4.6.1985

Kanne Juvan kihlakunnanoikeudessa

Aluemetsänhoitaja A on A:lle toimitetun haasteen nojalla kanteenaan lausunut, että Itä-Suomen hovioikeuden 19.12.1980 antamalla päätöksellä, jolla oli muutettu Juvan kihlakunnanoikeuden 14.9.1978 ja 23.11.1978 julistamia päätöksiä, oli hänet ja B tuomittu Juvan kunnan Sopalan kylässä olevalla B:n pojan P:n omistamalla Seppälän tilalla RN:o 2:10 5.8 - 30.9.1976 tapahtuneesta metsänrauhoitussopimuksen vastaisesta metsänhakkuusta paitsi sakkorangaistuksiin samalla yhteisvastuullisesti menettämään Etelä-Savon piirimetsälautakunnalle sanotulta tilalta luvattomasti hakattujen puiden arvona 70.455. markkaa sekä suorittamaan piirimetsälautakunnalle oikeudenkäyntikulujen korvauksena yhteensä 2.848,44 markkaa. Korkein oikeus 30.9.1981 antamallaan päätöksellä ei ollut myöntänyt A:lle valituslupaa jutussa. Mainittu luvaton metsänhakkuu oli aiheutunut yksinomaan B:n menettelystä hänen erehdyttäessään ostajan, Helsingistä olevan Osuuspuun edustajia. B oli salannut tietonsa siitä, että tilan koko metsäalue oli rauhoitettu 30.8.1963 laaditulla metsänrauhoitussopimuksella 19.6.1963 lukien viideksitoista vuodeksi siten, ettei myyntihakkuuta tai siihen verrattavaa saanut toimittaa muuten kuin metsänhoitolautakunnan hyväksymän leimauksen ja kirjallisesti antaman luvan mukaan. B oli antanut Osuuspuun edustajille hakkuun kohteena olevasta tilasta väärät tiedot, mistä syystä metsän rauhoitusta ei ollut voitu tarkistaa. B ja hänen poikansa P, jonka puolesta B kauppaa tehtäessä oli toiminut, olivat saaneet hakkuuoikeuden kaupassa huomattavan edun, koska he olivat saaneet Osuuspuulta myymistään puista täyden hinnan. Lisäksi piirimetsälautakunta oli yksityismetsälain mukaan velvollinen käyttämään menetetyksi tuomitut 70.455 markkaa tilan metsän kunnostamiseen tai uuden kasvun aikaansaamiseen ja turvaamiseen. Näin ollen myös menetetyksi tuomittu rahamäärä tuli B:n ja P:n eduksi, kun taas A ei ollut saanut kaupasta mitään etua. Kun A ja B olivat velvollisia yhteisvastuullisesti suorittamaan piirimetsälautakunnalle mainitut yhteensä 73.303,44 markkaa ja huomioon ottaen A:n ja B:n viaksi metsänrauhoitussopimuksen rikkomista koskevassa asiassa jäävä syyllisyyden määrä sekä kaupasta saadut edut ja muut seikat oli aihetta korvausvastuun jakamiselle A:n ja B:n kesken, A on pyytänyt, että korvausvastuu heidän kesken jaettaisiin siten, että A:n vastattavaksi jäisi lopullisesti 303,44 markkaa ja B:n vastattavaksi 73.000 markkaa. Vielä A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Kihlakunnanoikeuden päätös 13.1.1982

Kihlakunnanoikeus, jossa B on vastustanut A:n kannetta, on katsonut selvitetyksi, että Itä-Suomen hovioikeus oli 19.12.1980 metsänrauhoitussopimuksen rikkomista koskevalla päätöksellä, jonka osalta Korkein oikeus 30.9.1981 antamallaan päätöksellä ei ollut myöntänyt valituslupaa, tuominnut B:n ja A:n muun ohessa yhteisvastuullisesti menettämään luvattomasti hakattujen puiden arvonsa 70.455 markkaa Etelä-Savon piirimetsälautakunnalle ja korvaamaan tämän oikeudenkäyntikulut yhteensä 2.848 markkaa 44 penniä. Koska yksityismetsälain 12 §:n 2 momentissa säädetty menettämisseuraamus oli määrätty lainvoimaisesti eikä sitä voitu pitää vahingonkorvauslain 1 luvun 1 §:n mukaisena jaettavana vahingonkorvauksena eikä kantaja muutoinkaan ollut näyttänyt sellaista perustetta, millä tuomittu menettämisseuraamus voitaisiin jakaa, kihlakunnanoikeus on harkinnut oikeaksi hylätä kanteen kokonaan.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 8.3.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että kihlakunnanoikeus oli päätöksessään 23.11.1978 lukenut B:n syyksi, ettei hän tehdessään 29.7.1976 poikansa edustajana ja asioiden hoitajana Seppälän tilaa koskevaa metsänhakkuusopimusta Osuuspuun edustajan kanssa ollut maininnut tilaa rasittavasta rauhoitussopimuksesta, että hakkuusopimukseen oli muutoinkin ilmoitettu tilaa koskevia tietoja virheellisesti ja että hakkuuoikeuden luovutusta rasitti myyjän taholta oikeudellinen virhe. A:n viaksi kihlakunnanoikeus oli todennut, että Osuuspuun olisi tullut ennen hakkuun aloittamista varmistua siitä, ettei myytyä metsää rasittanut mikään hakkuukielto, ja että A Osuuspuun Itä-Suomen hankinta-alueen vastuunalaisena aluemetsänhoitajana oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa puheena olevan rauhoitussopimuksen vastaisen hakkuun kohdalta. B ja A oli kihlakunnanoikeudessa tuomittu kanteessa mainittuihin seuraamuksiin. Itä-Suomen hovioikeus, jossa sekä B että A olivat hakeneet muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen, oli kanteessa mainitulla päätöksellään jättänyt B:n valituksen tutkimatta ja A:n osalta, koska A Osuuspuun Itä-Suomen hankinta-alueen aluemetsänhoitajana oli ollut osuuskunnan edustajana vastuussa hakkuun suorittamisesta ja muutoin kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla, pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen. Kun otetaan huomioon edellä selostettu, B:n ja A:n lainvoimaisesti todettu syyllisyys ja kun B:n ei ollut osoitettu saaneen kysymyksessä olevasta rikoksesta etua, hovioikeus on katsonut, ettei ole aihetta vahvistaa A:n vastuuosuutta puheena olevista menetetyksi tuomitusta rahamäärästä ja oikeudenkäyntikulujen korvauksesta A:n ja B:n kesken B:n osuutta pienemmäksi ja ettei niin ollen ole syytä kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen. A on velvoitettu suorittamaan B:lle vastineen hovioikeuteen toimittamisesta aiheutuneista kuluista 600 markkaa.

Perustelut

Hovioikeus on tuomiossaan katsonut, ettei ole aihetta vahvistaa A:n vastuuosuutta puheena olevista menetetyksi tuomitusta rahamäärästä ja oikeudenkäyntikulujen korvauksesta A:n ja B:n kesken B:n osuutta pienemmäksi ja ettei niin ollen ole syytä kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen. Kihlakunnanoikeus taas on hylännyt kanteen kokonaan. Se, että vastuu katsotaan pääluvun mukaiseksi, ei oikeuta hylkäämään keskinäistä vastuunjakoa tarkoittavaa kannetta.

B on metsänhakkuusopimusta tehtäessä ilmoittanut sanotun Seppälän tilan RN:o 2:10 kuuluvan Hietajärven kylään, vaikka tilan oikea sijainti on Sopalan kylä. Tämä virheellinen tieto on merkitty myös Osuuspuun toimesta laadittuun yksityismetsälain 7 â:n mukaiseen metsänhakkuuilmoitukseen, joka on annettu Etelä-Savon piirimetsälautakunnalle. Virheellisen metsänhakkuuilmoituksen johdosta piirimetsälautakunta ei ole voinut tarkistaa metsän rauhoitusta asianomaisesta luettelosta ja estää luvatonta metsänhakkaamista. Näin ollen luvaton metsänhakkuu on aiheutunut pääosin B:n syystä. Tämän vuoksi ja nojautuen vahingonkorvauslain 6 luvun 3 â:stä ilmeneviin periaatteisiin Korkein oikeus on ratkaissut jutun niin kuin tuomiolauselma osoittaa.

Tuomiolauselma

Kihlakunnanoikeuden päätös ja hovioikeuden tuomio kumotaan. Keskinäinen vastuu menetetyksi tuomitusta rahamäärästä ja oikeudenkäyntikulujen korvauksesta vahvistetaan siten, että A:n tulee suorittaa yksi kolmasosa ja B:n kaksi kolmasosaa. Näin ollen A:n osuus menettämisseuraamuksesta on 23.485 markkaa ja oikeudenkäyntikulujen korvauksesta yhdeksän 949 markkaa 48 penniä. B:n osuus menettämisseuraamuksesta 46.970 markkaa ja oikeudenkäyntikulujen korvauksesta 1.898 markkaa 96 penniä.

A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa B:lle hovioikeuden tuomitsemat oikeudenkäyntikulut. Asian laadun vuoksi A saa kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa täällä vahinkonaan.