30.3.1988

Kanne Piikkiön kihlakunnanoikeudessa

B ja C ovat A:ille 1.11.1984 tiedoksiannetun haasteen nojalla kertoneet, että urakoitsija M oli 27.5.1983 suorittanut räjäytystöitä A:itten toimeksiannosta ja lukuun näiden omakotitalotyömaalla Liedossa. Piikkiön kihlakunnanoikeus oli 23.11.1983 julistamallaan lainvoimaisella päätöksellä katsonut selvitetyksi, että M oli tuolloin suorittaessaan räjäytystyötään jättänyt riittävästi peittämättä räjäytettävän kohdan seurauksin, että räjäytyspaineen sinkoamat kivet olivat lentäneet B ja C:n omistaman asuinrakennuksen katolle vaurioittaen sitä. Sen vuoksi M oli, paitsi tuomittu rangaistukseen vaaran aiheuttamisesta, velvoitettu suorittamaan B ja C:lle yhteisesti vahingonkorvaukseksi 30.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.5.1983 lukien. M ei kuitenkaan ollut vapaaehtoisesti suorittanut tuomittua vahingonkorvausta ja ulosotossa hänet oli todettu varattomaksi. Tämän vuoksi ja kun räjäytystyön suorittajan aiheuttamista vahingoista vastaa myös se, jonka lukuun ja toimeksiannosta räjäytystyöt oli tehty, B ja C ovat vaatineet, että A:t velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan B ja C:lle vahingonkorvaukseksi katon vaurioitumisesta M:n edellä mainitulla Piikkiön kihlakunnanoikeuden julistamalla päätöksellä B ja C:lle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen määräisesti 30.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.5.1983 lukien sekä korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Kihlakunnanoikeuden päätös 21.10.1985

A:itten vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A:t olivat antaneet omakotitalonsa rakentamiseen liittyvät räjäytystyöt 20.5.1983 allekirjoitetulla sopimuksella tehtäväksi itsenäisenä urakoitsijana toimineelle M:lle, joka oli 27.5.1983 suorittanut viemärikaivannon räjäytyksen. Räjäytystä varten oli porattu yksi 2,5 metrin syvyinen reikä. Räjäytyksen seurauksena irtokiviä oli lentänyt B ja C:n omistaman uudisrakennuksen katolle vaurioittaen sitä. M oli kanteessa kerrotuin tavoin tuomittu rangaistukseen ja velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta B ja C:lle.

Kysymyksessä olevan kaltaista viemärikaivannon räjäyttämällä tapahtuvaa louhintaa ei ollut asutusalueellakaan suoritettuna pidettävä sellaisena erityisen vaativana ja vaarallisena työnä, jossa syntyvästä vahingosta työn teettäjä olisi tuottamuksestaan riippumatta vastuussa. Kun ei ollut näytetty, että räjäytystyön suorittajaksi palkattua M:ää ei olisi ollut pidettävä tuota työtä varten riittävän ammattitaitoisena ja luotettavana ammattimiehenä, A:itten antaessaan louhintaurakan M:n tehtäväksi ei voitu katsoa syyllistyneen myöskään omassa toiminnassaan sellaiseen huolimattomuuteen, että he olisivat lain mukaan vastuussa louhintatyössä syntyneestä vahingosta. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 15.8.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B ja C olivat valittamalla saattaneet jutun, on puheena olevalla tuomiollaan jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. B ja C on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan A:itten oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 900 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

Kysymyksessä olevaa räjäytystyötä on tiheästi rakennetulla omakotialueella suoritettuna pidettävä vaarallisena toimintana. Tästä työstä aiheutunut vahinko on A:itten toimeksiannosta urakoitsijana toiminut M hovioikeuden tuomiossa mainituin tavoin velvoitettu korvaamaan B ja C:lle.

Harkittaessa kysymystä A:itten korvausvastuusta tämän räjäytystyön teettäjinä voidaan todeta, että he ovat teettäneet työn omakotitalonsa rakennuttajina ja ettei räjäytystöiden teettäminen liity heidän ammattitoimintaansa. Kun he eivät myöskään ole teettäneet työtä tavanomaisesta poikkeavalla tavalla, he eivät ole tuottamuksestaan riippumatta vastuussa puheena olevasta vahingosta.

Räjäytystyön suorittajaksi A:t ovat valinneet ammattitaitoisen itsenäisenä yrittäjänä toimivan henkilön. Tämä on A:itten kertoman mukaan sopimusta tehtäessä ilmoittanut, että hänellä oli vastuuvakuutus. Sittemmin osoittautui, ettei vakuutus vahingon sattuessa ollut voimassa. Kun A:illa ei kuitenkaan ole näytetty olleen syytä epäillä urakoitsijan vastuuvakuutusta koskevaa ilmoitusta tai hänen vakavaraisuuttaan ja kun ei myöskään ole näytetty, että he urakoitsijaa valitessaan muutoinkaan olisivat laiminlyöneet selonottovelvollisuutensa tai menetelleet asiassa muulla tavalla huolimattomasti, heidän ei voida katsoa tuottamuksellaan aiheuttaneen puheena olevaa vahinkoa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:ille yhteiseksi korvaukseksi heillä täällä olleista vastauskuluista 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden ratkaisun antopäivästä lukien.