29.12.1988

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 21.4.1986

Raastuvanoikeus on todennut jutussa ilmenneen seuraavaa:

STS-rahoitus Oy, aikaisemmalta nimeltään Luottorengas Oy, oli 3.1.1983 päivätyllä vuokraussopimuksella vuokrannut X Oy:lle viiden vuoden ajaksi 2.362,60 markan suuruista kuukausivuokraa vastaan Ilja Glazunovin taulun Usko ja toisella 4.7.1983 päivätyllä vuokraussopimuksella niin ikään viiden vuoden ajaksi 3.010 markan kuukausivuokraa vastaan saman taiteilijan taulun Helsinki I. Vuokraussopimusten ehtojen 6 §:n mukaan vuokralleottajalla ei ollut oikeutta esittää vuokralleantajaa kohtaan muita laitteen laatuun, kuntoon tai muuhun seikkaan perustuvia vaatimuksia kuin mitä hän ostajana voisi esittää myyjää kohtaan. STS-rahoitus Oy oli ostanut taulut Y Oy:ltä STSrahoitus Oy:n ja Y Oy:n 28.9.1982 tekemän sopimuksen perusteella, jossa myyjä eli Y Oy oli sitoutunut ostamaan taulut STS-rahoitus Oy:n vaatimuksesta takaisin, jos vuokralleottaja irtisanoi vuokraussopimuksen sen ehtojen mukaisesti tai vuokralleottaja myöhästyi vuokran maksamisesta yli 20 päivää tai muuten rikkoi vuokraussopimuksen ehtoja. Vuokraussopimusten mukaan Usko-nimisen taulun hinta oli ollut 96.000 markkaa ja Helsinki I -nimisen taulun hinta 120.000 markkaa. Vuoden 1985 alussa oli käynyt ilmi, että Y Oy:n omistaja A oli mahdollisesti salakuljetuttanut vuokrausten kohteena olleet taulut Suomeen ja että taulut olivat mahdollisesti väärennettyjä. Helsingin raastuvanoikeus oli 21.8.1985 julistamassaan päätöksessä, tuomitessaan A:n rangaistukseen salakuljetuksesta, katsonut A:n salakuljettaneen Helsinki I -nimisen taulun Neuvostoliitosta Saksan liittotasavallan kautta, mutta että Usko-niminen taulu ei ollut kuulunut salakuljetettuihin tauluihin. Oy W. Hagelstamin Huutokaupat Ab:n antaman todistuksen mukaan vuokrauksen kohteena olleet taulut oli todistuksen antajan käsityksen mukaan luultavasti maalattu Thaimaassa ja ne olivat oletettavasti Ilja Glazunovin signeeraamat. Tauluille ei voinut määrätä myyntihintaa, joten niiden arvoa oli vaikea sanoa. Kyseiset taulut oli takavarikoitu 23.1.1985. Usko-niminen taulu oli palautettu X Oy:lle maaliskuussa 1985 ja Helsinki I -niminen taulu STS-rahoitus Oy:lle 21.8.1985, sillä X Oy ei ollut ottanut sitä vastaan. X Oy oli ilmoittanut, että Usko-nimistä taulua ei tosiasiassa ollut toimitettu sille ollenkaan, vaan taulu oli ollut nimeltään Isänmaa. Y Oy:n ja A:n taulukauppojen aiheuttamien poliisikuulustelujen alettua X Oy oli 29.3.1985 päiväämässään ja STS-rahoitus Oy:lle osoittamassaan kirjeessä ilmoittanut purkavansa vuokraussopimukset sekä jättänyt sen jälkeiset vuokrat suorittamatta. Taulujen vuokraussopimusten allekirjoitushetkellä A oli toiminut myös X Oy:n hallituksen jäsenenä ja osakkeenomistajana.

STS-rahoitus Oy oli kanteessaan lausunut, että X Oy oli jättänyt maksamatta vuokraamiensa Ilja Glazunovin taulujen vuokrat, 3.1.1983 päivätyllä sopimuksella vuokratun 28.2.1985 lukien ja 4.7.1983 päivätyllä sopimuksella vuokratun 25.2.1985 lukien. Sen vuoksi STS-rahoitus Oy on vaatinut X Oy:n velvoittamista suorittamaan erääntyneinä vuokrina edellisen taulun osalta 18.900,80 markkaa ja jälkimmäisen taulun osalta 24.080 markkaa sekä viivästyskorkoja 2.000 markkaa eli yhteensä 44.980,80 markkaa 16 prosentin korkoineen kullekin kuukauden viimeinen päivä erääntyneelle 2.362,60 markan kuukausierälle 28.2.1985-30.9.1985 väliseltä ajalta ja kullekin kuukauden 25 päivä erääntyneelle 3.010 markan kuukausierälle 25.2.1985-25.9.1985 väliseltä ajalta. Lisäksi yhtiö on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

X Oy oli omassa kanteessaan ja sitä kehitellessään, samalla kun se oli kiistänyt STS-rahoitus Oy:n kanteen, lausunut, että kun X Oy:n hallitukseen kuuluneen A:n rikollisen menettelyn paljastuttua oli käynyt selväksi, että taulujen arvo ei ollut vastannut sitä, mitä tauluja vuokralleannettaessa oli annettu ymmärtää ja kun oli selvinnyt myös se, että ainakin toinen taulu oli salakuljetettu ja että Ilja Glazunovin panos taulujen valmistuksessa oli ollut vähintäänkin kyseenalainen, X Oy oli purkanut kummankin vuokraussopimuksen. Tähän X Oy:llä oli ollut oikeus, sillä yhtiöllä olisi ollut oikeus purkaa myöskin tauluja koskeva kauppa, mikäli se olisi ollut taulujen ostajana, sen jälkeen mitä oli käynyt ilmi vuokrattujen taulujen laadusta. X Oy oli vuokrannut arvokkaat taulut, jotka olivat osoittautuneet muiksi kuin oli ilmoitettu ja vailla arvoa oleviksi. STS-rahoitus Oy:llä oli ollut velvollisuus varmistua ostamiensa taulujen vastaavuudesta taulujen myyjän ilmoitukseen nähden, sillä hyöty oli kauppahinnan muodossa tullut Y Oy:lle ja vuokramaksun muodossa STS-rahoitus Oy:lle. Sensijaan alkuperäisessä kaupassa olevan virheen seurauksena X Oy ei ollut saanut vähäisintäkään hyötyä arvokkaiden taulujen muodossa. Koska vuokrauksen kohteena olleet taulut eivät olleet niitä, mitä vuokraussopimuksia laadittaessa oli edellytetty, oli STS-rahoitus Oy normaalia kauppavastuun periaatetta soveltaen velvollinen palauttamaan suoritetut vuokrat X Oy:lle. Tämän vuoksi X Oy on vaatinut asianosaisten välisten 3.1.1983 ja 4.7.1983 päivättyjen vuokraussopimusten toteamista purkautuneiksi ja STS-rahoitus Oy:n velvoittamista suorittamaan sille sopimusten perusteella maksetut vuokrat 116.828,20 markkaa 16 prosentin korkoineen purkuilmoituksen päivämäärästä 29.3.1985 lukien. Lisäksi X Oy on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen.

STS-rahoitus Oy oli kiistänyt X Oy:n kanteen ja pyytänyt sen hylkäämistä. Kiistämisensä perusteluiksi STS-rahoitus Oy oli esittänyt, että nyt kysymyksessä olevien taulujen vuokraus oli tapahtunut normaalin leasing-käytännön mukaisesti siten, että X Oy oli neuvotellut suoraan myyjän kanssa sopimusten kohteet ja toimitusajat. STS-rahoitus Oy:n asema oli ollut rahoittajan rooli. X Oy oli hyväksynyt taulut tekemällä vuokraussopimukset ja maksanut sopimuksen mukaisia vuokria toisen taulun osalta 25 kuukauden ja toisen 19 kuukauden ajalta, mikä osoitti, että vuokraaja oli ollut tyytyväinen tauluihin, jotka olivat olleet sen hallussa. Vuokraussopimusten 6 §:n 2 momentti asetti vuokralleottajalle korostetun velvollisuuden tarkastaa vuokrauksen kohde. Mitä taas tuli epäilyihin Glazunovin panoksesta taulujen valmistuksessa, niin tältä osin ei ollut ryhdytty syytetoimenpiteisiin. Taulu Helsinki I oli todettu raastuvanoikeuden päätöksellä tuoduksi maahan siten, että myyjäyhtiön toimitusjohtaja A oli syyllistynyt salakuljetukseen ja valuuttalain säännösten rikkomiseen. A oli myös X Oy:n hallituksen jäsen, joten yhtiö oli ollut tietoinen taulun tuontitavasta ja alkuperästä.

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että asianosaisten allekirjoittamien vuokraussopimusten mukaan X Oy oli vuokrannut STS-rahoitus Oy:ltä tunnetun venäläisen taiteilijan Ilja Glazunovin kaksi öljymaalausta nimeltään Usko ja Helsinki I. Vuokraussopimuksissa taulujen arvoksi oli mainittu, edellisen 96.000 markkaa ja jälkimmäisen 120.000 markkaa. STS-rahoitus Oy oli ostanut maalaukset Y Oy:ltä, jonka toimitusjohtajana ja osakkeiden omistajana oli ollut A. A oli kuulunut myös X Oy:n hallitukseen. Vuoden 1985 alussa noin 1,5-2 vuoden kuluttua vuokraussopimusten allekirjoittamisesta oli A:n liiketoimintaa koskevissa poliisikuulusteluissa ja niitä seuranneessa oikeudenkäynnissä saatettu kyseenalaiseksi maalausten aitous siten, että Glazunov olisi vain suorittanut maalausten signeerauksen ja että ne olisivat muun henkilön kuin Glazunovin tekemiä. Lisäksi oikeudenkäynnissä oli käynyt selville, että Helsinki I niminen maalaus oli 18 muun Glazunovin signeeraaman maalauksen kanssa salakuljetettu Saksan liittotasavallasta. A oli maksanut noista maalauksista Saksan liittotasavallassa yhteensä 100.705,50 markkaa. A:n tekojen tutkinnan aikana maalaukset olivat olleet lyhyen ajan takavarikoituina.

Edellä mainituista seikoista johtuen kerrotuilla maalauksilla ei ollut kysyntää eikä niiden arvoa voitu määrittää. A oli maksanut niistä noin 5.600 markkaa kappaleelta. Näin ollen X Oy ei ollut vuokraussopimuksia tehdessään saanut arvoltaan ja laadultaan sellaisia maalauksia kuin vuokraussopimukset olivat edellyttäneet. Tämän vuoksi X Oy:llä oli vuokrattujen maalausten virheellisyyden perusteella oikeus purkaa molemmat sopimukset, koska sillä olisi ollut oikeus purkaa samoja maalauksia koskeva sellainen kauppakin, missä X Oy olisi ollut ostajana. Tämän vuoksi ja kun jutussa oli jäänyt näyttämättä, että X Oy olisi vuokraussopimusten allekirjoittamisaikoina ollut tietoinen hallituksensa jäsenen A:n rikollisesta toiminnasta sekä siitä, että vuokrauksen kohteena olevat maalaukset eivät olleet vuokraussopimuksen mukaiset, raastuvanoikeus on julistanut asianosaisten 3.1.1983 ja 4.7.1983 allekirjoittamat vuokraussopimukset puretuiksi sekä velvoittanut STS-rahoitus Oy:n suorittamaan X Oy:lle tämän vuokraussopimusten perusteella maksamat vuokrat 116.828,20 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 11.11.1985 lukien sekä korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikulut 7.000 markalla 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöspäivästä lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.2.1988

Hovioikeus, jossa STS-rahoitus Oy on hakenut muutosta, on hyväksynyt raastuvanoikeuden päätöksen perusteluineen ja velvoittanut STS-rahoitus Oy:n korvaamaan X Oy:n vastauskulut 850 markalla.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU