KKO:1987:3
- Asiasanat
- Tieliikenne - Liikenteen vaarantaminen - Kuolemantuottamus
- Tapausvuosi
- 1987
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R86/119
- Taltio
- 88
- Esittelypäivä
A:n kuljettama auto törmäsi pysäkille pysähtyneen linja-auton edestä maantielle juosseeseen lapseen seurauksin, että lapsi kuoli.
Koska A oli linja-autoa lähestyessään laiminlyönyt vähentää nopeutta ja siirtyä mahdollisuuksien mukaan keskitielle päin ja siten erityisesti varoa, hänet tuomittiin liikenteen vaarantamisesta.
Syyte kuolemantuottamuksesta sitä vastoin hylättiin, koska lapsen tulo tielle linja-auton edestä oli ollut niin yllättävää, että onnettomuus todennäköisesti olisi seurannut varotoimenpiteistä huolimatta.
TieliikenneL 30 § 2 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Juvan kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä, varattuaan B:n isälle ja äidille omasta puolestaan ja alaikäisen poikansa B:n holhoojina tilaisuuden tulla kuulluiksi, 9.10.1984 julistamassaan päätöksessä katsonut selvitetyksi, että A oli 14.6.1984 Juvan kunnassa valtatiellä n:o 5 kuljettaessaan omistamaansa henkilöautoa Mikkelin suuntaan laiminlyönyt noudattaa erityistä varovaisuutta lähestyessään pysäkille pysäytettyä linja-autoa. A:n varomattomuudesta oli osaltaan johtunut, että hänen kuljettamansa auto oli oikealla etuosallaan törmännyt linja-auton editse ajoradalle tulleeseen B:hen seurauksin, että B oli törmäyksessä saamiensa vammojen johdosta kuollut. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus, katsoen A:n tuottamuksen lieväksi, koska onnettomuustilanne oli syntynyt yllättävästi ja ollut vaikeasti ennakoitavissa, on tuominnut A:n tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 30 §:n 2 momentin ja 98 §:n sekä rikoslain 21 luvun 9 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta 20:een 49 markan määräiseen päiväsakkoon. A on velvoitettu korvaamaan valtiolle B:n ruumiinavauskulut 555 markkaa.
Itä-Suomen hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, ei ole päätöksellään 10.12.1985 muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on myönnetty valituslupa 21.5.1986. Virallinen syyttäjä on antanut vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Nähtyään pysäkille pysähtyneen linja-auton A:n olisi sitä lähestyessään pitänyt erityisesti varoa ja siinä tarkoituksessa vähentää nopeutta sekä mahdollisuuksien mukaan siirtyä keskitielle päin. Laiminlyödessään tämän hän on varomattomuudesta rikkonut tieliikennelain 30 §:n 2 momentin säännöstä siten, että hänen menettelynsä on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle. A:n lähestyessä linja-autoa sen ulkopuolella ei ole ollut näkyvissä lapsia. Lapsen tulo tielle linja-auton edestä oli niin yllättävää, että onnettomuus todennäköisesti olisi seurannut varotoimenpiteistä huolimatta. A ei näin ollen ole varomattomuudellaan aiheuttanut B:n kuolemaa.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että syyte kuolemantuottamuksesta hylätään ja A tuomitaan tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 30 §:n 2 momentin ja 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta kymmeneen 49 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoja 490 markkaa. A vapautetaan korvaamasta valtiolle B:n ruumiinavauskuluja 555 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Lindholm, Ketola ja Roos