7.4.1988

Kanne Piikkiön kihlakunnanoikeudessa

A on B:lle 27.8.1986 tiedoksi annetun haasteen nojalla vaatinut, paitsi asianosaisten tuomitsemista asumuseroon ja heidän alaikäisten lastensa C:n ja D:n uskomista hänen huoltoonsa, että B velvoitetaan suorittamaan elatusapuna mainituille lapsille kummallekin erikseen 700 markkaa kuukaudessa haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Piikkiön kihlakunnanoikeuden päätös 26.11.1986

Kihlakunnanoikeus on, samalla kun asianosaiset B:n kanteesta tuomittiin avioeroon sekä C ja D määrättiin isänsä B:n huoltoon ja A velvoitettiin maksamaan elatusapua kummallekin lapselle erikseen 300 markkaa kuukaudessa, hylännyt A:n esittämät vaatimukset.

Vaatimukset hovioikeudessa

A on vaatien edelleen lasten huoltoa itselleen uudistanut heidän elatustaan koskevat vaatimukset. Lisäksi A:lle määrätty oikeudenkäyntiavustaja on maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla valtion varoista maksettavien kustannusten määräämiseksi esittänyt laskun, johon oli muun ohella merkitty hovioikeudelle esitetyn lääkärinlausunnon hankkimisesta aiheutunut kustannus 1.250 markkaa.

Turun hovioikeuden tuomio 4.9.1987

Hovioikeus on toimitettuaan jutussa suullisen käsittelyn lausunut, että A oli elokuussa 1986 muuttanut lasten kanssa pois puolisoiden yhteisestä asunnosta. Lapset olivat tämän jälkeen asuneet koko ajan äitinsä luona. A, joka oli ammatiltaan perhepäivähoitaja, oli lyhyitä aikoja lukuunottamatta hoitanut molemmat lapset kotona.

B:n tulot olivat ennen avioeroa olleet 6.050 markkaa kuukaudessa. A:n keskimääräinen kuukausiansio samana aikana oli ollut 2.324 markkaa.

Lapsen elatuksesta annetun lain 2 §:n mukaan vanhemmat vastasivat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan.

C ja D eivät olleet asuneet B:n luona ja A oli elättänyt heidät.

Mainituilla perusteilla hovioikeus on siten muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä, että samalla kun C ja D määrättiin A:n huoltoon ja A vapautettiin suorittamasta lapsille elatusta niin, ettei hänelle kuitenkaan ollut palautettava niitä elatusapuja, jotka hän kihlakunnanoikeuden päätöksen perusteella ehkä oli maksanut, B on velvoitettu suorittamaan elatusapua kummallekin lapselle 600 markkaa kuukaudessa kuukausittain etukäteen kunnes lapset kohdaltaan täyttivät 18 vuotta tai sitä ennen kykenivät itsensä elättämään. Kun B ei ollut kieltäytynyt pitämästä huolta hänen huollettavikseen uskotuista lapsista, vaan A oli vastoin hänen tahtoaan ottanut lapset luokseen, hovioikeus on määrännyt B:n velvollisuuden suorittamaan elatusapua alkamaan hovioikeuden tuomion antopäivästä.

Koska A:n hovioikeudelle toimittaman lääkärinlausunnon hankkiminen ei ollut ollut asian selvittämisen kannalta tarpeen, hovioikeus on hylännyt vaatimuksen tuon todistelun korvaamisesta maksuttoman oikeudenkäynnin nojalla valtion varoista.

Perustelut

A on muuttanut yhdessä mainittujen lasten kanssa pois asianosaisten yhteisestä kodista ennen kanteen vireillepanoa lasten asuessa siitä lähtien hänen luonaan. B ei ole osallistunut lastensa elatukseen kanteen vireillepanon jälkeen. Elatuslain 1-3 §:n säännösten nojalla lapset ovat oikeutetut elatukseen kummaltakin vanhemmaltaan. Siten B on velvollinen osallistumaan lasten elatukseen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Kun kysymys on lapsille kuuluvasta edusta, ei se seikka, että A on pitänyt lapsiaan hallussaan vastoin kihlakunnanoikeuden päätöstä, vapauta B:tä hänen elatusvastuustaan edes kihlakunnanoikeuden päätöksen ja hovioikeuden tuomion väliseltä ajalta.

A oli kihlakunnanoikeudessa pyytänyt lykkäystä esittääkseen selvitystä siitä, että lasten huollon määrääminen hänelle oli lasten edun mukaista. Pyyntö oli hylätty. Pitäessään kihlakunnanoikeuden päätöstä lasten huollon osalta virheellisenä A on toimittanut lapset lastenpsykiatriseen tutkimukseen, mistä on aiheutunut 1.250 markan määräinen kustannus. Tutkimustuloksista annetun lausunnon A on esittänyt hovioikeudelle ja myös Raision sosiaalilautakunta on käyttänyt lausuntoa valmistellessaan hovioikeuden pyytämää lausuntoa lasten huollosta. Korkein oikeus katsoo, että lausunto on ollut asian selvittämisen kannalta tarpeellinen.

Lainkohdat

Laki lapsen elatuksesta 1-3 § ja 10 § 1 momentti Laki maksuttomasta oikeudenkäynnistä 8 § 1 momentti

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että B velvoitetaan suorittamaan C:lle ja D:lle hovioikeuden määräämä elatusapu haasteen tiedoksiantopäivästä eli 27.8.1986 lukien. Jo erääntyneet maksut määrätään maksettavaksi heti. Valtion varoista maksetaan A:lle korvauksena todistelukustannuksista 1.250 markkaa. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan varatuomari Jukka Uusituvalle niinikään valtion varoista palkkioksi A:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markkaa. Viimeksi mainitut määrät jäävät valtion vahingoksi. Asian näin päättyessä B:n on pidettävä vastauskulunsa Korkeimmassa oikeudessa vahinkonaan.