10.6.1985

Rovaniemen kihlakunnanoikeuden päätös 9.3.1984

Kihlakunnanoikeus on Lapin lääninveroviraston A:ta alaikäisten lastensa B:n ja C:n holhoojana sekä asianajaja E:tä mainittujen lasten määrättynä uskottuna miehenä vastaan ajamasta kanteesta, E:n ilmoitettua kanteeseen vastaamatta, ettei sanotuille lapsille luovutettavan omaisuuden vastaanottamista varten hänelle annettu uskotun miehen määräys velvoittanut häntä esiintymään jutussa mainittujen alaikäisten puolesta, lausunut selvitetyksi, että A:n miehen liikkeenharjoittaja D:n maksettavaksi oli erääntynyt 10.12.1980 - 23.6.1983 erilaisia veroja ja maksuja seuraamuksineen yhteensä 258.995,60 markkaa. Kyseisten verojen ja maksujen perimiseksi 28.9.1983 toimitetussa ulosottoyrityksessä oli D todettu varattomaksi. Lääninverovirasto oli saanut varattomuusesteestä tiedon 4.10.1983. D oli 16.1.1981 allekirjoitetulla lahjakirjalla luovuttanut omistamansa tilan lapsilleen, 30.3.1970 syntyneelle B:lle ja 5.6.1974 syntyneelle C:lle, joiden molempien puolesta lahjan oli vastaanottanut asianajaja E kihlakunnanoikeuden määräämänä uskottuna miehenä.

Kun esiin tulleista asianhaaroista voitiin havaita, että D, jonka omaisuuden ulosmittausta oli ulosottomieheltä haettu, oli velkojan Lapin lääninveroviraston tuntuvaksi vahingoksi luovuttanut sitä sellaisissa olosuhteissa, että takaisinsaanti konkurssipesään olisi ollut luvallinen, jos ulosmittauksen sijasta olisi haettu konkurssia, kihlakunnanoikeus on ulosottolain 3 luvun 35 §:n nojalla julistanut edellä tarkoitetun omaisuuden lahjoituksen lääninveroviraston oikeutta loukkaavana peräytyneeksi sikäli, ettei lahjoitus ollut esteenä luovutetun omaisuuden käyttämiseen lääninverovirastolle sillä D:ltä olevien mainittujen vero- ja maksusaatavien ja niille laskettavien laillisten viivästysseuraamuksien suorittamiseksi, ja velvoittanut vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan lääninveroviraston oikeudenkäyntikulut 1.800 markalla.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 12.9.1984

Hovioikeus, jonka käsiteltäväksi A B:n ja C:n holhoojana oli saattanut jutun huomauttaen muun muassa, ettei hän voinut käyttää puhevaltaa tässä oikeudenkäynnissä, ja vaatien lääninveroviraston kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta tai hylkäämistä ennenaikaisena, on tuomiossaan todennut, että asianajaja E:lle annettu määräys toimia B:n ja C:n uskottuna miehenä kihlakunnanoikeuden päätöksessä tarkoitettua lahjoitusta vastaanotettaessa ja siihen liittyvissä toimenpiteissä ei ole käsittänyt oikeutta tai velvollisuutta ottaa vastaan haastetta tai edustaa sanottuja alaikäisiä lapsia ulosottolain nojalla ajettavassa, lahjoitetun omaisuuden takaisinsaantia koskevassa oikeudenkäynnissä. Sen sijaan A:n sekä B:n ja C:n edut eivät joutuneet tässä jutussa ristiriitaan, joka estäisi A:ta edustamasta sanottuja lapsiaan.

Hovioikeus on todennut lisäksi, että D:n verojen ja maksujen määrä veronlisäyksineen ja jäämämaksuineen on 31.10.1983 D:n vuodelta 1982 saamilla veronpalautuksilla suoritetun kuittauksen jälkeen ollut 240.537,20 markkaa ja ettei lahjoitus ollut esteenä lahjakirjassa mainitun omaisuuden käyttämiseen sanottujen verojen ja maksujen niille laskettavien viivästysseuraamuksien suorittamiseksi, sikäli kuin lahjat olivat tarpeen lääninveroviraston saatavien suorittamiseen.

Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulosta. Hovioikeus on myös todennut, että velvollisuus korvata lääninveroviraston oikeudenkäyntikulut kihlakunnanoikeudessa kuului vastaajille B:lle ja C:lle yhteisvastuullisesti. B ja C on velvoitettu suorittamaan lääninverovirastolle vastinekuluista hovioikeudessa 300 markkaa.

Perustelut

Holhouslain 35 §:n 2 momentin mukaan holhooja ei saa edustaa vajaavaltaista muun muassa oikeustoimessa, jonka toisena osapuolena on holhoojan puoliso. Sanottu 1.1.1984 voimaan tullut lainkohta on säädetty siinä tarkoitetuissa tilanteissa syntyvän holhoojan ja vajaavaltaisten välisen eturistiriidan johdosta. Perusteltua on katsoa, ettei holhooja saa edustaa vajaavaltaista myöskään tuollaisen oikeustoimen johdosta syntyvässä oikeudenkäynnissä. A ei siten olisi saanut käyttää B:n ja C:n puhevaltaa, jota käyttämään olisi tullut määrätä uskottu mies.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan ja juttu palautetaan kihlakunnanoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.