12.10.1987

Oulun raastuvanoikeuden päätös 1.4.1986

Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän ja asianomistaja B:n syytteestä lausunut selvitetyksi, että A oli Oulussa,

- tammikuun 1985 alussa, ostettuaan osto- ja myyntiliikkeessään tuntemattomalta mieheltä C:ltä anastetun jääkiekkovarusteita ja pesäpalloräpylän sisältäneen kassin, jonka omaisuuden hankinta-arvo oli ollut 3.300 markkaa, laiminlyönyt tehdä tästä ostotapahtumasta merkinnän liikkeessään pidettävään liikekirjaan ja

- 5. ja 6.2.1985 Oulun poliisilaitoksella toimitetussa esitutkinnassa, kun A:ta oli kuultu asianomistajana C:n edellä mainitun omaisuuden varkautta ja omaisuuden myynnin yhteydessä tehtyä petosta koskevassa asiassa, perättömästi kertonut, että hän oli esittämänsä kuitin ja liikekirjan mukaan 4.1.1985 ostanut 180 markan kauppahinnalla B:ltä liikkeestä 4.2.1985 löydetyn C:ltä anastetun jääkiekkovarusteita ja pesäpalloräpylän sisältäneen kassin ja että hän ei ollut ostanut muita jääkiekkovarusteita liikkeessään ainakaan vuoteen, sekä salannut tuntemattomalta mieheltä tapahtuneen jääkiekkovarustekassin oston ja kertomuksellaan aiheuttanut sen, että virallinen syyttäjä oli B:lle 7.10.1985 tiedoksi annetuin haastein raastuvanoikeuden 17.12.1985 pidetyssä istunnossa vaatinut B:lle rangaistusta C:n omaisuuteen kohdistuneesta varkaudesta ja sen myynnin yhteydessä tehdystä petoksesta.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus, samalla kun A on tuomittu käytettyjen tavaroiden sekä romujen ja lumppujen kauppaliikkeistä annetun asetuksen määräysten rikkomisesta sakkorangaistukseen, on rikoslain 17 luvun 4 §:n nojalla tuominnut A:n perättömän lausuman antamisesta esitutkinnassa 3 kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistus on määrätty ehdolliseksi 1.4.1988 päättyväksi koetusajaksi. Lisäksi A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvauksena henkisestä kärsimyksestä 3.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.10.1985 lukien sekä korvaamaan valtiolle sen varoista maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen B:n oikeudenkäyntiavustajalle maksetun palkkion 2.310 markkaa.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 20.11.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut selvitetyksi, että A oli jättänyt merkitsemättä tuntemattomalta mieheltä tapahtuneen jääkiekkovarusteita sisältävän kassin oston liikekirjaansa. Salatakseen tämän laiminlyöntinsä A oli häntä asianomistajana kuulusteltaessa kertonut raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin. Kun A:n laiminlyönti oli käytettyjen tavaroiden sekä romujen ja lumppujen kauppaliikkeistä annetun asetuksen nojalla rikos, hovioikeus on, huomioon ottaen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n, jonka mukaan todistaja saa kieltäytyä kertomasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen, jos hän ei voisi sitä tehdä saattamatta syytteen vaaraan itseään, katsonut, että A:lla oli ollut laillinen syy salata sanottu seikka häntä asianomistajana poliisiviranomaisten toimittamassa esitutkinnassa kuultaessa.

Tämän vuoksi hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, hylännyt syytteen perättömän lausuman antamisesta esitutkinnassa ja vapauttanut A:n rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta. Samalla hovioikeus on määrännyt, että B:n oikeudenkäyntiavustajalle raastuvanoikeuden osalta maksettu palkkio 2.310 markkaa samoin kuin hovioikeuden osalta maksettu palkkio 350 markkaa jäivät valtion vahingoksi.

Perustelut

A on poliisikuulusteluissa 5. ja 6.2.1985 totuudenvastaisesti kertonut, että hän oli ostanut B:ltä hovioikeuden päätöksessä kerrotut C:ltä anastetut varusteet ja ettei hän ainakaan vuoteen ollut ostanut muita kuin nämä jääkiekkovarusteet. Tämä A:n kertomus on johtanut siihen, että B:tä on oikeudessa syytetty varkaudesta ja petoksesta. A on näin menetellessään tietensä antanut esitutkinnassa virheellisiä tietoja. Menettelynsä syyksi A on poliisikuulustelussa 25.3.1986 ilmoittanut, että hän näin halusi salata oman oikeudenvastaisen menettelynsä liikekirjanpidossaan.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n mukaan todistaja saa kieltäytyä kertomasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen, jos hän ei voisi sitä tehdä saattamatta syytteen vaaraan itseään. Tätä todistajaa koskevaa ohjetta voidaan soveltaa myös asianomistajana kuultavaan. Mainittu vaitiolo-oikeus ei kuitenkaan oikeuta kertomaan tutkittavana olevasta asiasta totuudenvastaisesti. Tämän vuoksi A on kerrotulla menettelyllään syyllistynyt perättömän lausuman antamiseen esitutkinnassa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan rikoslain 17 luvun 4 §:n nojalla perättömän lausuman antamisesta esitutkinnassa 3 kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistus on ehdollinen koetusajan, joka käsittää raastuvanoikeuden päätöksen julistamisesta 1.4.1986 alkaneen ja hovioikeuden päätöksen johdosta 19.11.1986 päättyneen ajan sekä Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä alkavan ja 31.12.1988 päättyvän ajan. A velvoitetaan suorittamaan B:lle vahingonkorvauksena 3.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.10.1985 lukien. Muilta osin hovioikeuden päätös jää pysyväksi.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan B:n oikeudenkäyntiavustajalle B:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 800 markkaa, mikä palkkio A velvoitetaan korvaamaan takaisin valtiolle.