16.12.1988

Rauman raastuvanoikeuden päätös 22.7.1986

Raastuvanoikeus on A:n kanteesta lausunut selvitetyksi, että A oli 11.5.1981 sattuneen oikean nilkan sisäkehräsluun murtuman vuoksi saapunut Rauman aluesairaalan kuntainliiton omistaman sairaalan kirurgiselle ensiapupoliklinikalle, jolloin kirurgisen osaston apulaislääkäri Tuula Järventausta oli röntgenkuvan perusteella todennut, ettei nilkkamurtuma ollut parhaassa mahdollisessa asennossa. Järventausta oli päivystystilanteessa arvioinut ruuvausleikkauksen olevan tarpeellinen suorittaa seuraavana päivänä, minkä vuoksi hän oli ottanut A:n sairaalaan ja saattaakseen A:n leikkauskelpoiseksi määrännyt hänelle annettavaksi Konakion 10 mg/ml ampullin sairaalaan tulopäivänä ja seuraavan päivän aamulla sen vuoksi, että A:lla oli meneillään veren hyytymistaipumusta vähentävä antikoagulantti-hoito, joka oli annettu A:lle hänen sairastamansa sydänvian vuoksi asetetun sydämen keinoläpän takia vähentämään veritulppariskiä. Lääkärien neuvottelussa 12.5.1981 aamulla oli kuitenkin sydänleikkauksen jälkitilan vuoksi päätetty murtuma hoitaa ilman leikkausta kipsauksella, minkä toimenpiteen Järventausta suoritti samana päivänä. Lisäksi Järventausta oli sairauskertomukseen tehnyt merkinnän: "Jatkossa saatettava Marevanhoito taas paikoilleen".

Kirurgisen osaston osastolääkärin Juhani Voutilaisen ja apulaislääkärin Merja Kosusen yhteisellä aamukierrolla 13.5.1981 A oli päätetty kotiuttaa ja murtuman hoitoa kontrolloida polikliinisesti. A:n Marevan-hoitoa oli päätetty kotiuttamisen jälkeen jatkaa entisellä tavalla 6 mg/päivä samoin kuin hoidon tason kontrollointia. Voutilainen ja Kosunen eivät olleet katsoneet olevan syytä antaa A:lle erikoisohjeita antikoagulantti-hoidon kontrolloimiseksi laboratoriotutkimuksin.

A oli käynyt 20.5.1981 Rauman aluesairaalan ensiapupoliklinikalla voimakkaan oikeanpuoleisen kylkikivun vuoksi. Laboratoriokokeiden jälkeen hänet oli päästetty myöhemmin samana iltana kotiin ja sanottu, että tarvittaessa hän voi ottaa uudelleen yhteyttä sairaalaan.

A oli joutunut 21.5.1981 menemään aluesairaalan ensiapupoliklinikalle, koska edellisenä yönä kivut olivat alkaneet uudelleen. Laboratoriokokeiden jälkeen A oli kotiutettu ja ilmoitettu, että mikäli kivut alkavat jälleen, hänet otetaan takaisin sairaalaan. A oli 22.5.1981 uudelleen joutunut menemään aluesairaalan ensiapupoliklinikalle sairauskohtauksen vuoksi. Tuolloin oli todettu hänelle kehittyvän suhteellisen hitaasti oikeanpuoleinen halvaustila. Sairaalaan ottamisen jälkeen 23.5.1981 A:n veren Simplastin A-arvo oli ollut 60 prosenttia.

Raastuvanoikeus on katsonut asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella, että annetulla Konakionhoidolla ja sillä, että antikoagulantti-hoidon kontrolloiminen laboratoriotutkimuksilla oli laiminlyöty, oli ollut syy-yhteys A:n oikeanpuoleiseen halvaustilaan. Voutilainen ja Kosunen olivat laiminlyöneet A:ta sairaalasta kotiutettaessa järjestää annetun Konakion-hoidon ja A:n saaman antikoagulantti-lääkityksen vuoksi tiiviimmän laboratorioseurannan.

Tämän vuoksi ja koska Rauman aluesairaalan kuntainliitto työnantajana vastasi Voutilaisen ja Kosusen virheellisestä menettelystä ja laiminlyönnistä A:lle aiheutuneesta vahingosta, raastuvanoikeus on velvoittanut kuntainliiton suorittamaan A:lle eräiden muiden korvausten lisäksi korvaukseksi kivusta ja särystä 40.000 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta 150.000 markkaa, molemmat erät 16 prosentin korkoineen 29.10.1985 lukien. Kuntainliitto on lisäksi velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 15.731,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.7.1986 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 2.10.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi kuntainliitto oli saattanut jutun vaatien A:n kanteen hylkäämistä, on lausunut, että A:n korvausvaatimukset kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta perustuivat oikeuskäytännössä yleisesti sovellettuihin liikennevahinkolautakunnan suosituksiin. Kivun ja säryn osalta liikennevahinkolautakunnan suosittelema korvaus perustui vamman vaikeusasteeseen, jota jutussa ei ollut selvitetty. Pysyvän vian ja haitan korvausta määrättäessä käytettiin liikennevahinkolautakunnan suosituksen mukaan yhtenä lähtökohtana sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamaa vammojen haittaluokitusta. Korvauksen määrään vaikuttivat lisäksi muun muassa vammautuneen harrastukset. Jutussa ei kuitenkaan ollut esitetty selvitystä A:n vammojen haittaluokituksesta eikä harrastuksista. Hovioikeus on sen vuoksi siten muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä, että kuntainliiton A:lle maksettavat korvaukset A:n asiakirjoista ilmenevät vammat huomioon ottaen on alennettu kivusta ja särystä kohtuullisiksi katsottuihin 10.000 markkaan sekä pysyvästä viasta ja haitasta kohtuullisiksi katsottuihin 100.000 markkaan raastuvanoikeuden päätöksessä mainittuine korkoineen. Kun raastuvanoikeuden päätöstä oli muutettu, hovioikeus on hylännyt A:n vaatimuksen saada korvausta vastauskuluistaan.

Päätös valituslupahakemukseen

Valituslupaa ei myönnetä Rauman aluesairaalan kuntainliitolle.

Ratkaisun perustelut valitukseen

A on kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta vaatimiensa korvausmäärien eräänä arvioimisperusteena vedonnut liikennevahinkolautakunnan suosituksiin. Mainitsemillaan perusteilla hovioikeus ei ole kiinnittänyt huomiota noihin suosituksiin. Sitä vastoin hovioikeus ei ole tuomiossaan maininnut, mihin se on näiltä osin perustanut korvausarvionsa.

Jutussa on A:n vuonna 1981 saamasta ruumiinvammasta esitetty lääkärinlausunto vuodelta 1985. Siitä ilmenee, että vuonna 1957 syntyneelle A:lle on aiheutunut oikean yläja alaraajan osittainen halvaus, joka tuntuvasti ja pysyvästi vaikeuttaa hänen liikkumistaan ja alentaa hänen toimintakykyään niin, että hän ei enää kykene työhön. Selvitystä ei ole esitetty ruumiinvamman aiheuttaman hoidon laadusta ja kestosta eikä vammaa seuranneesta kivusta ja särystä. Vamman laatu huomioon ottaen on kuitenkin ilmeistä, että siitä on aiheutunut myös kipua ja särkyä.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta määräämiä korvauksia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.