KKO:1988:103
- Asiasanat
- Työsopimus - Työsopimuksen lakkaaminen - Odotusajan palkka
- Tapausvuosi
- 1988
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 88/279
- Taltio
- 3503
- Esittelypäivä
Työntekijän lomakorvaus määräytyi työehtosopimuksen perusteella tiettyinä prosentteina palkasta. Palkkalaskennassa käytetty tietokoneohjelma oli virheellinen siten, että lomakorvaus laskettiin alhaisemman prosenttiluvun mukaan. Palkanlaskija ei ollut tietokonelaskennan jälkeen muuttanut prosenttilukua oikeaksi, koska hän ei ollut tuntenut työehtosopimuksen oikeata tulkintaa. Tämän vuoksi työntekijän 86,50 markan saatavan maksaminen oli työsuhteen päättyessä viivästynyt. Kysymyksessä ei ollut laskuvirhe tai siihen rinnastettava erehdys ja työntekijällä oli oikeus odotusajan palkkaan.
TSL 22 § 5 mom
ALEMPIEN OIKEUKSIEN RATKAISUT
Jyväskylän raastuvanoikeuden päätös 5.5.1987
A:n Rakennustoimisto B Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli ollut yhtiön palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa ajan 31.5.1984-20.9.1985. Yhtiö oli maksanut A:lle vuosilomakorvauksen palkanmaksukaudelta 17.12.-27.12.1984, jonka maksupäivä oli ollut 4.1.1985, ainoastaan 13,5 prosentin mukaan, vaikka A:n työsuhteessa noudatetun rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevan työehtosopimuksen mukaan hänelle olisi tullut maksaa vuosilomakorvaus 18,5 prosentin mukaan. Rakennustyöläisten KeskiSuomen aluejärjestön vaadittua yhtiöltä puuttuvaa vuosilomapalkan erotusta 68,73 markkaa, oikeastaan 86,50 markkaa korkoineen ja odotusajan palkkaa yhtiö oli 12.12.1985 suorittanut vuosilomakorvauksen erotuksen korkoineen, mutta kieltäytynyt maksamasta odotusajan palkkaa, vaikka A:n työsuhde oli päättynyt.
Yhtiö ei ollut näyttänyt edellä mainitun lomakorvaussaatavan maksun viivästymisen johtuneen työnantajan laskuvirheestä tai muusta siihen rinnastettavasta erehdyksestä. Sen vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla odotusajan palkkana 2.553 markkaa 12 penniä 16 prosentin korkoineen 26.12.1985 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 7.800 markkaa 16 prosentin korkoineen 5.5.1987 lukien.
Vaasan hovioikeuden tuomio 22.12.1987
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan ja velvoittanut yhtiön korvaamaan A:n vastauskulut hovioikeudessa 800 markalla.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Yhtiölle on myönnetty valituslupa 12.5.1988. Yhtiö on muutoksenhakemuksessaan toistanut vaatimuksensa, että kanne hylätään, koska A:n lomakorvauksen maksamatta jääminen oli johtunut laskuvirheeseen rinnastettavasta erehdyksestä eikä A ollut huomauttanut viivästymisestä kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä, tai että tuomittuja odotusajan palkkaa ja oikeudenkäyntikulujen korvausta ainakin kohtuuden mukaan alennetaan. Lisäksi yhtiö on vaatinut kulujensa korvaamista raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa.
A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut kulujensa korvaamista Korkeimmassa oikeudessa 1.000 markalla.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Raastuvanoikeuden päätöksessä mainitun työehtosopimusmääräyksen mukaan oli alle 9 kuukauden ajan keskeytymättä saman työnantajan työssä olleen työntekijän lomapalkan ja lomakorvauksen määrä lomaltapaluurahoineen 13,5 prosenttia ja yli 9 kuukautta keskeytymättä saman työnantajan työssä olleen työntekijän lomapalkan ja lomakorvauksen määrä lomaltapaluurahoineen 18,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana työntekijälle työssäolon ajalta maksetusta taikka maksettavaksi erääntyneestä palkasta. Työehtosopimuksen mukaan sellaisella työntekijällä, jonka työsuhde tuli jatkuneeksi keskeytyksettä yli 9 kuukautta, alkoi lomapalkka ja lomakorvaus karttua 18,5 prosentin mukaan sen vuosineljänneksen alun jälkeen, jonka aikana sanottu 9 kuukauden määräaika täyttyi, maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta.
Asianomaisten työmarkkinaosapuolten prosentin muuttumisen ajankohtaa koskevan yksimielisen tulkinnan mukaan A:lle tuli maksaa lomapalkka ja -korvaus 18,5 prosentin mukaan jo palkkakaudelta 17.-27.12.1984, jonka maksupäivä oli 4.1.1985. A:n lomakorvaussaatava on siten, kuten asianosaiset ovat katsoneetkin, työsuhteen päättyessä ollut selvä ja riidaton.
Yhtiön ilmoituksen mukaan sen maksamat palkat laskettiin tietokoneella. Kanteessa tarkoitettuun aikaan tietokoneen ohjelma ei ollut huomioinut lomapalkan ja -korvauksen kertymisprosentin muutosta tilanteessa, jossa palkanmaksukauden päätyttyä edellisellä vuosineljänneksellä siltä kertyneen palkan maksupäivä oli sen vuosineljänneksen puolella, jona työsuhde tuli kestäneeksi 9 kuukautta, vaan palkanlaskijan olisi tullut muuttaa prosenttiluku oikeaksi tietokonelaskennan jälkeen. Palkanlaskija ei kuitenkaan ollut tuntenut työehtosopimusmääräyksen oikeata tulkintaa, vaan oli soveltanut sitä väärin katsoen työntekijällä tuossa tilanteessa olleen mainitunlaiselta palkanmaksukaudelta oikeus vain 13,5 prosentin lomapalkkaan ja -korvaukseen. Yhtiö oli työntekijäpuolen aluejärjestön marraskuussa 1985 lähettämän huomautuksen jälkeen saanut työnantajaliitosta tiedon työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta ja tämän jälkeen maksanut A:lle puuttuvan määrän.
Kun tietokone oli ohjelmoitu työehtosopimuksen edellyttämää prosenttilukua alhaisemmaksi eikä palkanlaskija ollut osannut soveltaa työehtosopimusta oikein, yhtiön palkanlaskentatapa on puheena olevalta kohdalta ollut puutteellinen ja virheellinen. Kysymyksessä ei siten ole ollut laskuvirhe tai siihen rinnastettava erehdys ja A:lla on työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaan oikeus odotusajan palkkaan kuudelta päivältä. Tätä lakiin perustuvaa maksuvelvollisuutta ei voida kohtuuden mukaan sovitella.
Koska yhtiö on hävinnyt jutun eikä asia ole ollut sekava ja epätietoinen, yhtiön tulee korvata A:n oikeudenkäyntikulut jutussa.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Yhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1.000 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Mörä, Roos, Rintala ja Huopaniemi