryhtynyt suorittamaan Asunto Oy Paltamon Kotirannan rivitalokohteen rakennustyötä. Asunto-osakeyhtiön perustajaosakkaita ovat olleet kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies D sekä sen äänettömät yhtiömiehet E ja F. Asunto-osakeyhtiön todellisena perustajana ja osakepääoman maksajana oli kuitenkin ollut Rakennuskanto Kommandiittiyhtiö. E ei todellisuudessa ollut saanut itselleen 20.12. ja 31.12.1982 päivätyissä kuiteissa mainittuja kysymyksessä olevien osakkeiden kauppahinnan maksueriä, vaan ne ovat olleet kommandiittiyhtiön tuloa. Jutussa esitetyn selvityksen ja grynderrakentamisessa yleisesti noudatetun käytännön perusteella Korkein oikeus katsonee selvitetyksi, että E merkitessään perustajaosakkaana nimiinsä kysymyksessä olevat Asunto Oy Paltamon Kotirannan osakkeet n:ot 239-311 on toiminut Rakennuskanto Kommandiittiyhtiön lukuun ja että kommandiittiyhtiö on niin ollen asuntoosakeyhtiön perustamisesta lukien ollut noiden osakkeiden todellinen omistaja.

Sanotut osakkeet on myyty 20.12.1982 tehdyllä kaupalla Paltamon kunnalle 269.370 markan kauppahinnasta. Tästä kauppasummasta Rakennuskanto Kommandiittiyhtiö on edellä kerrotuin tavoin 31.12.1982 sekä 21.1. ja 10.2.1983 käyttänyt yhteensä 153.142,37 markkaa Teräskanto Oy:n Paltamon kunnalle olleiden velkojen maksamiseen. Kommandiittiyhtiö on siten omilla varoillaan suorittanut osakeyhtiön velkaa.

Korkein oikeus todennee, että Rakennuskanto Kommandiittiyhtiön konkurssipesä on perustanut jutussa ajamansa takaisinsaantikanteen konkurssisäännön 46 §:n d ja b kohtien säännöksiin.

Korkein oikeus katsonee, ettei vierasvelan suorittamista voida konkurssisäännön 46 §:n d kohtaa sovellettaessa rinnastaa siinä tarkoitettuun oman velan maksamiseen ja ettei kommandiittiyhtiön Teräskanto Oy:n velkojen maksua niin ollen voida peräyttää konkurssisäännön 46 §:n d kohdan nojalla.

Mitä sitten tulee mahdollisuuteen soveltaa jutussa konkurssisäännön 46 §:n b kohdan säännöstä, niin Korkein oikeus todennee, että kommandiittiyhtiön kirjanpitoon on puheena olevien suoritusten johdosta merkitty Teräskanto Oy:öön kohdistuva 122.000 markan takautumissaaminen. Tämä osoittaa toisaalta, ettei kommandiittiyhtiön tarkoituksena ole ollut lahjoittaa mainittuja 153.142,37 markkaa osakeyhtiön hyväksi. Toisaalta takautumissaaminen on otettava huomioon harkittaessa, onko kommandiittiyhtiö saanut suorittamistaan maksuista hyväksyttävän vastikkeen. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Teräskanto Oy, joka on 29.3.1983 asetettu konkurssiin, on edellä kerrottujen maksujen suorittamisen aikaan ja jo sitä ennenkin vuonna 1982 ollut maksukyvytön. Suorituksen saaminen velasta osakeyhtiöltä tuolloin tai myöhemminkin on ollut epätodennäköistä. Korkein oikeus katsonee, että kysymyksessä olevat Rakennuskanto Kommandiittiyhtiön Teräskanto Oy:n puolesta viimeisten 6 kuukauden aikana ennen 9.3.1983 alkanutta konkurssiaan suorittamat velan maksut ovat sellaisia kommandiittiyhtiön varallisuuteen nähden seurauksiltaan lahjanlaatuisia luovutuksia, joita tarkoitetaan konkurssisäännön 46 §:n b kohdassa. Paltamon kunta, joka on maksun saadessaan tuntenut ne olosuhteet, jotka ovat tehneet maksusuorituksesta kommandiittiyhtiön kannalta lahjanlaatuisen, on konkurssisäännön 46 §:n i kohdan 3 momentista ilmenevän oikeusohjeen perusteella maksun lopullisena saajana velvollinen palauttamaan Rakennuskanto Kommandiittiyhtiön konkurssipesään hovioikeuden tuomitsemat 153.142,37 markkaa korkoineen.

Määrätessään, että Paltamon kunta sai siinä tapauksessa, että sille kanteen hyväksymisen johdosta Teräskanto Oy:tä kohtaan syntyneen saamisen jälkivalvonta hyväksyttäisiin osakeyhtiön konkurssissa, vähentää yllä mainitusta palautusvelvollisuudesta määrän, jonka kunta ehkä olisi jo saanut nostaa jako-osuutena Teräskanto Oy:n konkurssipesästä, mikäli se olisi valvonut saamisensa osakeyhtiön konkurssissa jo paikalletulopäivänä, hovioikeus on perustanut kunnalle oikeuden sanotuilta osin kuitata takaisinsaantikanteen hyväksymisellä perustettu maksuvelvollisuus puheena olevalla jako-osuudella. Korkein oikeus todennee kommandiittiyhtiön konkurssipesän tyytyneen hovioikeuden tuomioon.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulos jätettäneen konkurssisäännön 46 §:n b kohdan nojalla pysyväksi.

Paltamon kunta velvoitettaneen suorittamaan Rakennuskanto Kommandiittiyhtiön konkurssipesälle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1.000 markkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulos jätetään konkurssisäännön 46 §:n b kohdan nojalla pysyväksi. Paltamon kunta velvoitetaan suorittamaan Rakennuskanto Kommandiittiyhtiön konkurssipesälle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta Korkeimmassa oikeudessa olleista kuluista 1.000 markkaa. Hovioikeuden määräämä Paltamon kunnan jälkivalvontaa Teräskanto Oy:n konkurssissa koskeva kolmen kuukauden määräaika on luettava Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä. Hovioikeuden tuomiossa oleva lausuma kunnan oikeudesta tehdä siinä mainittu vähennys kommandiittiyhtiön konkurssipesälle suoritettavaksi tuomitusta määrästä poistetaan perusteettomana.