2.5.1986

Kanne Kuopion raastuvanoikeudessa

Lääke-esittelijä A on lausunut, että Hoffmann-La Roche Ltd nimisen osakeyhtiön 12.12.1977 Baselissa ja hänen 20.12.1977 Kuopiossa allekirjoittamalla palvelussopimuksella oli määrittelemättömäksi ajaksi solmittu työsuhde hänen ja yhtiön kesken. Sopimuksen mukaisesti hän oli toiminut yhtiön palveluksessa lääke-esittelijänä 30.4.1982 saakka. A:n pääasiallisena työpaikkana oli ollut Kuopio, josta käsin hän oli tehnyt työtään. Baselissa 17.2.1982 päivätyllä kirjeellä hänen työsopimuksensa oli irtisanottu päättymään 30.4.1982. Syynä irtisanomiseen oli ollut se, että A oli joutunut olemaan 27.2.1980 sattuneen tapaturmaisen loukkaantumisen vuoksi sairauslomalla sanotusta päivästä alkaen 25.1.1982 saakka. Sairausloman aikana yhtiö oli palkannut pysyvästi toisen henkilön A:n tilalle ja ilmoittanut edellä mainituin tavoin hänen työsuhteensa irtisanomisesta, koska häntä "ei ollut voitu sijoittaa organisaatioon". Koska irtisanominen oli perustunut yksinomaan tapaturmasta aiheutuneeseen A:n tilapäiseen työkyvyttömyyteen, se oli tapahtunut vastoin työsopimuslain 37 §:n määräyksiä. Työsuhteen päättymisen johdosta A oli ollut työttömänä 30.4.-12.6.1982 välisen ajan, jolloin hän oli tehnyt vähäisiä tilapäistöitä. Viimeksi mainitusta päivästä alkaen A oli ollut työssä taksiauton kuljettajana hänen tulojensa ollessa keskimäärin noin 3.500 markkaa kuukaudessa. Ollessaan yhtiön palveluksessa A:n saama palkka oli muodostunut peruspalkasta, jonka suuruus oli ollut 5.500 markkaa kuukaudessa, autosopimuksesta, jonka perusteella hän oli saanut yhtiön hänen käyttöönsä ostamasta autosta etua 939 markkaa kuukaudessa, sekä kilometrikorvauksista ja päivärahoista, joita hänelle oli maksettu ajokilometrien ja matkavuorokausien mukaan. Sen vuoksi ja koska hän oli menettänyt osan hänellä yhtiön palveluksessa ollessaan olleista tuloista ja kun hän ei ollut saanut ammattitaitoaan vastaavaa työtä, A on vaatinut, että raastuvanoikeus vahvistaisi hänen työsuhteensa yhtiöön tulleen irtisanotuksi ilman laillista perustetta ja velvoittaisi yhtiön suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi työsuhteen laittoman päättämisen johdosta 25.000 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 5.7.1983 lukien.

Vastaus: Yhtiö, jolla ilmoituksensa mukaan ei ollut omaisuutta Suomessa, on ennen pääasiaan vastaamista lausunut, että A:n ja yhtiön välisen työsopimuksen mukaan yksinomainen oikeuspaikka kaikille sopimukseen perustuville vaatimuksille oli Basel-Stadtin kantonin asianomainen tuomioistuin Sveitsissä ja ettei raastuvanoikeus niin ollen oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 11 §:n 2 momentin säännöksen mukaan ollut toimivaltainen käsittelemään A:n ja yhtiö väliseen työsuhteeseen perustuvia vaatimuksia. Sen vuoksi yhtiö on vaatinut, että raastuvanoikeus jättäisi kanteen tutkimatta.

Vastine vastaukseen: A on katsonut, että koska työsopimukseen sisältyvän oikeuspaikka koskevan määräyksen soveltaminen olisi ilmeisesti kohtuutonta, se olisi jätettävä työsopimuslain 48 §:n 3 momentin nojalla huomioon ottamatta.

Raastuvanoikeuden päätös 19.8.1983

Raastuvanoikeus, jossa A ja yhtiö ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, on lausunut selvitetyksi, että A ja yhtiö olivat tehneet yhtiön 12.12.1977 Baselissa Sveitsissä ja A:n 20.12.1977 Kuopiossa allekirjoittaman palvelussopimuksen, johon otetun ehdon mukaan kaikki oikeusvaateet sopimuksen suhteen kumman tahansa asianosaisen puolelta yksinomaan Baselin kaupungin kantonin tuomiovallan alaisuuteen. Tämä vuoksi ja kun kysymyksessä oli asia, jonka käsittelemisestä riitapuolet olivat voineet tehdä oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun oikeuspaikkaa koskevan sopimuksen, eikä Kuopion raastuvanoikeus niin ollen ollut jutussa toimivaltainen, raastuvanoikeus on jättänyt jutun tutkittavakseen ottamatta ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 2.000 markalla.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 14.2.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että kysymyksen ollessa Suomen kansalaisen Suomessa tehtävää työtä koskevasta työsuhteesta työntekijällä oli huolimatta siitä, että asianosaiset olivat työsopimuksessa sopineet laillisesta tuomioistuimesta toisessa valtiossa, oikeus panna kanne vireille asianomaisessa Suomen tuomioistuimessa. A oli allekirjoittanut palvelussopimuksen Kuopiossa ja hänen pääasiallisena työpaikkanaan oli hänen ilmoituksensa mukaan ollut Kuopio. Kuopion raastuvanoikeus oli siten oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään asian. Raastuvanoikeuden ei olisi näin ollen pitänyt mainitsemalla perusteella jättää kannetta tutkimatta. Tämän vuoksi hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, palauttanut jutun raastuvanoikeuteen, jonka tuli palautuspäätöksen saatua lainvoiman ilmoituksesta ottaa juttu uudelleen käsiteltäväkseen.

Perustelut

A ja Hoffmann-La Roche Ltd ovat raastuvanoikeuden päätöksessä mainituin tavoin tehneet palvelussopimuksen, johon otetun ehdon mukaan kaikki oikeusvaateet sopimuksen suhteen kumman tahansa asianosaisen puolelta kuuluvat yksinomaan Baselin kaupungin kantonin tuomiovallan alaisuuteen. Kysymyksessä on asia, jonka käsittelemisestä riitapuolet ovat voineet tehdä oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 11 §:ssä tarkoitetun oikeuspaikkaa koskevan sopimuksen.

A on Suomen kansalainen ja hänen vakituinen asuinpaikkansa on Suomessa. Hän on lisäksi allekirjoittanut sanotun, yhtiön jo tätä ennen Baselissa allekirjoittaman sopimuksen Kuopiossa ja hänen pääasiallisena työpaikkanaan on hänen ilmoituksensa mukaan ollut Kuopio. Työntekijän suojelu ja taloudelliset seikat edellyttävät, että A voi ajaa kannettaan Suomessa. Jutussa on myös liittymäkohtia Suomen oikeuteen. Edellä olevan perusteella Kuopion raastuvanoikeus on toimivaltainen käsittelemään jutun.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.