KKO:1986-II-101
- Asiasanat
- Ulosotto, Takavarikko, myymis- ja hukkaamiskielto
- Tapausvuosi
- 1986
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 86/130
- Taltio
- 2582
- Esittelypäivä
Kommandiittiyhtiön verotarkastuksesta laaditun alustavan kertomuksen mukaan yhtiölle tultiin 6 kuukauden kuluessa maksuunpanemaan huomattava määrä jäkiveroja usealta verovuodelta. Verosaaminen katsottiin tehdyn sekä perusteiltaan että määrältään todennäköiseksi.
Verotarkastuksessa oli lisäksi käynyt ilmi, että yhtiö oli useina vuosina laiminlyönyt kirjanpitonsa pitämisen ja jättänyt ilmoittamatta käteistuloja, kirjannut eräänä vuonna kuluja vähennykseksi ilman vastaavia tositteita ja jättänyt eräänä toisena vuonna tulouttamatta laskuja ja tilisaatavia. Koska jutussa ei ollut käynyt ilmi, että yhtiöllä tai sen veroista henkilökohtaisesti vastuussa olevalla yhtiömiehellä olisi ollut riittävästi varoja yhtiölle maksuunpantavien huomattavien jälkiverojen maksamiseksi, oli asiaa kokonaisuutena arvostellen erityistä aihetta varoa, että yhtiömies kätkee tai hävittää omaisuuttaan. Takavarikko myönnettiin yhtiömiehen irtaimeen omaisuuteen.
II-jaosto
L verojen ja maksujen perimisen turvaamiseksi 1 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Uudenmaan lääninhallituksen päätös 3.4.1985
Uudenmaan lääninverovirasto on lääninhallitukselle 28.3.1985 toimitetussa kirjelmässään lausunut, että kommandiittiyhtiö A:lle tultiin todennäköisesti 6 kuukauden kuluessa maksuunpanemaan alustavan tarkastuskertomuksen mukaan jälkiveroja vuodelta 1979 50.000 markkaa, vuodelta 1980 70.000 markkaa, vuodelta 1981 55.000 markkaa ja vuodelta 1982 80.000 markkaa eli yhteensä 255.000 markkaa, joista B kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä oli verotuslain 3 §:n perusteella henkilökohtaisessa vastuussa. Lääninverovirasto on viitaten verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta annetun lain 1 §:n 2 momenttiin katsonut, että oli erityistä syytä varoa, että veron maksamiseksi tarvittavaa omaisuutta kätketään tai hävitetään ja näin yritetään välttää veron maksua. Tämän perusteella lääninverovirasto on pyytänyt, että lääninhallitus asettaisi takavarikkoon B:n omistamaa irtainta omaisuutta 255.000 markan arvosta. Takavarikkovaatimus kohdistettiin suoraan yhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaiseen yhtiömieheen, koska yhtiöllä ei tasetietojen mukaan ollut riittävästi ulosmittauskelpoista omaisuutta. Lisäksi lääninverovirasto on pyytänyt, että toimenpide myönnettäisiin heti vastapuolta kuulematta.
Lääninhallitus on päätöksessään todennut, että hakemus koski jälkiverotuksessa vuosilta 1979 - 1982 mahdollisesti maksuunpantavaa veroa, joten turvaamistoimenpiteen edellytykset määräytyisivät verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan (laki 691/5.8.1983). Koska lääninverovirasto ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että oli erityistä aihetta varoa, että B kätkee tai hävittää omaisuuttaan, lääninhallitus on mainitun lain 1 §:n 2 ja 3 momentin sekä ulosottolain 7 luvun 18 §:n nojalla hylännyt hakemuksen.
Helsingin hovioikeuden päätös 19.12.1985
Hovioikeuden ratkaisun perustelut
A:han kohdistuneesta verotarkastuksesta laaditun alustavan tarkastuskertomuksen mukaan yhtiölle tultiin todennäköisesti kuuden kuukauden kuluessa maksuunpanemaan jälkiveroja vuosilta 1979 - 1982 hakemuksessa mainitut yhteensä 255.000 markkaa. Tasetietojen perusteella yhtiöllä ei ollut riittävästi ulosottokelpoista omaisuutta. Yhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä B oli verotuslain 3 §:n nojalla sanotusta verosta henkilökohtaisesti vastuussa. Verosaaminen oli sekä perusteiltaan että määrältään tehty todennäköiseksi.
Tarkastushavaintojen mukaan A oli vuosilta 1980 - 1982 laiminlyönyt kirjanpitonsa pitämisen. Päiväkirjaa ja pääkirjaa ei ollut myöskään pidetty. Kirjanpito sanotuilta vuosilta oli ilmeisesti jälkikäteen laadittu veroilmoitusten tekemisen yhteydessä. Tarkastuksessa oli havaittu yhtiön jättäneen vuosilta 1979 - 1982 ilmoittamatta käteistuloja, kirjanneen vuonna 1981 tositteettomia kuluja vähennykseksi sekä jättäneen tulouttamatta vuonna 1982 laskuja ja tilisaatavia. Tarkastushavaintojen perusteella oli pääteltävissä, että erityistä aihetta oli varoa velallisen kätkevän ja hävittävän omaisuuttaan.
Hovioikeuden tuomiolauselma
Lääninhallituksen päätös kumotaan.
Asianomainen ulosottomies määrätään heti, kun päätös on ulosotonhaltijan luona oikeaksi todistettavine jäljennöksineen ulosottomiehen toimesta annetun B:lle tiedoksi, hukkaamisen estämiseksi panemaan takavarikkoon B:n irtainta omaisuutta niin paljon, että se vastaa hakijan saamista. Takavarikko pysyy voimassa, kunnes hakijan saaminen on maksettu tai saamisen perimiseksi on laillisessa järjestyksessä toimitettu ulosmittaus, enintään kuitenkin yhden vuoden ajan päätöksen antopäivästä.
Lainkohdat
Ulosottolaki 7 luku 1 §
Laki verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta 1, 2 ja 6 §
VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI
B on pyytänyt valituslupaa ja hakenut muutosta hovioikeuden päätökseen. Muutoksenhakemuksessaan B on vaatinut, että hovioikeuden antama määräys hänen omaisuutensa panemisesta takavarikkoon kumottaisiin. Valituslupa on myönnetty 17.2.1986. Lääninverovirasto on antanut siltä pyydetyn vastauksen muutoksenhakemukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Jutussa ei ole käynyt ilmi, että A:lla tai sen veroista henkilökohtaisesti vastuussa olevalla B:llä olisi ollut riittävästi varoja yhtiölle maksuunpantavien huomattavan suurten jälkiverojen maksamiseksi. Näillä ja muutoin hovioikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla on asiaa kokonaisuutena arvostellen ollut erityistä aihetta varoa, että B kätkee tai hävittää omaisuuttaan.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä, Heinonen, Nybergh, af Hällström ja Kilpeläinen