25.2.1988

Kanne Halikon kihlakunnanoikeudessa

A on tyttärelleen, 10.8.1966 syntyneelle B:lle 13.1.1986 tiedoksi annetun haasteen nojalla kanteenaan lausunut, että hänet oli avioerotuomiossa velvoitettu maksamaan B:lle elatusapua kunnes tämä täytti 20 vuotta tai sitä ennen kykeni elättämään itsensä. B oli 1.6.1985 lukien ollut työssä ja kyennyt elättämään itsensä. Tästä huolimatta hän oli perinyt A:lta ulosottoteitse elatusmaksuja kesä-, heinä-, elo- ja syyskuulta 1985 eli ulosottomaksuineen yhteensä 2.638 markkaa 15 penniä. A on vaatinut sen seikan vahvistamista, että B oli kyennyt elättämään itsensä 1.6.-30.9.1985 sekä B:n velvoittamista palauttamaan hänelle perusteettomasti saamansa elatusavut 2.518 markkaa 15 penniä ja korvaamaan niiden perimiseksi häneltä otetut ulosottomaksut 120 markkaa, molemmat korkoineen. Vielä A on vaatinut, että hänen velvollisuutensa suorittaa B:lle elatusapua määrättäisiin lakkaamaan sen johdosta, että B oli 1.6.1985 alkaen kyennyt elättämään itsensä. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, niinikään korkoineen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 26.2.1986

Kihlakunnanoikeus on tutkinut jutun siltä osin, kuin A oli vaatinut sen vahvistamista, että velvollisuus elatusavun suorittamiseen oli lakannut, koska B oli jo 1.6.1985 lukien kyennyt elättämään itsensä. B oli lausunut, että kesän 1985 työ oli tarkoitettu tilapäiseksi kesätyöksi ja että vasta syyskuussa oli selvinnyt, ettei hän tulisi jatkamaan opiskelujaan vaan jäisi työelämään, jolloin elatusapumaksujakaan ei lokakuun alusta lukien enää ollut peritty. B:n lausuma oli uskottava ja yhdenmukainen sen käytännön kanssa, ettei kesäansioiden ollut katsottu lakkauttavan oikeutta elatusapuun.

Se, minä nimenomaisena ajankohtana elatusavun saaja tilapäisesti kykenee elättämään itsensä ja jolta ajalta elatusapuja ei peritä, ratkaistaan ulosottomenettelyssä. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt vahvistamista koskevan vaatimuksen.

Mitä tuli kanteeseen siltä osin kuin siinä oli vaadittu aikaisemmin vahvistetun elatusvelvollisuuden poistamista 1.6.1985 lukien kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että elatusapua vahvistettaessa huomioon otettavissa olosuhteissa olisi tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista olisi mainitusta päivästä syyskuun loppuun kuluneena ajanjaksona sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Sen vuoksi kanne on tältäkin osin hylätty.

Ennen kanteen vireille panoa suoritettujen elatusapujen palauttamista koskevan vaatimuksen kihlakunnanoikeus on hylännyt lakiin perustumattomana ja ulosottokuluja koskevan vaatimuksen toteennäyttämättömänä.

Turun hovioikeuden tuomio 7.11.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun uudistaen kihlakunnanoikeudessa tekemänsä vaatimukset ja vaatien B:n velvoittamista korvaamaan hänen kulunsa hovioikeudessa korkoineen, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

A on avioerotuomiolla velvoitettu maksamaan lastaan B:tä varten elatusapua kunnes lapsi täyttää 20 vuotta tai sitä ennen kykenee elättämään itsensä. Kanteessaan A on katsonut, että B on kyennyt elättämään itsensä 1.6.1985 alkaen, ja vaatinut toisaalta sen vahvistamista, että hänen elatusvelvollisuutensa on sen johdosta lakannut, ja toisaalta häneltä ajalta 1.6.-30.9.1985 ulosmitattujen elatusapujen palauttamista ja ulosottomaksujen korvaamista.

Myös tapauksiin, joissa tuomioistuin on määrännyt elatusvelvollisuuden lakkaamaan kun lapsi kykenee elättämään itsensä, on sovellettava lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 1 momentin säännöstä siitä, että palautettavaksi voidaan määrätä vain kanteen vireillepanon jälkeen suoritetut elatusavut tai osa niistä. Kanteessa vaaditut elatusavut on peritty A:lta 13.6.-12.9.1985. Kanne niiden palauttamisesta on pantu vireille 13.1.1986 eikä niitä mainitun lainkohdan säännös huomioon ottaen siten voida määrätä palautettavaksi siinäkään tapauksessa, että B:n katsottaisiin kyenneen elättämään itsensä 1.6.-30.9.1985. A ei ole esittänyt perusteita, joiden nojalla hänellä olisi tästä huolimatta oikeudellista tarvetta saada vahvistetuksi B:n elatuskykyisyys tuolta ajanjaksolta. Näillä perusteilla Korkein oikeus, jättäen hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi, hylkää vaatimuksen elatusapujen palauttamisesta ja ulosottomaksujen korvaamisesta sekä poistaa alempien oikeuksien lausunnot B:n elatuskyvystä ajalta 1.6.-30.9.1985 ja jättää kanteen tältä osin tutkimatta.

Mitä tulee A:n vahvistuskanteeseen 30.9.1985 jälkeiseltä ajalta, jolta elatusmaksuja ei ole peritty, mutta jolta ne aikaisemman tuomion perusteella ovat perittävissä kunnes lapsi kykeni elättämään itsensä, niin B on myöntänyt 1.10.1985 lukien kyenneensä elättämään itsensä. Tämän vuoksi Korkein oikeus vahvistaa, että A ei enää 1.10.1985 lähtien ole ollut velvollinen suorittamaan elatusapua B:lle.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan A ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Koska Korkein oikeus on muuttanut hovioikeuden tuomiota A:n eduksi ainoastaan siltä osin kuin on kysymys elatusvelvollisuudesta 1.10.1985 jälkeen, A saa asian laadun vuoksi pitää hänelle täällä aiheutuneet kulut vahinkonaan.