24.11.1988

Kanne Oriveden kihlakunnanoikeudessa

A on B:lle 30.5.1986 ja C:lle 16.6.1986 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla kanteenaan lausunut, että hänen isänsä, Oriveden kaupungista ollut maanviljelijä D oli kuollut 10.1.1983 jättäen jälkeensä oikeudenomistajinaan A:n lisäksi A:n äidin C:n, jonka kanssa D oli vihitty avioliittoon 10.12.1925, ja veljen B:n. Oriveden kihlakunnanoikeus oli 6.6.1983 määrännyt asianajaja X:n D:n kuolinpesän pesänselvittäjäksi sekä pesänjakajana suorittamaan jaon D:n jälkeen. Marttila oli saattanut jaon päätökseen 17.1.1986.

A oli perinnönjaossa muun muassa vaatinut, että B:n katsottaisiin saaneen ennakkoperinnön isänsä jälkeen ostaessaan D:n ja C:ltä 5.1.1970 päivätyllä kauppakirjalla Oriveden kaupungin Yliskylän kylässä sijaitsevan Kotimäki -nimisen tilan RN:o 12:6 irtaimistoineen vähäistä rahasuoritusta ja eläkettä vastaan. A:n saamien tietojen mukaan kauppahintaa ei koskaan ollut maksettu ja kysymyksessä oli siten todellisuudessa ollut tilan arvon suuruinen lahja, joka loukkasi A:n lakiosaa ja joka tulisi ottaa huomioon B:n ennakkoperintönä D:n jälkeen suoritettavassa perinnönjaossa.

A oli myös itse vuonna 1948 allekirjoitetulla kauppakirjalla ostanut D ja C:ltä Kotimäen tilasta määräalan, josta sittemmin oli muodostettu Korvenperä -niminen tila RN:o 12:5. A oli ilmoittanut, että kysymyksessä oli ennakkoperintö, ja sen mukaisesti asia myös oli perinnönjaossa käsitelty. A oli myös vaatinut, että tilat arvioitaisiin jakohetken käypään arvoon ja että jaossa hänen tilansa arvoksi katsottaisiin 50.000 markkaa ja B:n tilan arvoksi vähintään 330.000 markkaa. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut.

Tämän vuoksi A on vaatinut jaon oikaisemista joko kihlakunnanoikeudessa tai pesänjakajan toimesta niin, että hänen ja B:n todettaisiin saaneen vanhemmiltaan D ja C:ltä ennakkoperintöä edellä mainittujen tilakauppojen muodossa, että ennakkoperinnöt arvioitaisiin tilojen jakohetken käypää arvoa noudattaen ja että B:n todettaisiin saaneen ennakkoperintönä 300.000 markkaa, mikä määrä jaossa tulisi lisätä kuolinpesän säästöön A:n lakiosaa laskettaessa ja ottaa huomioon B:n perintöosaa määrättäessä. Sen ohessa A on vaatinut, että B velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Vastaukset

B on vastustanut kannetta perusteettomana ja lisäksi huomauttanut siitä, ettei sitä ollut nostettu perintökaaren 7 luvun 10 §:ssä säädetyssä määräajassa. Näin ollen kanne oli hylättävä ja A velvoitettava korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

C on jättänyt kanteen oikeuden harkintaan. Oriveden kaupunki on vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan sille C:tä avustaneen yleisen oikeusavustajan arvioitu palkkio.

Kihlakunnanoikeuden päätös 16.12.1986

Kihlakunnanoikeus on lausunut, että sen määrättyä 6.6.1983 julistamallaan, lainvoiman saaneella päätöksellä C:n ja A:n hakemuksesta asianajaja X:n pesänselvittäjänä ottamaan D:n pesän omaisuuden hallintoonsa ja sen jälkeen, kun pesä oli selvitetty, pesänjakajana toimittamaan jaon pesässä, Marttila oli 17.1.1986 loppuun saattamastaan osituksesta ja perinnönjaosta laatimassaan ositus- ja perinnönjakokirjassa lausunut muun muassa seuraavaa:

"8 § Osakkaiden esittämät vaatimukset ja väitteet

8.5. Kiinteistönkauppa 8.9.1948

B on vaatinut 8.9.1948 tehtyä määräalan kauppaa, jolla A oli ostanut D ja C:ltä määräalan, josta sittemmin on muodostettu Korvenperä-niminen tila RN:o 12:5 Oriveden kunnan Yliskylässä, ottamista huomioon ennakkoperintönä.

A on myöntänyt, että hän ei ollut maksanut määräalasta kauppahintaa. Hän oli sitävastoin kylläkin suorittanut kiinteistöä koskevan maanparannuslainan, jonka täsmällinen määrä on jäänyt selvittämättä.

Kauppakirjassa on maininta siitä, että kauppahinta 75.000 markkaa on otettava huomioon ennakkoperintönä myyjien jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa. Tämän vuoksi olen hyväksynyt vaatimuksen ko. kaupan ottamisesta huomioon D:n osalta ennakkoperintönä arvosta, joka ilmenee jäljempänä olevasta laskelmasta.

8.6. Kiinteistönkauppa 5.1.1970

A on vaatinut kaupan, jolla D ja C olivat 5.1.1970 myyneet B:lle Oriveden kunnan Yliskylässä omistamansa Kotimäki-nimisen tilan RN:o 12:6 maatalousirtaimistoineen 25.000 markan kauppahinnasta ja pidättäen itselleen elinikäisen asumisoikeuden, katsomista ennakkoperinnöksi tai lahjaksi, joka loukkasi hänen oikeuttaan lakiosaansa. Lisäksi A on väittänyt, että kauppahinta on todennäköisesti kokonaan jäänyt suorittamatta.

B on viitannut kauppakirjaan todeten kauppahinnan tulleen maksetuksi osittain sitä vastaan, että hän oli ottanut kauppakirjassa esitetyt lainat vastattavikseen. Loppukauppahinta oli tullut maksetuksi rahassa kuten kauppakirjassa on mainittu. Kauppa ei ollut ollut alihintainen, koska pidätetty asumisoikeus oli otettava huomioon kauppahintaa laskettaessa sen osana.

Mitä ensinnäkin tulee väitteeseen siitä, että kauppahinta olisi jäänyt suorittamatta, niin totean, että A ei ole voinut osoittaa tätä väitettään todennäköiseksi. Näin ollen hänelle jää oikeuskäytännössämme hyväksytyn periaatteen mukaan näyttövelvollisuus siitä, että kauppahintaa ei ole suoritettu. Tällaista näyttöä en katso asiassa esiintuodun, minkä vuoksi B:n viittaus kauppakirjassa olevaan mainintaan kauppahinnan kuittauksesta on katsottava luotettavaksi.

D ja C ovat maatilansa myydessään elinaikanaan pojallensa B:lle toteuttaneet sukupolvenvaihdoksen maatilallaan. He ovat pidättäessään elinikäisen asumisoikeuden tilan rakennuksiin halunneet tätä kautta saada turvatuksi asuinolosuhteensa vanhuudenpäivinään. Ottaen huomioon B:n suoritettavakseen ottaman syytinkivelvoitteen, ei vastikkeen ja luovutetun omaisuuden välillä voida katsoa vallitsevan sellaista epäsuhdetta, että luovutusta olisi pidettävä lahjana. Katson näin ollen, että kyseistä kiinteistökauppaa ei ole miltään osin pidettävä ennakkoperintönä ja hylkään tätä koskevan vaatimuksen.

A on esittänyt väitteen siitä, että luovutuksessa olisi kysymys perintökaaren 7. luvussa tarkoitetusta lakiosaa loukkaavasta lahjasta. Tältä osin totean, että luovuttajien tarkoituksena on ollut paitsi syytinkioikeuden järjestäminen itselleen, myös tilanpidon jatkumisen varmistaminen. Kyseisen Kotimäen tilan lainhuutoasiakirjoihin liittyvästä verotusarvotodistuksesta voidaan havaita luovutetun omaisuuden verotusarvon olleen luovutushetkellä 28.948 markkaa. Kun otetaan huomioon B:n kauppakirjassa sovitun 25.000 markan määräisen kauppahinnan lisäksi suoritettavakseen ottama syytinkivelvoite, voidaan tälläkin perusteella havaita, että sovittu vastike ei ole sellaisessa epäsuhteessa luovutetun omaisuuden arvoon nähden, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luovutuksen katsottaisiin loukkaavan lakiosaperillisten oikeutta. Lisäksi on huomattava, että kauppa on tehty jo 13 vuotta ennen luovuttajan kuolemaa.

Edellä mainituilla perusteilla en katso luovutusta perintökaaren 7. luvussa tarkoitetuksi lakiosaa loukkaavaksi suosiolahjaksi ja hylkään vaatimuksen."

Pesänjakaja oli perinnönjakoa toimittaessaan katsonut A:lle 8.9.1948 tehdyn kaupan yhteydessä tulleen ennakkoperinnön arvoksi, pitäen perusteena kauppakirjassa ilmoitettua 75.000 vanhaa markkaa, D:n osuutena puolet tuosta määrästä eli 37.500 vanhaa markkaa ja, ottaen huomioon rahan arvon muuttumisen, arvioinut A:n saaman ennakkoperinnön arvoksi perinnönjaossa 4.500 nykymarkkaa sekä laatimassaan perinnönjakolaskelmassa todennut, kun B oli puolestaan saanut koulutustaan varten 4.500 nykymarkan ennakkoperinnön, sekä A:n että B:n reaaliseksi jako-osuudeksi D:n pesästä 2.816,20 markkaa.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei A ollut näyttänyt, että ositus ja perinnönjako D:n pesässä olisi suoritettu virheellisin perustein, minkä vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt A:n kanteen sekä velvoittanut hänet suorittamaan korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista B:lle 12.286,70 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.12.1986 lukien ja Oriveden kaupungille 2.100 markkaa.

Turun hovioikeuden tuomio 22.1.1988

Hovioikeus on lausunut, että A:n oli katsottava jo D:n jälkeen 18.3.1983 toimitetussa perunkirjoitustilaisuudessa, kun hänen vaatimustaan siitä, että D ja C:n B:n kanssa tekemä kiinteistönkauppa katsottaisiin perunkirjoituksessa B:n saamaksi ennakkoperinnöksi, ei hyväksytty, saaneen puheena olevasta oikeustoimesta sellaisen tiedon, että hänellä jo tuolloin oli ollut edellytykset harkita, oliko siinä loukattu hänen oikeuttaan lakiosaan isänsä jälkeen, eikä A ollut pannut kannettaan vireille vuoden kuluessa perunkirjoitustilaisuudesta eli perintökaaren 7 luvun 10 §:n edellyttämässä määräajassa, mihin seikkaan B oli kihlakunnanoikeudessa vedonnut, hovioikeus on katsonut, ettei ollut syytä muulla tavalla muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulosta kuin että, koska asia oli ollut siinä määrin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin oli ollut perusteltua aihetta, A on vapautettu suorittamasta kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainittuja oikeudenkäyntikulujen korvauksia B:lle ja Oriveden kaupungille.

Perustelut

Kanteessaan A moittii pesänjakajan toimittamaa perinnönjakoa, ja hän on nostanut sen yhteisesti kumpaakin muuta osakasta vastaan. Sitä vastoin hän ei kanteessaan vaadi erikseen B:ltä lakiosan täydennystä perintökaaren 7 luvun 8 §:ssä säädetyllä tavalla. Näin ollen kanteeseen ei ole sovellettava mainitun luvun 10 §:ssä säädettyä määräaikaa lakiosan täydennyskanteelle eikä hovioikeuden olisi tullut hylätä kannetta tuon määräajan perusteella.

Asian selvitettyyn tilaan nähden Korkein oikeus viivästyksen välttämiseksi ottaa välittömästi tutkittavakseen A:n vaatimuksen siitä, että Kotimäen tilan luovutus B:lle otetaan perinnönjaossa huomioon perintökaaren 6 ja 7 luvun säännösten mukaisesti ennakkoperintönä. Tältä osin Korkein oikeus hyväksyy kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetut pesänjakajan perustelut.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

A velvoitetaan korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1.200 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä.