30.12.1986

Kanne Turun raastuvanoikeudessa

A oli Rantasipi Oy:lle 15.3.1984 ja Oy Brahen Kellarille 7.3.1984 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla lausunut, että hän oli vuonna 1982 työskennellyt työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Rantasipi Oy:n palveluksessa kansahoitajana ravintola Brahen Kellarissa, jonka Rantasipi Oy oli 1.12.1982 luovuttanut Oy Brahen Kellarille. A oli 20.6.1982 jäänyt Rantasipi Oy:n palveluksesta synnytyslomalle, jonka oli ollut määrä päättyä 25.5.1983. Liikkeen luovutuksen yhteydessä Oy Brahen Kellari oli 14.12.1982 irtisanonut A:n toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen kahden viikon irtisanomisajalla. A oli 15.12.1982 solminut Oy Brahen Kellarin kanssa määräaikaisen työsopimuksen, joka oli sovittu päättyväksi 14.3.1983. Synnytysloman jälkeen A oli ollut työttömänä. Sen vuoksi ja kun Brahen Kellari oli A:n työsuhteen päättymisen jälkeen ottanut uusia työntekijöitä palvelukseensa tiedustelematta, olisiko A ollut halukas palaamaan työhön, A on vaatinut, että Rantasipi Oy velvoitettaisiin suorittamaan hänelle irtisanomisajan palkkana kolmelta kuukaudelta kultakin 3.456 markkaa, että Rantasipi Oy ja Oy Brahen Kellari yhteisvastuullisesti velvoitettaisiin suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena työttömyyden johdosta menetetyistä palkkaeduista kahdentoista kuukauden palkka 3.639 markan kuukausipalkan mukaan laskettuna ja että yhtiöt velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa, kaikki määrät laillisine korkoineen.

Vastaukset

Rantasipi Oy on vastustanut kannetta ja vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. Ravintola-alalla noudatettavan Majoitus- ja ravitsemisalan työnantajaliitto r.y:n sekä Hotelli- ja ravintolahenkilökunnan Liitto r.y:n välisen työehtosopimuksen mukaan työnantaja ei ollut velvollinen maksamaan työntekijälle palkkaa hänen synnytyslomansa ajalta. A:lle ei ollut joulukuussa 1982 maksettu palkkaa eikä hän myöskään ollut ollut työnantajan käytettävissä kanteessa tarkoitettuna irtisanomisaikana. Irtisanomisaika ei erityissäännöksen puuttuessa muuttunut palkalliseksi, kun työnantajan palkanmaksuvelvollisuus oli tätä ennen työehtosopimuksen mukaisesti keskeytynyt. Ainoastaan liikkeen uusi omistaja voi syyllistyä väitettyyn laiminlyöntiin tarjota irtisanotuille työntekijöille työtä työsopimuslain 42 a §:n mukaisesti.

Oy Brahen Kellari on vastustanut kannetta ja vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. Yhtiö oli liikkeen luovutuksen johdosta 14.12.1982 irtisanonut lakimääräisellä synnytyslomalla olleen A:n työsopimuksen sekä tehnyt tämän kanssa uuden määräaikaisen työsopimuksen ajaksi 15.12.1982 - 14.3.1983. A:n työsuhde yhtiön palveluksessa oli päättynyt määräaikaisen työsopimuksen umpeenkuluttua 14.3.1983. Yhtiöllä oli ollut laillinen peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen, koska työsopimuslain 37 §:n 4 momentin mukainen irtisanomissuoja väistyi, mikäli irtisanominen suoritettiin liikkeen luovutuksen johdosta. Yhtiö ei ollut A:n työsuhteen päättymisen jälkeen ottanut uusia työntekijöitä samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, joita A oli ennen työsuhteensa päättymistä tehnyt. Yhtiöllä ei sitäpaitsi ollut työsopimuslain 42 a §:n mukaista työntarjoamisvelvollisuutta, koska A:n työsopimus oli 14.3.1983 päättynyt määräajan umpeenkulumisen eikä irtisanomisen johdosta.

Raastuvanoikeuden päätös 28.3.1985

Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli vuonna 1982 ollut työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa viinikassana ravintola Brahen Kellarissa ensin Rantasipi Oy:n palveluksessa ja 1.12.1982 alkaen Oy Brahen Kellarin palveluksessa. Oy Brahen Kellari oli 14.12.1982 irtisanonut tuolloin lainmukaisella synnytyslomalla olleen A:n toistaiseksi jatkumaan tarkoitetun työsopimuksen kahden viikon irtisanomisajalla. Samalla Oy Brahen Kellari oli tarjonnut A:lle uutta, ajaksi 15.12.1982 - 14.3.1983 tarkoitettua määräaikaista työsopimusta, jonka A oli solminut Oy Brahen Kellarin kanssa. Ravintola-alalla noudatettavan Majoitus- ja ravitsemisalan työnantajaliitto r.y:n sekä Hotelli- ja ravintolahenkilökunnan Liitto r.y:n välisen työehtosopimuksen mukaan työntekijälle ei maksettu palkkaa synnytysloman ajalta, joten A:lle ei ollut Oy Brahen Kellarin 14.12.1982 suorittaman irtisanomisen johdosta aiheutunut palkkaetujen menetystä irtisanomisajalta. Rantasipi Oy oli liikkeen luovuttajana A:han nähden vastuussa työsopimuslain 40 §:n 2 momentin nojalla ainoastaan työsopimuksen irtisanomisesta aiheutuneesta palkkaetujen menetyksestä. Työsopimuslain 42 a §:n mukainen velvollisuus tarjota työtä irtisanotulle työntekijälle koskee vain tapauksia, joissa työnantaja oli irtisanonut työsopimuksen muusta kuin työntekijästä johtuneesta syystä. Se ei näin ollen koske tapausta, jossa työntekijän työsuhde oli päättynyt määräaikaisen työsopimuksen umpeenkuluttua. Näin ollen Rantasipi Oy ja Oy Brahen Kellari eivät kumpikaan olleet vastuussa siitä, että A oli jäänyt työttömäksi synnytysloman päättymisen jälkeen. A:lla ei myöskään ollut oikeutta saada työsopimuslain 40 §:n 2 momentin nojalla Rantasipi Oy:ltä korvausta irtisanomisesta aiheutuneesta palkkaetujen menetyksestä, koska A:lle ei synnytysloman johdosta ollut irtisanomisesta aiheutunut palkkaetujen menetystä. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 15.11.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. A on velvoitettu suorittamaan Rantasipi Oy:lle ja Oy Brahen Kellarille kummallekin erikseen korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 600 markkaa.

Perustelut

Oy Brahen Kellarin 14.12.1982 suorittaman irtisanomisen perusteella A:n työsuhde olisi päättynyt 28.12.1982 ja tästä olisi alkanut työsopimuslain 42 a §:ssä tarkoitettu kuuden kuukauden aika. Oy Brahen Kellarin A:n kanssa ajaksi 15.12.1982 - 14.3.1983 tekemä määräaikainen työsopimus, josta A ei saanut mitään suoranaista taloudellista etua, ei voi vähentää työntekijän turvaksi säädettyä työsopimuslain 42 a §:n mukaista suojaa. Myöskään se, että A on ollut palkattomalla synnytyslomalla, verrattuna siihen, että hän olisi ollut ilmoittautuneena työvoimaviranomaisille työnhakijaksi, ei voi vähentää työsopimuslain 42 a §:ään perustuvaa suojaa. Sen vuoksi Oy Brahen Kellari olisi ollut velvollinen 28.12.1982 - 28.6.1983 ennen uusien työntekijöiden ottamista toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen tarjoamaan tällaista työsuhdetta A:lle ja vastaavasti A:n määräaikaisen työsopimuksen päätyttyä 15.3. - 28.6.1983 tarjoamaan hänelle uutta määräaikaista työsuhdetta. A ei ole kuitenkaan näyttänyt, että Oy Brahen Kellari olisi edellä tarkoitettuina aikoina ottanut uusia työntekijöitä mainitunlaisiin työsuhteisiin. Sen vuoksi ja kun sillä, että Oy Brahen Kellari on 8. ja 15.2. sekä 11.3.1983 ottanut uusia työntekijöitä palvelukseensa kahden kuukauden määräaikaisin työsopimuksin, ei ole tässä yhteydessä merkitystä, Oy Brahen Kellari ei ole rikkonut työsopimuslain 42 a §:n sille asettamia velvoitteita. Ottaen huomioon edellä esitetyt Oy Brahen Kellariin kohdistetun kanteen hylkäämisen perustelut on muutoksenhakemiselle sekä hovioikeudessa että täällä ollut siinä määrin aihetta, ettei ole perusteltua tuomita yhtiölle korvausta vastauskuluista hovioikeudessa eikä täällä.

Näillä ja muutoin hovioikeuden tuomiossa sanotuilla perusteilla päädytään seuraavaan tuomiolauselmaan.

Tuomiolauselma

A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa Oy Brahen Kellarille korvausta oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 600 markkaa. Muilta osin juttu jää hovioikeuden tuomion lopputuloksen varaan. A velvoitetaan suorittamaan Rantasipi Oy:lle korvaukseksi sillä täällä olleista vastauskuluista 800 markkaa.