28.5.1986

Kanne Ikaalisten kihlakunnanoikeudessa

A on B:lle toimituttamansa haasteen nojalla lausunut, että hän oli 9.6.1983 antanut B:lle käsirahana 3.000 markkaa siinä tarkoituksessa, että hän ostaisi B:ltä 40.000 markan kauppahinnasta määräalan tämän omistamasta Ikaalisten kaupungin Isoröyhiön kylässä sijaitsevasta Niemelän tilasta RN:o 16:18. Kauppakirjan tekeminen oli kuitenkin viivästynyt, koska B ei ollut pystynyt näyttämään toteen väittämäänsä, että alueella oli rantakaava ja rakennusoikeus. Sen vuoksi ja kun B oli 1.9.1983 myynyt määräalan eräälle kolmannelle henkilölle, A on vaatinut, että B velvoitettaisiin suorittamaan hänelle takaisin käsiraha 3.000 markkaa korkoineen. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Vastaus: B on kiistänyt kanteen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Määräalan kauppa oli jäänyt päättämättä, koska A oli peruuttanut kaupan ilman syytä. B oli joutunut myymään määräalan kiireellisesti 10.000 markkaa halvemmalla hinnalla kuin A:n kanssa sovittu kauppahinta oli ollut. B oli maksanut uuden kaupan johdosta kiinteistönvälittäjän palkkiona 2.000 markkaa. B:lle oli näin ollen aiheutunut kaupan päättämättä jäämisestä vahinkoa, joten hän oli näissä olosuhteissa ollut oikeutettu pitämään A:lta saamansa käsirahan.

Kihlakunnanoikeuden päätös 27.3.1984

Kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A ja B olivat kesällä 1983 neuvotelleet siitä, että A ostaisi B:ltä tämän omistamasta mainitusta Niemelän tilasta määräalan. Kauppahinnaksi oli todistajan lausunnon mukaan sovittu 60.000 markkaa, mistä määrästä A:n oli pitänyt suorittaa rahana 40.000 markkaa ja 20.000 markkaa siten, että A olisi tehnyt työtä B:n asuinrakennuksen korjauksen yhteydessä. Kaupasta neuvoteltaessa B oli kertonut, että alueella ei ollut rantakaavaa. Kauppaneuvottelun yhteydessä A oli suorittanut B:lle käsirahana 3.000 markkaa. Lopullista kauppakirjaa ei ollut allekirjoitettu, koska A oli vetäytynyt kaupasta sen vuoksi, että alueelle ei ollut vahvistettu rantakaavaa eikä alueella ollut rakennusoikeutta.

B oli 1.9.1983 myynyt määräalan eräälle toiselle henkilölle 50.000 markan kauppahinnasta kiinteistönvälittäjän välityksellä ja suorittanut välityspalkkiona 2.000 markkaa. B ei ollut näyttänyt, että hänelle lopullisen kaupan päättämättä jäämisestä A:n kanssa olisi aiheutunut kiinteistönvälittäjän palkkiota lukuunottamatta muita sellaisia kustannuksia, joista A:n tuli vastata. B oli siten velvollinen palauttamaan A:lle saamansa käsirahan vähennettynä mainitulla palkkiolla.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut B:n suorittamaan A:lle 1.000 markkaa 14 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 10.3.1984 lukien. Lisäksi kihlakunnanoikeus on määrännyt, että asianosaiset saivat pitää kulunsa vahinkonaan.

Turun hovioikeuden tuomio 20.6.1985

Hovioikeus, jossa asianosaiset ovat hakeneet muutosta, on todennut, että kysymyksessä olevaa esisopimusta ei ollut tehty maakaaren 1 luvun 2 §:ssä säädettyjä muotomääräyksiä noudattaen. B ei ollut yksinomaan sillä perusteella, että kauppa oli jäänyt päättämättä A:n syystä, oikeutettu osaksikaan pitämään A:n maksamaa käsirahaa. B ei myöskään ollut näyttänyt, että hän puheena olevan kaupan päättämiseksi olisi ryhtynyt sellaisiin toimiin, joista hänelle olisi aiheutunut kuluja. Sen vuoksi hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä velvoittanut B:n maksamaan takaisin A:lle vaaditut 3.000 markkaa 14 prosentin korkoineen 10.3.1984 lukien. Lisäksi B on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 1.500 markalla.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 400 markkaa.