4.3.1986

Kanne Ulvilan kihlakunnanoikeudessa

A ja B ovat heille määrätyn uskotun miehen asianajaja X:n edustamana 22.8.1983 Asianajotoimisto E, Kommandiittiyhtiö nimiselle kommandiittiyhtiölle ja 7.11.1983 Tampereelta olevalle eläkeläiselle C:lle toimitetun haasteen nojalla lausuneet, että C oli 29.12.1977 vahvistetulla lahjakirjalla luovuttanut Merikarvian kunnan Köörtilän kylässä omistamansa Kivelän tilan RN:o 6:48 poikansa D:n alaikäisille lapsille A:lle ja B:lle. D oli hyväksynyt ja ottanut lahjoituksen vastaan lasten lakimääräisenä holhoojana. Omistusoikeus kiinteistöön oli siirtynyt lahjakirjan allekirjoittamispäivänä. Saannolle ei ollut haettu lainhuutoa. Lahjakirjaan oli 31.5.1979 tehty lisäys, jossa lahjakirjan allekirjoittajat olivat sopineet siitä, että lahjoitus purettiin ja todettiin alusta alkaen mitättömäksi. Näin tapahtuneelle kiinteistön takaisinluovutukselle ei ollut kuitenkaan hankittu holhouslaissa edellytettyä tuomioistuimen lupaa. Lahjoituksen purkamispäivänä 31.5.1979 oli allekirjoitettu kauppakirja, jolla C oli myynyt tilan kommandiittiyhtiölle perustettavan tai perustettavien yhtiöiden lukuun tai, ellei yhtiöitä perustettu, sanotulle kommandiittiyhtiölle itselleen. Kommandiittiyhtiölle oli annettu tilaan lainhuuto 28.11.1979 Ulvilan käräjäkunnan lainhuudatusasiainpöytäkirjan 997 §:n kohdalla.

Mainittu 29.12.1977 vahvistettu lahjakirja oli kuitenkin ollut täysin pätevä ja omistusoikeus Kivelän tilaan oli sen nojalla siirtynyt A:lle ja B:lle. D:llä ei ollut ollut oikeutta purkaa kysymyksessä olevaa lahjoitusta ilman tuomioistuimen suostumusta eikä C:llä ollut ollut oikeutta myydä tilaa edelleen. Tämän vuoksi ja koska tilan ostaneen kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen E:n oli täytynyt olla tietoinen aikaisemmin tapahtuneesta samaa tilaa koskeneesta lahjoituksesta ja siitä, ettei lahjoituksen purkamiseen ollut ollut asianmukaista lupaa, A ja B ovat vaatineet, että mainittu 31.5.1979 allekirjoitettu lahjoituksen peruutus, samana päivänä allekirjoitettu kauppakirja ja kauppakirjan nojalla kommandiittiyhtiölle myönnetty lainhuuto julistettaisiin mitättömiksi sekä vahvistettaisiin A:n ja B:n omistavan mainitun tilan.

Kihlakunnanoikeuden päätös 4.4.1984

Kommandiittiyhtiön vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että C oli 29.12.1977 vahvistetulla lahjakirjalla luovuttanut D:n alaikäisille lapsille 31.3.1968 syntyneelle A:lle ja 30.12.1972 syntyneelle B:lle mainitun Kivelän tilan RN:o 6:48 muun muassa ehdolla, että omistusoikeus tilaan siirtyi lahjansaajille heti. C oli samalla lahjakirjalla antanut tilan rajoittamattoman hallintaoikeuden D:lle tämän kuolemaan asti. Lahjakirjan 5 kohdassa oli sovittu, että "lahjan saajain on vastattava kaikista lahjoitettua omaisuutta koskevista rasitteista tämän lahjakirjan allekirjoittamispäivästä lukien kuin myöskin lahjoitettua omaisuutta koskevista veroista ja tästä lahjasta menevästä lahjaverosta. - Tämä vastuuvelvollisuus siirtyy kuitenkin hallintaoikeuden haltijalle niin kauaksi, kuin hän hallintaoikeuttaan nauttii. - Merkitään, että lahjoitettua tilaa rasittavat yhteispääomamäärältään kahdensadanviidenkymmenentuhannen (250.000:-) markan suuruiset kiinnitykset."

C ja D lastensa A:n ja B:n holhoojana olivat 31.5.1979 lahjakirjaan tehdyllä, julkisen kaupanvahvistajan vahvistamalla sopimuksella sopineet, että lahjoitus purettiin. Samana päivänä C oli myynyt tilan kommandiittiyhtiölle perustettavan tai perustettavien yhtiöiden lukuun tai, ellei yhtiöitä perustettu, sanotulle kommandiittiyhtiölle itselleen 150.000 markan kauppahinnasta. Kommandiittiyhtiö oli 28.11.1979 saanut lainhuudon tilaan.

Ottaen huomioon, että A ja B eivät olleet saaneet 29.12.1977 vahvistetulla luovutuskirjalla tilan hallintaoikeutta ja että heidän vastattavakseen lahjakirjan mukaan olivat jääneet tilaa rasittaneet kiinnitetyt yhteensä 150.000 markan määräiset haltijavelkakirjat, kihlakunnanoikeus on katsonut, että D:llä A:n ja B:n holhoojana oli ollut oikeus tuomioistuimen luvatta sopia mainitun kiinteistön luovutuksen purkamisesta. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 10.5.1985

Hovioikeus, jossa A ja B X:n edustamina ovat hakeneet muutosta, on lausunut tosiseikastona, että C oli 29.12.1977 vahvistetulla lahjakirjalla lahjoittanut Kivelän tilan A:lle ja B:lle. D oli lasten holhoojana ottanut lahjan vastaan. D ja C olivat 31.5.1979 vahvistetulla sopimuksella sopineet lahjoituksen purkamisesta ja todenneet sen alusta alkaen mitättömäksi. Lahjoituksen purkamiseen ei ollut haettu tuomioistuimen lupaa. C oli samana päivänä myynyt tilan edelleen kommandiittiyhtiölle, jonka puolesta kauppakirjan oli allekirjoittanut yhtiön vastuunalainen yhtiömies. C oli kertonut käyneensä vain kerran puheena olevan kommandiittiyhtiön asianajotoimistossa, joten lahjoituksen peruutus ja kiinteistön edelleen luovutus olivat tapahtuneet asianajotoimistossa samassa tilaisuudessa.

Hovioikeus on oikeusohjeina lausunut, että holhouslain 39 §:n 1 kohdasta ilmenevän periaatteen mukaan holhooja, joka ei oikeuden luvatta saanut myydä holhouksenalaisen kiinteää omaisuutta, ei saanut myöskään muulla tavalla luovuttaa holhottavan kiinteää omaisuutta ilman tuomioistuimen lupaa eikä purkaa kauppaa. Maakaaren 10 luvun 1 §:n mukaan kenelläkään ei ole valtaa myydä toisen maata ja jos se tehdään, kauppa on mitätön. Lainhuudatuksesta ja kiinteistönsaannon moittimisajasta annetun lain 21 §:n 1 momentin mukaan, jos kiinteistö on joutunut pois oikealta omistajalta, tämän on pantava vireille kanne sen takaisin vaatimiseksi kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun kiinteistö ensiksimainitulta joutui pois ja toinen sai siihen lainhuudon, jos se, jolle lainhuuto annettiin, saannon tapahtuessa oli vilpittömässä mielessä. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan laki oli sama, jos kiinteistö oli luovutettu kahdelle eikä siihen ollut edellisen luovutuksen nojalla haettu lainhuutoa ennen jälkimmäisen luovutuksen tapahtumista, kuitenkin niin, että kanne oli tällöin nostettava yhden vuoden kuluessa siitä, kun kiinteistö myöhemmän luovutuksen nojalla ensi kerran huudatettiin ja lainhuudon saaja ryhtyi kiinteistöä omistajana hallitsemaan.

Hovioikeus on johtopäätöksinään lausunut, että koska lahjoituksen purkamiselle ei ollut haettu oikeuden lupaa, purkaminen oli mitätön. C:llä ei ollut ollut oikeutta luovuttaa tilaa edelleen. Kommandiittiyhtiö oli ollut tietoinen lahjoituksen purkamisesta ja siitä, ettei purkamiselle ollut haettu oikeuden lupaa, koska sekä lahjoituksen purkaminen että kiinteistönkauppa olivat tapahtuneet kysymyksessä olevassa asianajotoimistossa toimiston vastuunalaisen yhtiömiehen johdolla.

Hovioikeus on tuomiolauselmassaan kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja julistanut mitättömiksi 31.5.1979 päivätyn lahjakirjan peruutuksen ja samana päivänä vahvistetun Kivelän tilan kaupan sekä tilaan kommandiittiyhtiölle 28.11.1979 Ulvilan käräjäkunnan lainhuudatusasiainpöytäkirjan 997 §:n kohdalla annetun lainhuudon. Lisäksi hovioikeus on todennut, että A ja B olivat 29.12.1977 vahvistetun lahjakirjan nojalla saaneet omistukseensa Kivelän tilan.

Perustelut

Holhouslain 39 §:n 1 kohdan mukaan holhoojalla ei ole oikeutta myydä holhottavan kiinteää omaisuutta ilman oikeuden lupaa. Säännöksen on tulkittava tarkoittavan myymisen lisäksi myös muita oikeustoimia, joissa on kysymys holhouksenalaisen kiinteän omaisuuden luovuttamisesta. Omistusoikeus Kivelän tilaan RN:o 6:48 on 29.12.1977 vahvistetulla lahjakirjalla siirtynyt A:lle ja B:lle. Lahjakirjaan 31.5.1979 tehdyllä lisäyksellä on sovittu lahjoituksen purkamisesta ja tilan omistusoikeuden luovuttamisesta takaisin C:lle. Koska tähän purkamisoikeustoimeen ei ole hankittu holhoustuomioistuimen lupaa, on se holhouslain 41 §:n nojalla mitätön. C:llä ei siten ole ollut oikeutta myydä tilaa kommandiittiyhtiölle eli toiseen kertaan.

Kommandiittiyhtiö on hovioikeuden tuomiossa mainitusta syystä ollut tietoinen lahjoituksen purkamisen käsittäneestä oikeustoimesta ja siitä, ettei siihen ollut holhoustuomioistuimen lupaa. Tämän vuoksi kommandiittiyhtiö ei ole ollut tilan ostaessaan vilpittömässä mielessä. A:lla ja B:llä on sen vuoksi huolimatta siitä, etteivät he ole hakeneet saannolleen lainhuutoa, ja vaikka kommandiittiyhtiö on kaupan perusteella saanut tilan hallintaansa ja lainhuudon siihen, lainhuudatuksesta ja kiinteistönsaannon moittimisajasta annetun lain 21 §:n 2 momentin mukaan valta saada yhtiölle tapahtunut luovutus ja sen nojalla sille myönnetty lainhuuto julistetuksi mitättömiksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.