10.11.1988

Yrjö K:n ja hänen myötäpuoltensa kanne Mikkelin kihlakunnanoikeudessa

C on Mikkelin maalaiskunnasta olleen, 6.11.1909 syntyneen ja 17.5.1982 kuolleen A:n jälkeen valvonut A:n 5.11.1975 allekirjoittaman testamentin, jonka mukaan hänen kaikki omaisuutensa oli hänen kuolemansa jälkeen menevä täysin omistusoikeuksin C:lle.

Mainittu testamentti oli tehty A:n ja C:n aikanaan eläessä yhdessä avioliitonomaisissa olosuhteissa. Sittemmin heidän välinsä keskinäisten riitojen johdosta olivat pysyvästi rikkoutuneet niin, että C oli jättänyt A:n lopullisesti marraskuun lopulla 1980 sairaana ja heikkokuntoisena yksin tämän omistamalle tilalle Mikkelin maalaiskunnassa. A oli sitten sivullisten toimesta toimitettu sairaalahoitoon. Mainitun tapauksen jälkeen ei C:n ja A:n välillä ollut ollut minkäänlaista yhteydenpitoa A:n kuolemaan mennessä.

Testamentin tekemiseen olennaisesti vaikuttanut yhdyselämä oli päättynyt marraskuussa 1980 ja A:ta oli loukannut erittäin syvästi C:n menettely tämän jättäessä hänet hyvin heikossa kunnossa oman onnensa nojaan. A olikin useaan otteeseen ja useille henkilöille selvästi ilmaissut, ettei testamentti enää vastannut hänen viimeistä tahtoaan, ja katsonut testamentin peruutetuksi.

Kun C:n valvoma testamentti, huomioon ottaen perintökaaren 10 luvun 5 §:n ja 11 luvun 8 §:n säännökset, oli katsottava tehottomaksi, A:n sisarukset Yrjö, Väinö ja Jussi K, Elsa Maria B, Iida T sekä Kerttu L ja A:n 4.8.1980 kuolleen veljen Toivo K:n lapset Pentti K, Arja V ja Ritva N ovat vaatineet, että A:n 5.11.1975 allekirjoittama testamentti julistettaisiin mitättömäksi. Lisäksi he ovat vaatineet C:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Kihlakunnanoikeuden päätös 12.9.1983

Kihlakunnanoikeus on mainitsemillaan perusteilla katsonut näytetyksi, että A oli selvästi ilmaissut, ettei 5.11.1975 laadittu testamentti enää vastannut hänen viimeistä tahtoaan. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on perintökaaren 10 luvun 5 §:n nojalla julistanut testamentin mitättömäksi.

Lisäksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut C:n korvaamaan Yrjö K:n ja hänen myötäpuoltensa oikeudenkäyntikulut 27.597 markalla 30 pennillä.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 29.1.1987

Välitoimet

Hovioikeus on 20.5.1986 päivätyllä kirjeellä varannut Yrjö K:lle ja hänen myötäpuolilleen tilaisuuden esittää selvityksen niistä seikoista, joihin he katsoivat puhevaltansa asiassa perustuvan.

Yrjö K myötäpuolineen on edellä mainitun johdosta toimittanut hovioikeuteen 25.6.1986 saapuneen kirjelmän liitteineen.

Hovioikeus on 22.9.1986 päivätyllä kirjeellä varannut C:lle tilaisuuden toimittaa hovioikeudelle vastauksen Yrjö K:n ja hänen myötäpuoliensa selvityksen johdosta.

C on toimittanut hovioikeuteen 6.10.1986 kirjelmän liitteineen.

Hovioikeuden ratkaisu

Hovioikeus on tutkinut, onko Yrjö K:lla ja hänen myötäpuolillaan A:n oikeudenomistajina tai muutoin oikeus vaatia kanteessa tarkoitetun testamentin julistamista mitättömäksi.

Jutun asiakirjoista ja hovioikeuden viran puolesta hankkimasta selvityksestä havaitaan, että A:lla on tytär, 21.10.1943 syntynyt B sekä tyttärenpoika, 2.5.1968 syntynyt D.

B on 21.6.1982 allekirjoittanut kahden henkilön oikeaksi todistaman, seuraavan sisältöisen suostumukseksi nimitetyn asiakirjan: "Samalla kun viittaan tammikuun 16 päivänä 1970 allekirjoittamaani suostumukseen ilmoitan täten luopuvani perinnöstä 17.5.1982 kuolleen A:n jälkeen. Ilmoitan saaneeni kohtuullisen vastikkeen eikä minulla ole mitään vaatimuksia kuolinpesältä."

Hovioikeuden Yrjö K:lta ja hänen myötäpuoliltaan pyytämän selvityksen liitteenä hovioikeudelle on toimitettu oikeaksi todistettu jäljennös B:n 16.1.1970 allekirjoittamasta, kahden henkilön oikeaksi todistamasta seuraavan sisältöisestä suostumukseksi nimitetystä asiakirjasta: "Täten ilmoitan suostuvani luopumaan A:n perillisenä minulle mahdollisesti tulevasta perintöosuudesta. Samalla ilmoitan saaneeni kohtuulliseksi katsomani vastikkeen edellä mainitusta perintöosuudesta luopumisestani."

C on hovioikeuden pyytämässä vastauksessa viitannut siihen liitettyyn, kysymyksessä olevaa testamenttia koskevan valvontapöytäkirjan jäljennökseen sisältyvään B:n 17.9.1982 allekirjoittamaan seuraavan sisältöiseen todistukseen: "Olen saanut edellä mainitun testamentin tiedoksi oikeaksi todistettuna jäljennöksenä, vahvistaen ilmoitukseni 21.6.1982 saaneeni lakiosan, luopuen perinnöstä hyväksyen testamentin sitoutuen olemaan moittimatta sitä."

Jutussa kantajana olevan Elsa B:n poika, varatuomari E on kihlakunnanoikeudessa todistajana kuultaessa kertonut A:n kertoneen, että hänellä oli tytär B, johon hän oli muutaman kerran yrittänyt ottaa yhteyttä lähinnä verikokeen ottamista varten. Kun A ei missään tapauksessa ollut halunnut, että tytär saisi häneltä mitään, E oli laatinut aikaisemmin mainitut B:n allekirjoittamat suostumukseksi nimitetyt asiakirjat.

Jutussa ei ole selvitetty, mitä B on saanut lakiosaansa vastaavaksi korvaukseksi luopuessaan perinnöstä A:n jälkeen. B:llä, joka ei ole ollut läsnä A:n jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa, ei ole voinut olla käsitystä A:n varallisuudesta, joka käsitti muun muassa useita eri puolilla Suomea sijaitsevia kiinteistöjä.

Koskei B:n ole näytetty saaneen lakiosaansa vastaavaa omaisuutta luopuessaan A:n eläessä perinnöstä A:n jälkeen, B on A:n kuoltua ollut hänen kuolinpesänsä osakas yhdessä yleistestamentinsaajan C:n kanssa.

Kun B on A:n kuoleman jälkeen ilmoittanut luopuvansa perinnöstä A:n jälkeen, hänen on katsottava tarkoittaneen, kun hän ei ole ollut läsnä perunkirjoituksessa eikä ole muutenkaan ottanut kuolinpesää hoitoonsa, kieltäytyä vastaanottamasta perintöä. Perintökaaren 16 luvun 3 §:n mukaan perintöoikeus A:n jälkeen on, B:n menetettyä kerrotuin tavoin oikeutensa perintöön, D:llä, jolla olisi ollut perintöoikeus siinä tapauksessa, että B olisi kuollut ennen A:ta. Koska vain lähimmällä perillisellä on oikeus moittia testamenttia, Yrjö K:lla myötäpuolineen ei ole puhevaltaa tässä A:n testamentin mitättömäksi julistamista koskevassa jutussa. Näillä perusteilla hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja hylännyt Yrjö K:n ja hänen myötäpuoltensa kanteen.

Yrjö K myötäpuolineen on velvoitettu suorittamaan C:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista jutussa 15.000 markkaa.

Perustelut

Korkeimmalle oikeudelle esitetyn selvityksen mukaan B on antaessaan 16.1.1970 päivätyn tahdonilmaisunsa perinnöstä luopumisesta A:n jälkeen tehnyt sen lopullisesti omasta ja tuolloin alaikäisen poikansa D:n puolesta. Hän on lisäksi A:n kuoleman jälkeen ilmoittanut olevansa tietoinen A:n jälkeensä jättämästä omaisuudesta ja perustellut ratkaisuaan luopua perintöoikeudestaan sillä, että hänen käsityksensä mukaan A ei ole hänen oikea isänsä.

B:llä on ollut oikeus ilmoittaminsa tavoin luopua perinnöstä A:n jälkeen riippumatta siitä, onko hän saanut luopumisesta vastiketta vai ei. Tuo luopuminen on siten pätevä sekä hänen itsensä että D:n osalta. Yrjö K:lla ja hänen myötäpuolillaan on näin ollen oikeus ajaa kysymyksessä olevaa testamentin tehottomaksi julistamista koskevaa kannettaan.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja juttu palautetaan hovioikeuteen siellä lain mukaan uudelleen käsiteltäväksi. Hovioikeuden tulee jutun ratkaistessaan lausua myös täällä esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista.