KKO:1986-I-1
- Asiasanat
- Kuittaus - Ulosmitatun saatavan käyttäminen kuittaukseenUlosottolakiKommandiittiyhtiö
- Tapausvuosi
- 1986
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 83/391
- Taltio
- 8
- Esittelypäivä
Ään.
Pankilla oli saatava kommandiittiyhtiöltä ja yhtiön vastuunalaisella yhtiömiehellä oli varoja pankin käyttötilillä. Pankin saatavan erääntymisen jälkeen varat ulosmitattiin erään velkojan yhtiömieheltä olevasta saatavasta ja pankille annettiin ulosottolain 4 luvun 18 §:n 1 momentissa säädetty maksukielto tiedoksi. Tiedoksisaannin jälkeen pankki käytti varat yhtiöltä olevan saatavansa kuittaukseen. Ulosmittauksesta huolimatta pankilla velkakirjalain 10 ja 28 §:stä sekä konkurssisäännön 33 §:stä ilmenevän periaatteen mukaan oli oikeus suorittaa kuittaus.
II-jaosto (vahvennettu jaosto)
Vrt. KKO:1959-II-22 ja KKO:1982-II-25
UL 4 luku 18 § 1 momVKL 10 §VKL 28 §KS 33 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Lappajärven kihlakunnanoikeudessa
Liikemies A oli 5.10.1981 myynyt omistamansa osuuden eräästä kiinteistöstä. Kaupasta tulleet varat oli talletettu Vimpelin Säästöpankin käyttötilille. Koska pankilla oli huomattavat erääntyneet laina- ja vekselisaatavat A:lta, pankki oli 14.10.1981 käyttänyt tilillä olleet varat 67.930 markkaa 53 penniä saataviensa kuittaukseen. Tämä jälkeen Lappajärven piirin nimismies oli 14.10.1981 pankille annetulla maksukiellolla määrännyt pankin pidättämään edellä mainituista varoista 66.670 markkaa ja samana päivänä ulosmitannut kyseiset varat valtion A:lta olevien verosaamisten suorittamiseksi. Tästä ulosmittauksesta oli pankille annettu tieto 15.10.1981 lähetetyllä ulosottomiehen pöytäkirjanotteella, jossa ulosmitatun saamisen maksajaa oli kielletty suorittamasta velkaa kenellekään muulle kuin asianomaiselle ulosottomiehelle. Samassa pöytäkirjanotteessa oli pankille annettu muutoksenhakuosoituksena takaisinsaanti ulosottolain 4 luvun 10 §:n nojalla. Lokakuun 16 päivänä 1981 päivätyssä kirjeessään nimismies oli katsonut, että vaikka pankki oli väittänyt käyttäneensä A:n tilillä olleet varat kuittaukseen ja olevansa varojen omistaja, pankki ei heti ollut voinut näyttää oikeuttansa toteen ja että varojen ulosmittaamiseen ei ollut estettä. Nimismies oli kehottanut pankkia ajamaan kannetta haasteen nojalla velkojaan Vaasan lääninverovirastoa ja velallista A:ta vastaan. Pankki on tämän jälkeen nostetussa kanteessaan vaatinut, että sillä vahvistettaisiin olleen oikeus käyttää kuittaukseen A:n tilillä säästöpankkissa olleista varoista 66.670 markkaa nimismiehen 14.10.1981 toimittamasta ulosmittauksesta huolimatta. Lisäksi pankki on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Vastaus: Vaasan lääninverovirasto on ensinnäkin katsonut, että vaikka A oli Vimpelin Autopira Ky. A -nimisen kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies, pankki ei voinut käyttää A:n tilillä olleita varoja yhtiöltä olevien saataviensa kuittaamiseen. Kun ulosmittaus oli tapahtunut ennen kuittausta, pankilla tästäkään syystä ei ollut kuittausoikeutta. Lääninverovirasto on pyytänyt, että pankki velvoitettaisiin luovuttamaan ulosmitatut varat ulosottomiehelle ja korvaamaan lääninveroviraston kulut asiassa.
Kihlakunnanoikeuden päätös 21.4.1982
Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että asianomainen ulosottomies oli 14.10.1981 Vimpelissä A:n asunnossa valtiolla A:lta olevien ja hänelle maksuunpantujen verosaamisten suorittamiseksi ulosmitannut A:n Vimpelin Säästöpankissa käyttötilillä olevia varoja 66.670 markkaa ja merkinnyt ulosmittauspöytäkirjaan säädetyn maksukiellon sekä heti sen jälkeen henkilökohtaisesti toimittanut pankille, ehtimättä valmistaa tarpeellista ulosmittauspöytäkirjan otetta sitä varten, kirjallisen todistuksen tapahtuneesta ulosmittauksesta ja annetusta maksukiellosta.
Ulosottomiehen saattaessa pankille kerrotuin tavoin tiedoksi edellä mainitun todistuksen pankin puolesta oli väitetty, että se oli samana päivänä käyttänyt tilillä olleet kaikkiaan 67.930 markkaan 53 penniin nousseet varat Vimpelin Autopira Kommandiittiyhtiö, A:lta, jonka ainoa henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies A oli, olevien erääntyneitten, pankin yhtiön 11.9.1981 alkaneessa konkurssissakin sittemmin 26.1.1982 valvomien saataviensa kuittaamiseen. Ulosottomiehen vaadittua väitteen johdosta kirjallista selvitystä kuittauksesta ja käyttötilin saldosta pankki ei ollut esittänyt selvitystä ennen kuin vasta 16.10.1981, jolloin se oli toimittanut ulosottomiehelle 15.10.1981 päivätyn kirjallisen ilmoituksensa ohessa todistetun jäljennöksen 14.10.1981 päivätystä, A:lle toimitetusta kuittausilmoituksesta. pankin väitteen johdosta ulosottomies oli katsonut pankin tehneen ulosottolain 4 luvun 10 §:n 1 momentin tarkoittaman väitteen ulosmittauksessa ja osoittanut pankin ajamaan kannetta väitteen toteennäyttämiseksi.
Väitteensä tueksi pankki oli antanut oikeuteen kysymyksessä olevaa käyttötiliä koskevan tiliotteen, jonka mukaan tililtä oli 14.10.1981 tapahtunut 67.930 markan 53 pennin otto ja tili oli merkitty 15.10.1981 lopetetuksi ja sen saldo nollaksi, sekä valokopion pankkisiirtokuitista, jonka mukaan pankki oli 14.10.1981 kuitannut nostaneensa yhtiön "vekselien ja lainojen hoitoon" tililtä mainitun määrän.
Kihlakunnanoikeus on katsonut, että pankki oli ulosottomiehen ulosmittauspöytäkirjan otteen veroisena pidettävän todistuksen tiedoksiantotoimella saanut laillisen tiedon ulosmittauksesta ja maksukiellosta, jolla toimella maksukielto oli heti tullut voimaan.
Tähän nähden ja koskei pankki ollut heti ulosottomiehen sitä vaatiessa eikä sen jälkeenkään voinut näyttää, että sen väittämät kuittaustoimet olisivat tapahtuneet ennen maksukiellon voimaan astumista, eikä pankilla ollut oikeutta käyttää sille kuuluvaa kuittausoikeutta vastoin laillista maksukieltoa, kihlakunnanoikeus on hylännyt pankin kanteen. Koska asia oli niin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin oli ollut perusteellista aihetta, oli kummankin osapuolen vastattava oikeudenkäyntikuluistaan.
Vaasan hovioikeuden tuomio 10.2.1983
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi pankki oli saattanut jutun, on tuomiollaan jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan ja velvoittanut pankin korvaamaan lääninveroviraston oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 100 markalla.
VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN, VAATIMUKSET JA VÄLITOIMI
Valituslupa on myönnetty 29.7.1983. Säästöpankki on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä, Lääninverovirasto on antanut siltä pyydetyn vastauksen muutoksenhakemukseen. A puolestaan ei ole vastausta antanut.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Asianomainen ulosottomies oli 14.10.1981 ulosmitannut A:lta olleiden verosaamisten perimiseksi Vimpelin Säästöpankkiin käyttötilille talletetuista A:n varoista 66.670 markkaa sekä kohta tämän jälkeen henkilökohtaisesti antanut pankille kirjallisen todistuksen ulosmittauksesta ja ulosmitattua pankkitalletusta koskevan maksukiellon. Pankin taholta oli samassa yhteydessä ilmoitettu pankin kuitanneen kysymyksessä olevan saatavan tuona saman päivänä pankilla Vimpelin Autopira Ky. A:lta olleiden, ennen ulosmittausta maksettaviksi erääntyneiden saatavien suorittamiseksi ja lähettäneen A:lle ilmoituksen kuittauksesta. Tämä ilmoituksen ei kuitenkaan ole näytetty saapuneen A:lle eikä kuittauksen näin ollen tulleen toteutetuksi ennen kuin pankille oli annettu ulosmitattua saatavaa koskeva maksukielto.
Mitä ensiksi tulee Vaasan lääninveroviraston väitteeseen, ettei pankilla ole ollut oikeutta käyttää A:n tilillä olevia varoja kommandiittiyhtiöltä olevan saatavansa kuittaukseen, Korkein oikeus katsoo, että koska A kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehenä on vastuussa yhtiön veloista, pankki voi kuitata kommandiittiyhtiöltä olevan erääntyneen saatavansa yhtiön vastuunlaisen yhtiömiehen pankkiin tallettamista varoista.
Saatavan ulosmittaus ei vaikuta pankin oikeusasemaan. Pankin oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät ulosmittauksesta huolimatta velkakirjalain säännösten mukaisesti. Velkojan itsensä toimesta tapahtuva tavalliseen velkakirjaan perustuvan saatavan luovutus tai panttaus ei velkakirjalain 10 ja 28 §:n mukaan estä velallista käyttämästä luovuttajalta tai panttaajalta olevaa saatavaansa tälle olevan velkansa kuittaukseen, jos hänen saatavansa on erääntynyt ennen kuin hän oli saanut tiedon häneltä olevan saatavan luovuttamisesta tai panttaamisesta. Huomioon ottaen myös konkurssisäännön 33 §:n pankilla on ollut oikeus erääntynyttä saatavaansa vastaan kuitata tilillä olleet varat siitä huolimatta, että varat oli sitä ennen julistettu ulosmitatuiksi ja ulosottolain 4 luvun 18 §:n 1 momentissa mainittu maksukielto oli annettu pankille tiedoksi.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan sekä pankin suorittaman kuittaus pysytetään 14.10.1981 voimaan tullein vaikutuksin. Asian laadun vuoksi on pankin itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan asiassa.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Esittelijän mietintö: Korkein oikeus tutkineen asian. Mitä ensin tulee kuittauksen yleisiin edellytyksiin, niin Korkein oikeus todennee, että pankki voi kuitata kommandiittiyhtiöltä olevan erääntyneen saatavansa sen vastuunalaisen yhtiömiehen pankkiin tallettamista varoista.
Korkein oikeus katsonee jutussa selvitetyksi, että asianomainen ulosottomies oli 14.10.1981 ulosmitannut A:lta olleiden verosaamisten perimiseksi Vimpelin Säästöpankkiin käyttötilille talletetuista A:n varoista 66.670 markkaa sekä kohta tämän jälkeen henkilökohtaisesti antanut pankille kirjallisen todistuksen ulosmittauksesta ja ulosmitattuja varoja koskevan maksukiellon. Pankin taholta oli samassa yhteydessä väitetty pankin kuitanneen kysymyksessä olevat talletetut varat tuona samana päivänä pankilla Vimpelin Autopira Ky. A:lta olleiden saatavien suorittamiseksi ja että A:lle oli lähetetty ilmoitus kuittauksesta. Ilmoituksen ei ole kuitenkaan näytetty saapuneen A:lle ja kuittauksen tulleen näin toteutetuksi ennen kuin pankille oli annettu ulosmitattuja varoja koskeva maksukielto. Tämä vuoksi Korkein oikeus harkinnee oikeaksi jättää hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi. Vimpelin Säästöpankki velvoitettaneen korvaamaan Vaasan lääninveroviraston kulut vastauksen antamisesta 350 markalla.
Oikeusneuvos Lindholm: Laissa ei ole säännöksiä saamisen kuittauksesta ulosmittauksen yhteydessä. Nyt esillä olevaa kysymystä eli voiko saamisvelallinen (Vimpelin Säästöpankki) pätevin oikeusvaikutuksin kuitata ulosmittausvelallisen (A:n) siltä olevan saatavan omalla ulosmittausvelalliselta olevalla saatavallaan sen jälkeen, kun ulosmittausvelallisen saatava on ulosmitattu ja ulosottolain 4 luvun 18 §:n mukainen kielto on annettu saamisvelalliselle , ei ole oikeuskäytännössä ratkaistu yksiselitteisellä tavalla. Julkaistuissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa (1959 II 22, 1979 II 136 ja 1982 II 25) esillä olleet tilanteet eivät le yhteneväisiä tämän jutun kanssa eivätkä suoraan verrattavissa siihen. Ratkaisussa 1959 II 22, jossa oli kysymys rangaistusvastuusta rikoslain 16 luvun 18 §:n nojalla, on tosin lausuttu, ettei saamisvelallisella ollut tätä juttua vastaavassa tilanteessa oikeutta suorittaa kuittausta. Tuosta perustelulausumasta ei kuitenkaan voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä nyt kysymyksessä olevassa suhteessa, ei ainakaan sellaista, ettei kuittausta ollut voitu pätevästi toimittaa. Olihan kuittauksen pätevyys edellytyksenä ratkaisun lopputulokselle, jonka oikeellisuudesta sinänsä ei nyt ole kysymys.
Saatavan siirto ei yleensä estä velallista käyttämästä luovuttajalta olevaa saamistaan kuittaukseen. Tämä periaate on ilmaistu velkakirjalain 28 §:ssä siinä säädetyin rajoituksin. Poikkeusta ei ole tehty sen varalta, että saatava on siirretty ulosottotoimin. Selvänä on pidetty, että saamisvelallinen sen jälkeen, kun ulosmitattu saatava on myyty siinä järjestyksessä kuin ulosottolaki säätää, voi käyttää ulosmittausvelalliselta olevan saamisensa kuittaukseen. Vastakkainen kanta poikkeaisikin paitsi edellä mainitusta periaatteesta myös velkojan kuittausoikeudesta konkurssin yhteydessä (konkurssisääntö 33 §). Epävarmuutta on siten vain sellaisen kuittauksen osalta, joka toimitetaan maksukiellon antamisen ja saatavan myynnin välisenä aikana. Tänä väliaikana toimitetun kuittauksen tosiasialliset vaikutukset eivät ulosmittausvelkojan kannalta eivätkä muutoinkaan eroa ulosmitatun saatavan myynnin jälkeen toimitetun kuittauksen vaikutuksista, koska saamisvelallisen vastasaamisen olemassaolo luonnollisesti vaikuttaa vastaavalla tavalla ulosmitatun saatavan myynnistä kertyvään kauppahintaan (vrt. perusteluihin ratkaisussa 1959 II 22). Kun muitakaan vastaperusteita ei ole, päädyn siihen, että saamisvelallinen voi tuona väliaikanakin velkakirjalaista johtuvin rajoituksin käyttää vastasaamisensa kuittaukseen ja että Vimpelin Säästöpankin toimittaman kuittaus näin ollen on pätevä. Edellä olevilla perusteilla päädyn Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevään tuomiolauselmaan.
Oikeusneuvos Nybergh: Olen samalla kannalla kuin Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen ensimmäisessä ja toisessa kappaleessa lausutaan. Muutoin katson, huomioon ottaen että saatavan ulosmittaus saa ulosottolain 4 luvun 30 §:n 1 momentin mukaan aikaan ulosmitattuun saatavaan kohdistuvan panttioikeuden ja että velkakirjasaatavan panttaukseen sovelletaan velkakirjalain 10 §:n nojalla velkakirjan luovutusta koskevin säännöksiä, että pankilla velkakirjalain 28 §:n nojalla on ollut oikeus kuitata käyttötilillä olleet varat siitä huolimatta, että varat oli sitä ennen julistettu ulosmitatuiksi ja ulosottolain 4 luvun 18 §:n 1 momentissa mainittu maksukielto oli annettu pankille tiedoksi. Tuomiolauselman osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.
Oikeusneuvos Ådahl: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Nybergh.
Oikeusneuvos Jalanko: Hyväksyn mietinnön.
Oikeusneuvos Leivonen: Laissa ei ole säännöksiä saatavan ulosmittauksen vaikutuksesta saamisvelallisen eli sen, jolta saatava on, oikeuteen kuitata velkansa ulosottovelalliselta eli siltä, jolta saatava on ulosmitattu, olevalla vastasaatavallaan. Asia on näin ollen ratkaistava ulosottolain 4 luvun 9 §:n 1 momentista ja 7 luvun 13 §:stä ilmenevän sivullissuojan periaatteen pohjalta siten, että saamisvelallisen asema, myös hänen kuittausoikeutensa, säilyy ulosmittauksesta huolimatta. Sama periaate on konkurssisäännön 33 §:n 1 momentin mukaan voimassa myös konkurssissa. Velkojan itsensä toimesta tapahtuva tavalliseen velkakirjaan perustuvan saatavan luovutus tai panttaus ei velkakirjalain 10 ja 28 §:n mukaan myöskään estä velallista käyttämästä luovuttajalta tai panttaajalta olevaa saatavaansa tälle olevan velkansa kuittaamiseen, jos hänen saatavansa on erääntynyt ennen kuin hän oli saanut tiedon häneltä olevan saatavan luovuttamisesta tai panttaamisesta. Vimpelin Säästöpankilla on näin ollen ollut oikeus erääntynyttä saatavaansa vastaan kuitata A:n tilillä olleet varat siitä huolimatta, että ne oli sitä ennen julistettu ulosmitatuiksi ja ulosottolain 4 luvun 18 §:n 1 momentissa mainittu maksukielto oli annettu pankille tiedoksi.
Esittämilläni ja muutoin Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla päädyn Korkeimman oikeuden tuomiolauselmasta ilmenevään lopputulokseen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Takala, Nikkarinen, af Hällström ja Aro; vahvennettu jaosto