25.2.1986

Syyte Lahden raastuvanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on lausunut, että H ja L olivat Lahdessa Kommandiittiyhtiö Lahden Kiinteistövartiointi H & Co:n vastuunalaisina yhtiömiehinä sekä H Päijät-Hämeen Hälytyskeskus Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja L osakeyhtiön hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana.

1) pitäneet ylitöissä kahden viikon pituisina ajanjaksoina yli vartiointialalla sallitun 24 tunnin vuonna 1980 13 yhtiöiden työntekijää ja vuonna 1981 12 yhtiöiden työntekijää,

2) vuonna 1980 pitäneet kolmea työntekijää ylitöissä yli sallitun vuotuisen ylityötuntimäärän,

3) laiminlyöneet maksaa korotettua palkkaa vartija A:lle hänen vuonna 1980 kommandiittiyhtiön palveluksessa tekemistään 369 ylityötunnista ja hänen vuonna 1981 osakeyhtiön palveluksessa tekemistään 151 ylityötunnista sekä

4) vuosina 1980 ja 1981 laiminlyöneet pitää luetteloa tehdyistä ylityötunneista ja

5) H lisäksi vuonna 1980 Kommandiittiyhtiö Etsiväpalvelu, H & Co:n vastuunalaisena yhtiömiehenä pitänyt yhtä yhtiön työntekijää ylitöissä kahden viikon jaksolla sallitun 24 tunnin sijasta 51 tuntia.

Tämän vuoksi ja kun mainitut yhtiöt oli työaikalakia sovellettaessa katsottava yhdeksi yritykseksi, syyttäjä on vaatinut H:n ja L:n tuomitsemista rangaistukseen jatketusta työaikalain säännösten rikkomisesta.

Raastuvanoikeuden päätös 28.7.1983

Kuultuaan H:ta ja L:ää syytteestä sekä Hämeen työsuojelupiiriä asiassa ja varattuaan A:lle tilaisuuden tulla asianomistajana kuulluksi raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että H ja L olivat Lahdessa Kommandiittiyhtiö Lahden Kiinteistövartiointi H & Co-nimisen kommandiittiyhtiön vastuunalaisina yhtiömiehinä ja H Päijät-Hämeen Hälytyskeskus Oy:n hallituksen puheenjohtajana sekä L sanotun osakeyhtiön hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana teettäneet puheena olevien yhtiöiden työntekijöillä näiden suostumuksen mukaisesti ylitöitä kahden viikon pituisen ajanjakson aikana yli vartiointialalla sallitun 24 tunnin erisuuruisia määriä Kommandiittiyhtiö Lahden Kiinteistövartiointi H & Co:ssa vuonna 1980 A:lla ja 11 muulla työntekijällä ja vuonna 1981 10 työntekijällä sekä Päijät-Hämeen Hälytyskeskus Oy:ssä kumpanakin vuonna yhdellä työntekijällä.

Lisäksi H oli vuonna 1980 pitänyt Kommandiittiyhtiö Etsiväpalvelu, H & Co:n vastuunalaisena yhtiömiehenä yhtiön palveluksessa ollutta erästä työntekijää viikkoina 31 - 32 ylityössä sallitun 24 tunnin sijasta 51 tuntia.

Vuonna 1980 oli lisäksi ainakin yhden työntekijän vuotuinen sallittu ylityönmäärä 320 tuntia ylitetty Kommandiittiyhtiö Lahden Kiinteistövartiointi H & Co:n palveluksessa.

Ylityöluettelo oli laadittu työnantajilta saatujen työntekijöiden täyttämien tuntikorttien perusteella. Kaksiviikkoisjaksotus oli aloitettu vuoden 1980 ensimmäisestä viikosta, koska H ja L eivät olleet työsuojelutarkastuksen yhteydessä tai sen jälkeenkään esittäneet muuta täsmällistä laskentaperustetta tai ajanjaksoa, josta jaksotus olisi tullut aloittaa. H ja L olivat ilmoittaneet, että työvuorolistat oli nyt kysymyksessä olevana ajanjaksona laadittu kalenterikuukaudeksi niin, ettei niissä ollut huomioitu lain tarkoittamia kaksi- tai kolmeviikkoisjaksoja työajan tasaamisessa. Palkka oli maksettu työntekijöille kaksi kertaa kuukaudessa.

H ja L olivat lisäksi laiminlyöneet maksaa muusta kuin maksukyvyttömyydestä johtuneesta syystä korotettua palkkaa A:lle tämän vuonna 1980 Kommandiittiyhtiö Lahden Kiinteistövartiointi H & Co:n palveluksessa tekemistä ja vuonna 1981 Päijät-Hämeen Hälytyskeskus Oy:n palveluksessa tekemistä ylityötunneista. Ylityökorvaukset oli sittemmin suoritettu A:lle.

Edelleen H ja L olivat laiminlyöneet vuosina 1980 ja 1981 pitää luetteloa tehdyistä ylityötunneista.

Viimeiset sallittujen ylityötuntimäärien ylitykset olivat tapahtuneet syyskuussa 1981 ja L oli 13.5.1981 eronnut tehtävistään yhtiössä. L oli haastettu vastaajaksi juttuun 9.5.1983.

Siitä huolimatta, että yhtiöt olivat toimineet samoissa toimitiloissa, että niillä oli ollut osittain yhteinen omistuspohja ja työnjohto ja että niiden toiminta oli ollut toisiaan palvelevaa, työntekijät olivat solmineet työsopimuksen erikseen kunkin yhtiön kanssa ja saaneet niissä erikseen sovittua palkkaa. Näissä tapauksissa työaikalakia oli sovellettava kunkin työsuhteen osalta erikseen. Eri yhtiöissä tehtyjä työtuntimääriä ei ollut laskettava yhteen.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on, hyläten syytteen enemmälti, tuominnut H:n ja L:n työaikalain 6 §:n , 11 §:n 3 ja 4 momentin, 17 §:n 3 momentin, 20 §:n 1 ja 2 momentin sekä 23 §:n ja rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla H:n vuodesta 1980 syyskuuhun 1981 tapahtuneesta jatketusta työaikalain säännösten rikkomisesta 30:een 50 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1.500 markkaa ja L:n vuodesta 1980 .13.5.1981 saakka tapahtuneesta jatketusta työaikalain säännösten rikkomisesta 25:een 30 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 750 markkaa. H ja L on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 147 markkaa.

Kouvolan hovioikeuden päätös 20.12.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä oli saattanut jutun, on päätöksessään lausunut seuraavaa:

A ei ollut ilmoittanut väitettyä työaikalain säännösten rikkomista syytteen 3 kohdassa tarkoitetulta osalta syytteeseen pantaviksi tai itse tehnyt siitä syytettä. Koska virallinen syyttäjä sai työaikalain 24 §:n nojalla nostaa syytteen tuosta rikkomuksesta vain, jos asianomistaja oli ilmoittanut rikkomuksen syytteeseen pantavaksi, raastuvanoikeuden ei olisi pitänyt ottaa tutkittavakseen syyttäjän H:ta ja L:ää vastaan ajamaa syytettä tuolta osin eikä tuomita heitä siitä rangaistukseen.

Koska H:n ja L:n viaksi väitetyllä rikollisella menettelyllä, mikäli se koski ylitöiden teettämistä oli työaikalaissa sallitun määrän, oli loukattu siinä tarkoitettujen työntekijöiden etua ja oikeutta, sanotut työntekijät olivat tuon menettelyn osalta jutussa asianomistajina. Raastuvanoikeus oli laiminlyönyt varata muille työntekijöille kuin A:lle tilaisuuden tulla jutussa asianomistajina kuulluiksi.

Näillä perusteilla hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, jättänyt syytteen 3 kohdan osalta tutkimatta ja poistanut raastuvanoikeuden siitä antaman lausunnon. Muilta osin hovioikeus on palauttanut jutun raastuvanoikeuteen ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.