KKO:1988:123
- Asiasanat
- Konkurssi - KonkurssivalvontaMuutoksenhaku - Konkurssiasia
- Tapausvuosi
- 1988
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S87/661
- Taltio
- 3730
- Esittelypäivä
Alioikeus oli konkurssituomiossa viran puolesta jättänyt velkojan valvonnan tutkimatta sillä perusteella, ettei valvotun saamisen perusteen ollut selvitetty syntyneen sellaisena aikana, että se voitiin konkurssisäännön 25 §:n mukaan valvoa konkurssissa. Kun konkurssituomio oli siten perustettu seikkoihin, joihin velallinen tai kilpailevat velkojat eivät olleet konkurssissa vedonneet, velkojalla oli konkurssisäännön 99 §:ssä ilmaistun oikeusohjeen mukaan oikeus esittää hovioikeudessa uutta selvitystä saamisensa perusteen syntymisajankohdasta.
Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaisten eläkevakuutusmaksujen perusteen syntymisajankohta määräytyi konkurssisäännön 25 §:ää sovellettaessa sen mukaan, milloin eläkevakuutusmaksujen perusteena oleva palkka oli maksettu eikä sillä perusteella, mihin ajankohtaan sanottu palkka kohdistui.
Konkurssisäännön 25 §:n säännös huomioon ottaen konkurssissa voitiin valvoa saamiset, joiden peruste oli syntynyt ennen 26.5.1986. Velkoja oli valvonut työsuhteeseen perustuvat saamisensa ja ilmoittanut niiden olevan vuosilta 1985 ja 1986. Velkojan jättämät selvitykset eivät todistaneet, että valvottujen saamisten perusteet olisivat kaikilta osin syntyneet ennen 26.5.1986. Niiden perusteella ei toisaalta myöskään voitu pitää todennäköisenä, että saamiset olisivat miltään osin kohdistuneet sen jälkeiseen aikaan. Sen vuoksi ja kun saamisten tuomitseminen konkurssissa perustui niiden summittaiseen tutkintaan, saamiset oli katsottava syntymisajankohtansa puolesta valvontakelpoisiksi.
Ks. KKO:1996:155
KS 25 §KS 99 §LTyöEläkeL 10 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY JA ALEMPIEN OIKEUKSIEN RATKAISUT
Velkoja oli jättänyt Matinmetalli Oy:tä koskevan konkurssihakemuksen Tammelan tuomiokunnan kansliaan 21.5.1986. Matinmetalli Oy oli ennen hakemuksen ratkaisemista 26.5.1986 itse luovuttanut omaisuutensa konkurssiin. Konkurssin alkamispäiväksi oli vahvistettu 21.5.1986. Saamisten valvonta oli toimitettu Someron kihlakunnanoikeudessa 24.9.1986.
Työeläkekassa on valvonut valvontapöytäkirjan 6 kohdassa muun ohessa vuonna 1986 työntekijöille maksetuista palkoista lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaisia eläkevakuutusmaksuja 36.248,71 markkaa ja sille sanotun lain 10 §:n mukaista vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia laskettuna kunkin kuukauden eläkevakuutusmaksuerälle erikseen palkanmaksukuukautta seuranneen kuukauden 20 päivästä lukien maksupäivään saakka etuoikeusasetuksen 4 a §:n 2 momentin mukaisin etuoikeuksin.
Sten Holmia on valvontapöytäkirjan 90 kohdassa konkurssipesän uskottuna miehenä valvonut konkurssipesän varoista Matinmetalli Oy:n työntekijöille jo maksetut, konkurssihallinnolle valvottaviksi jätetyt työsuhdesaamiset vuosilta 1985 ja 1986 yhteensä 957.161 markkaa etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaisella etuoikeudella.
Someron Osuuspankki on valvontapöytäkirjan 87 kohdassa valvonut, paitsi muuta, konkurssivelallisen 2.6.1978 allekirjoittaman "taattavan vastasitoumus osuuspankille 7301-5/63" nimisen asiakirjan nojalla määrän, minkä pankki oli takaajana konkurssivelallisen puolesta Keskinäiselle Eläkevakuutusyhtiölle Tapiolalle 23.6.1986 vakuutusmaksulainasopimuksen numero 252-1021, uudelta numeroltaan 027102191-7, perusteella maksanut, eli 64.740,15 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.6.1986 lukien, ja konkurssivelallisen 8.11.1983 allekirjoittaman "taattavan vastasitoumus osuuspankille" nimisen asiakirjan nojalla määrän, minkä pankki oli takaajana konkurssivelallisen puolesta Keskinäiselle vakuutusyhtiölle Eläke-Varmalle 13.6.1986 vakuutusmaksulainasopimuksen numero 6571 T ja siihen liittyvän "kuitti ja lisäpanttaussitoumus" nimisen asiakirjan perusteella maksanut, eli 703.877,10 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.6.1986 lukien, molemmat mainitut erät etuoikeusasetuksen 4 a §:n mukaisella etuoikeudella.
Konkurssissa 5.11.1986 toimitetussa esiinhuudossa puheena olevia valvontoja vastaan ei esitetty muistutuksia.
Someron kihlakunnanoikeuden konkurssituomio 17.12.1986
Kihlakunnanoikeus on lausunut, ettei työeläkekassan valvomasta saamisesta 7.692,88 markan osalta eikä Holmian valvomista työsuhdesaamisista 4.651,20 markan ylittävältä osalta ollut selvitetty, että saamisten oikeusperusteet olisivat kokonaisuudessaan tai ainakin joiltakin tietyiltä osin syntyneet ennen 26.5.1986. Someron Osuuspankin osalta 768.617,25 markan saamiselle valvotun koron määrä ei, valvontakirjelmän oheen liitetyistä sitoumuksista ilmenevä koron laskemistapa huomioon ottaen, ollut selvitetty. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on, samalla kun se on muilta osin vahvistanut edellä mainitut työeläkekassan, Holmian ja Someron Osuuspankin valvomat saamiset korkoineen ja vaadittuine etuoikeuksineen maksettavaksi Matinmetalli Oy:n konkurssiin luovutetuista varoista, konkurssisäännön 24 ja 25 §:n nojalla jättänyt työeläkekassan valvonnan 7.692,88 markan eläkevakuutusmaksusaamisten osalta, Holmian valvonnan 952.509,80 markan työsuhdesaamisten osalta ja Someron Osuuspankin valvonnan 768.617,25 markan saamiselle vaaditun koron osalta tutkimatta.
Muutoksenhaku hovioikeudessa
Työeläkekassa, Holmia ja osuuspankki saattoivat konkurssituomion valittamalla hovioikeuden tutkittavaksi ja liittivät hakemuksiinsa uusia asiakirjaselvityksiä.
Turun hovioikeuden tuomio 3.4.1987
Hovioikeus on lausunut, että konkurssisäännön 35 §:n 2 momentin mukaan asianomistajien tulee viimeistään esiinhuudossa tuoda esiin kaikki ne todistukset, joihin he haluavat vedota. Sen vuoksi ja koska työeläkekassa, Holmia ja osuuspankki eivät olleet saattaneet todennäköiseksi, kaksi ensiksi mainittua, ettei niiden valvomien nyt kysymyksessä olevien saatavien määräytymisperusteiden ajankohtaa, sekä osuuspankki, ettei sen valvoman saamisen korkokannan laskemistavan perusteita olisi voitu ilmoittaa viimeistään Matinmetalli Oy:n konkurssissa 5.11.1986 toimitetussa esiinhuudossa, hovioikeus on sanotuilla ja kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla jättänyt asian lopputuloksen kihlakunnanoikeuden konkurssituomion varaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Työeläkekassa, Holmia ja Someron Osuuspankki ovat vaatineet, että näiden valvonnat tutkitaan kokonaisuudessaan ja että vaaditut saamiset etuoikeuksineen vahvistetaan maksettavaksi konkurssipesän varoista.
Hakijoille on myönnetty valituslupa 7.7.1987.
Matinmetalli Oy:n konkurssipesä on vastannut hakemuksiin.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Hovioikeuteen toimitettujen lisäselvitysten huomioon ottamista koskeva ratkaisu
Korkein oikeus toteaa, että työeläkekassan, Holmian ja Someron Osuuspankin suorittamia valvontoja vastaan ei ollut esitetty muistutuksia. Kihlakunnanoikeus on valvonnat tarkastettuaan viran puolesta jättänyt hakijoiden valvonnat edeltä selostetuilta osin tutkimatta. Kihlakunnanoikeuden ratkaisu on siten perustettu seikoille, joihin velallinen tai velkojat eivät ole konkurssimenettelyn aikana vedonneet. Konkurssisäännön 99 §:ssä ilmaistun periaatteen mukaan työeläkekassalla, Holmialla ja Someron Osuuspankilla on siten ollut oikeus esittää muutoksenhakuasteessa sellaisia lisäselvityksiä, joihin kihlakunnanoikeuden konkurssituomio on tältä osin antanut aihetta. Sen vuoksi Korkein oikeus hylkää hovioikeuden menettelyn, jolla työeläkekassan, Holmian ja osuuspankin hovioikeudelle toimittamat selvitykset on jätetty huomiotta, ja toteaa, että ne olisi tullut ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa.
Pääasiaa koskeva ratkaisu
Perustelut
Konkurssisäännön 25 §:n määräykset huomioon ottaen Matinmetalli Oy:n konkurssissa on voitu valvoa saamiset, joiden peruste on syntynyt ennen 26.5.1986. Yhtiön palveluksessa olleiden työntekijöiden työsuhteisiin perustuvia saamisia valvoessaan Holmia on ilmoittanut niiden kohdistuvan vuosiin 1985 ja 1986. Esiinhuudossa hän on lisäksi antanut kihlakunnanoikeudelle erittelyn niistä työsuhdesaamisista, jotka oli valvottu konkurssissa. Holmian valvontatilaisuudessa ja esiinhuudossa jättämät selvitykset eivät ole todistaneet, että valvottujen saamisten perusteet olisivat kaikilta osin syntyneet ennen 26.5.1986. Toisaalta niiden perusteella ei myöskään ole voitu pitää todennäköisenä, että sanotut saamiset olisivat miltään osin kohdistuneet sanotun ajankohdan jälkeiseen aikaan.
Konkurssituomioistuimen tulee viran puolesta kiinnittää huomiota siihen, ovatko saamisten ilmoitetut syntyperusteet sellaiselta ajalta, että saamiset voidaan konkurssisäännön 25 §:n määräysten mukaan valvoa konkurssissa. Sanottu tarkastusvelvollisuus ei kuitenkaan merkitse, että tuomioistuimen tulisi aina varmistua siitä, että sille olisi jätetty saamisten syntyperusteiden ajankohdan täysin todistava selvitys. Saamisten tuomitseminen konkurssissa maksettavaksi perustuu niiden summittaiseen tutkintaan.
Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kihlakunnanoikeudelta on puuttunut aihe pitää Holmian valvomien työsuhdesaamisten valvontakelpoisuutta selvittämättömänä.
Someron Osuuspankki on valvontakirjoituksessaan ilmoittanut valvomalleen pääomalle vaaditun koron suuruuden ja sen laskemisen alkamisajankohdan. Selvitykseksi korkosaamisestaan osuuspankki on antanut kihlakunnanoikeudelle Matinmetalli Oy:n puolesta allekirjoitettuja vastasitoumuksia, joissa yhtiö oli siinä tapauksessa, että pankki joutuisi takaajana maksamaan kysymyksessä olevat vakuutusmaksulainat, sitoutunut suorittamaan pankille pääoman lisäksi korkoa kuusi tai enintään kuusi prosenttiyksikköä vuodessa yli sen korkeimman koron, minkä osuuspankki kulloinkin maksoi yleisön talletuksille. Viimeksi mainitun koron määrästä ei ollut esitetty selvitystä. Sanotun, valvotun korkosaamisen määrän toteennäyttämiseksi ehkä tarpeellisen selvityksen puuttumiseen ei konkurssisäännön 24 §:n 1 momentin tai muunkaan lainkohdan nojalla oikeudellisena seuraamuksena kuitenkaan liity konkurssivalvonnan tutkimatta jääminen.
Alempien oikeuksien ei niin ollen olisi pitänyt lausumillaan perusteilla jättää Holmian ja Someron Osuuspankin valvontoja nyt kysymyksessä olevilta osin tutkimatta.
Työeläkekassa on valvontakirjoituksessaan ilmoittanut, että vuodelta 1986 valvotut lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden eläkelain mukaiset eläkevakuutusmaksut perustuvat Matinmetalli Oy:n työntekijöille vuonna 1986 maksettuihin palkkoihin. Valvontakirjoituksen liitteenä olevasta laskelmasta ilmenee, että alempien oikeuksien tutkimatta jättämä 7.692,88 markan eläkevakuutusmaksusaatava on perustunut työntekijöille toukokuulta 1986 maksettuihin palkkoihin. Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 10 §:n 1 momentin ja 23.2.1962 annetun, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkeasetuksen 3 §:n säännöksistä ilmenee, että velvollisuus suorittaa mainitun lain mukaisia eläkevakuutusmaksuja alkaa vasta silloin, kun palkkaa maksetaan. Jotta yllä mainittu 7.692,88 markan suuruinen vakuutusmaksusaaminen voitaisiin konkurssisääännön 25 §:n mukaan valvoa Matinmetalli Oy:n konkurssissa, sen tulisi siis perustua työntekijöille ennen 26.5.1986 maksettuihin palkkoihin. Sitä vastoin saamisen valvontakelpoisuutta ei voida perustaa siihen, että vakuutusmaksujen perusteena olevat palkat ovat toukokuulta 1986.
Työeläkekassan ilmoittamat kysymyksessä olevien eläkevakuutusmaksujen valvontakelpoisuuden ratkaisevat tosiseikat ovat jääneet epäselviksi. Työeläkekassa ei ole ilmoittanut, onko maksujen valvontakelpoisuus valvontakirjoitusta laadittaessa ratkaistu vakuutusmaksujen perusteena olleiden palkkojen maksuajankohdan vai sen mukaan, mihin ajanjaksoon nuo palkat kohdistuvat. Työeläkekassa ei ole nimenomaisesti ilmoittanut, milloin nuo palkat on maksettu eikä sanottu ajankohta ilmene työeläkekassan toimittamista selvityksistä. Ilmoitettujen perusteiden epäselvyys ja se seikka huomioon ottaen, että Matinmetalli Oy:n työntekijöiden toukokuulta 1986 olleet työpalkkasaamiset on ainakin olennaisilta osin maksettu vasta konkurssipesän toimesta ja siis 26.5.1986 jälkeen, Korkein oikeus katsoo, kuten hovioikeuskin, jääneen selvittämättä, että puheena olevan 7.692,88 markan eläkevakuutusmaksusaamisen oikeusperuste olisi syntynyt ennen 26.5.1986 ja että sanottu saaminen siis olisi valvottavissa Matinmetalli Oy:n konkurssissa.
Päätöslauselma
Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden konkurssituomio kumotaan siltä osin kuin Holmian ja Someron Osuuspankin valvonta on jätetty tutkimatta. Sanotut valvonnat palautetaan Someron kihlakunnanoikeuteen, jonka tulee ottaa ne ilmoituksetta käsiteltäväkseen ja antaa niiden johdosta uusi lausunto.
Siltä osin kuin työeläkekassan valvonta on jätetty tutkimatta hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Hiltunen, af Hällström ja Rintala