KKO:1986-II-5
- Asiasanat
- Kaavoitusalueiden jakolaki
- Tapausvuosi
- 1986
- Antopäivä
- Diaarinumero
- M84/206
- Taltio
- 54
- Esittelypäivä
Ään.
Ks. KKO:1991:131
Tontinmittauksessa syntynyt riita omistusoikeudesta tonttiin oli, kaavoitusalueiden jakolain 69 §:n 2 momentin säännökset huomioon ottaen, ratkaistava toimituksen yhteydessä.
III-jaosto
KaavJL 69 § 2 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
C:n ja D:n hakemuksesta Iisalmen kaupungin kiinteistöinsinööri oli 7.3.1983 suorittanut tontinmittauksen Iisalmen kaupungin 7. kaupunginosan korttelin 412 tontilla n:o 2. Hakijat olivat esittäneet 27.9.1966 vahvistetun kauppakirjan, jolla he olivat ostaneet A:lta, B:ltä, X:ltä sekä Y:ltä myyjien omistamista "osuuksista Ketola ja Purola nimisiin tiloihin RN:ot 20:50 ja 20:65, Iisalmen maalaiskunnan Iisalmen kylässä, noin 1.200 m 2 :n suuruisen määräalan". Kiinteistöinsinööri oli todennut, että kysymyksessä oleva määräala muodostui A:n omistamasta Purolan tilasta RN:o 20:763 ja B:n omistamasta Raitaharjun tilasta RN:o 20:739 Iisalmen kaupungin Iisalmen kylässä. Mitattavan tontin n:o 2 pinta-alasta 826 m 2 :sta 172 m 2 kuului Purolan ja 654 m 2 Raitaharjun tilaan. Sanotuille tiloille jäi tontinmittauksen jälkeen vielä yksityisiä tiuluksia. Toimituksessa A oli väittänyt, ettei tontinmittauksen suorittamiselle ollut edellytyksiä, koska edellä mainittu määräalan kauppa oli kirjallisesti peruutettu 7.11.1966. B oli esittänyt, etteivät C ja D olleet täyttäneet kauppakirjan ehtoja. Kiinteistöinsinööri oli merkinnyt tontin maastoon tonttikartan osoittamalla tavalla. Kiinteistöinsinööri oli kuitenkin todennut, että sanotussa määräalan kauppakirjassa mainitut määräalan sijaintia koskeneet paalut olivat hävinneet, joten määräalan tarkasta sijainnista ei ollut selvyyttä. Kun Reijo Viljo ja Leena Marjatta C:n ja D:n omistusoikeus mitatun tontin n:o 2 koko alueeseen ei ollut riidaton, kiinteistöinsinööri oli ilmoittanut, että tontti voitiin merkitä tonttirekisteriin vasta sitten kun kiinteistötuomarin suostumus tontinmuodostukseen oli hankittu.
Tyytymättöminä tontinmittaustoimitukseen A ja B olivat valittaneet Iisalmen kaupungin rakennuslautakunnalle vaatien toimituksen kumoamista, koska C ja D olivat luopuneet 27.9.1966 vahvistetulla kauppakirjalla ostamastaan määräalasta. C ja D olivat antaneet asiassa selityksen ja kiinteistöinsinööri lausunnon. Rakennuslautakunta oli päätöksessään 13.7.1983 todennut, että valituksessa oli saatettu riidanalaiseksi ainoastaan mitattavan tontin omistusoikeus eikä ollut väitettykään, että tontinmittaustoimitus olisi suoritettu voimassa olevan tonttijaon vastaisesti tai muuten virheellisesti, minkä vuoksi rakennuslautakunta oli hylännyt valituksen.
A ja B olivat valittaneet rakennuslautakunnan päätöksestä Itä-Suomen maaoikeuteen. Kuultuaan C:tä, D:tä ja kiinteistöinsinööriä maaoikeus oli päätöksellään 30.5.1984 tutkinut jutun ja katsonut, ettei tontinmittaustoimituksessa voitu lain mukaan ratkaista kysymystä mitattavana olevaan tonttiin kuuluvien alueiden omistusoikeudesta, minkä vuoksi maaoikeus oli hylännyt valituksen. Jakolain 326 §:n nojalla suorittamansa tarkastuksen perusteella maaoikeus oli kuitenkin todennut, ettei kiinteistöinsinööri ollut suorittanut tontinmittausta eräiltä osilta lain mukaisesti, minkä vuoksi maaoikeus oli palauttanut toimituksen kiinteistöinsinöörille uudelleen laillisesti käsiteltäväksi.
A ja B valittivat maaoikeuden päätöksestä ja vaativat toimituksessa esitetyllä perusteella toimituksen kumoamista. C ja D antoivat selityksen ja kiinteistöinsinööri lausunnon.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
C ja D ovat hakiessaan puheena olevan tontin tontinmittausta esittäneet selvitykseksi omistusoikeudestaan tontin alueeseen maaoikeuden päätöksessä selostetun 27.9.1966 vahvistetun kauppakirjan, jolla he olivat ostaneet määräalan muun muassa A:lta ja B:ltä. Toimituksessa A ja B ovat väittäneet, ettei C:llä ja D:llä ole enää sanotun kauppakirjan nojalla omistusoikeutta tuohon määräalaan. Koska A ja B toimituksen asianosaisina sekä kauppakirjassa tarkoitettuina määräalan luovuttajina ovat kiistäneet toimituksen hakijoiden saannon, mainittu väite, huomioon ottaen 20.2.1960 annetun kaavoitusalueiden jakolain 69 §:n 2 momentin säännökset, olisi tullut toimituksessa päätöksellä ratkaista. Sen vuoksi Korkein oikeus harkitsee oikeaksi, muuttaen maaoikeuden päätöstä sekä kumoten rakennuslautakunnan päätöksen ja suoritetun tontinmittaustoimituksen, palauttaa asian kaikilta osin kiinteistöinsinöörille uudelleen käsiteltäväksi. Jutun näin päättyessä C:lle ja D:lle ei tule korvausta selityksen antamisesta aiheutuneista kuluista.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunto
Oikeusneuvos Nybergh: Kun C ja D ovat tontinmittausta varten esittäneet maaoikeuden päätöksessä mainitun kauppakirjan ja koskeivät kaupan pätevyyttä vastaan esitetyn väitteet estä tontinmittauksen suorittamista, jätän asian tontinmittauksen edellytyksiä koskevalta osalta maaoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Muilta osin jätän maaoikeuden päätöksen pysyväksi. Velvoitan A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan C:lle ja D:lle 800 markan korvaukseksi selityksen antamisesta aiheutuneista kuluista.
Oikeusneuvos Ådahl: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Nybergh.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Hiltunen ja Aro