Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

25.4.1986

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä vuodesta 1980 alkaen. Vuosilta 1926–1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti

KKO:1986-II-47

Asiasanat
Vahingonkorvaus - Eläimen aiheuttama vahinko
Tapausvuosi
1986
Antopäivä
Diaarinumero
S85/896
Taltio
1308
Esittelypäivä

Ään.

A:n mentyä B:n omakotitaloon sen lukitsemattomasta ovesta myymään lehtiä B:n koira oli purrut A:ta käteen. Kun ei ollut näytetty, että A olisi ennen asuntoon menoa antanut merkin sisääntulostaan, B ei ollut vastuussa vahingosta.

I-jaosto

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Porin raastuvanoikeudessa

A on lausunut, että hän oli 28.11.1983 mennyt myymään lehtiä B:n omakotitaloon. Hänen mentyään sisälle asuntoon oli siellä ollut B:n omistama koira purrut häntä käteen, jolloin käteen oli tullut haava ja A:n takki oli vahingoittunut. Tämän vuoksi ja kun koira oli purrut aikaisemminkin ihmisiä ja B oli ollut selvillä koiran vihaisesta luonteesta, A on vaatinut, että B velvoitettaisiin suorittamaan hänelle korvaukseksi kivusta ja särystä 3.000 markkaa, henkisestä järkytyksestä 5.000 markkaa ja takin arvon alentumisesta 500 markkaa laillisine korkoineen. Lisäksi A on vaatinut, että kysymyksessä oleva koira määrättäisiin lopetettavaksi. Vielä A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

B on vastauksessaan kiistänyt kanteen.

Raastuvanoikeuden päätös 19.9.1984

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli joulukuussa 1983 mennyt lehtiä myydäkseen B:n omakotitalon lukitsemattomasta ulko-ovesta ulkoeteiseen ja avannut sen jälkeen sisäeteiseen johtavan lukitsemattoman oven, jolloin B:n koira oli hyökännyt A:n kimppuun ja purrut häntä käteen, johon oli tullut haava, minkä lisäksi A:n takki oli vahingoittunut.

Raastuvanoikeus on vielä katsonut selvitetyksi, että mainittu koira oli aikaisemmin osoittautunut vihaiseksi ja että B oli sanotusta seikasta varoittanut naapureitakin.

Koska kuitenkin koira oli ollut B:n asunnon sisätiloissa eikä ollut näytetty, että A olisi ennen asuinhuoneistoon menoa antanut merkin sisääntulostaan, raastuvanoikeus on katsonut, ettei B:n ollut näytetty kyseisessä tilanteessa lyöneen laimin velvollisuuttaan vartioida koiraansa. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 2.850 markalla.

Turun hovioikeuden tuomio 14.6.1985

Hovioikeus on todeten, että raastuvanoikeuden päätöksessä selostettu tapahtuma oli sattunut 28.11.1983, jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI

A on pyytänyt valituslupaa sekä vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä. Valituslupa on myönnetty 20.9.1985. B on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian laadun vuoksi B saa pitää vahinkonaan hänellä vastauksen antamisesta täällä olleet kulut.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijän mietintö: Korkein oikeus tutkinee jutun ja katsonee, että B on tietoisena koiransa vaarallisuudesta pitänyt omakotitalonsa ulko-oven lukitsemattomana vaikka hänen olisi pitänyt varautua siihen, että talossa asioiva vieras henkilö saattoi tulla sisälle talossa asuvien ovia avaamatta ja siten huolimattomuudellaan aiheuttanut sen, että hänen koiransa on raastuvanoikeuden toteamissa olosuhteissa purrut A:ta käteen. Sen vuoksi Korkein oikeus harkinnee oikeaksi kumota hovioikeuden tuomion ja kihlakunnanoikeuden päätöksen sekä kanteen enemmälti hyläten velvoittaa B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi kivusta ja särystä kohtuulliset 500 markkaa ja vahingoittuneesta takista 100 markkaa eli yhteensä 600 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 26.6.1984 lukien. Asian laadun vuoksi Korkein oikeus määrännee, että A saa pitää jutussa olleet kulunsa vahinkonaan.

Oikeusneuvos Lindholm: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Mörä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lindholm.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Riihelä ja Ketola

Sivun alkuun