14.5.1985

Kanne Muonion kihlakunnanoikeudessa

A on Metsästys- ja ampumaseura Maahiset r.y:tä vastaan ajamassa kanteessa ja sitä kehitelleessään vaatinut, että yhdistys velvoitettaisiin suorittamaan hänelle hänen hallussaan olevan yhdistyksen hallituksen jäsenen 5.10.1982 asettaman, yhdistyksen puheenjohtajan yhdistyksen puolesta hyväksymän, 4.12.1982 erääntyneen ja asianmukaisesti 7.12.1982 protestoidun vekselin määrä 10.000 markkaa vähennettynä yhdistyksen 13.12.1982 maksamalla suorituksella 906,95 markkaa eli 9.093,05 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.12.1982 lukien, 1/3 osa prosenttia vekselin määrästä provisiota ja protestikulujen korvaukseksi 77,90 markkaa.

Yhdistys on kiistänyt kanteen. Yhdistyksen hallitus, johon myös A kuului, oli tehnyt päätöksen palkata asianajaja toimimaan yhdistystä vastaan ajetun kanteen asiamiehenä sekä suorittamaan asianajajalle palkkion vekselistä saaduilla rahoilla. Näin menetellessään hallitus oli ylittänyt toimivaltansa, koska yhdistyksen taloudellinen tilanne huomioon ottaen noista toimenpiteistä olisi ollut päätettävä yhdistyksen kokouksessa.

Kihlakunnanoikeuden päätös 17.2.1983

Kihlakunnanoikeus, jossa asianosaiset olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, on lausunut selvitetyksi, että A oli kanteessaan asianmukaisesti vaatinut yhdistykseltä maksun 5.10.1982 asetetusta, yhdistyksen samana päivänä hyväksymästä, 4.12.1982 erääntyneestä 10.000 markan määräisestä vekselistä, joka oli 7.12.1982 Muonion piirin nimismiehen toimesta protestoitu. Yhdistys oli sittemmin lyhentänyt vekseliä 906,95 markalla. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut yhdistyksen maksamaan kuitattua vekseliä vastaan 9.170,95 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.12.1982 lukien, provisiota 1/3 osa prosenttia vekselin alkuperäiselle määrälle sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 4.643,30 markalla.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 30.4.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhdistys oli valittamalla saattanut jutun, on puheena olevassa tuomiossa lausunut selvitetyn, että yhdistys oli haastettu kihlakunnanoikeuteen vastaamaan 10.6.1982 juttuun, jossa oli vaadittu yhdistyksen 7.3.1982 pidetyssä kokouksessa tehtyjen päätösten julistamista mitättömiksi. Yhdistyksen hallitus oli 27.5.1982 pitämässään kokouksessa päättänyt valtuuttaa puheenjohtajansa palkkaamaan asianajajan hoitamaan juttua yhdistyksen puolesta. Puheenjohtaja oli valtuuttanut tehtävään asianajaja P:n, joka oli velkonut yhdistykseltä korvausta suoritetusta toimeksiannosta 8.775,80 markkaa. Yhdistyksen hallitus oli kokouksessaan 26.9.1982 päättänyt esittää 14.10.1982 pidettävälle yhdistyksen ylimääräiselle kokoukselle, että P:n lasku maksetaan yhdistyksen varoista. Kun P oli vaatinut yhdistykseltä laskun suoritusta 30.9.1982 mennessä, hallitus oli 28.9.1982 pidetyssä uudessa kokouksessa päättänyt ottaa laskun maksamista varten 10.000 markan vekselilainan. Samalla oli päätetty esittää mainitulle yhdistyksen ylimääräiselle kokouksella, että se hyväksyy hallituksen toimenpiteen.

A oli 1.10.1982 omista varoistaan maksanut P:n laskun ja 5.10.1982 yhdessä muiden hallituksen jäsenten kanssa diskontannut Pohjolan Osuuspankin Muonion konttoriin 10.000 markan määräisen tunnusteen, johon hyväksyjäksi oli merkitty Metsästys- ja ampumaseura Maahiset r.y. ja jonka yhdistyksen puolesta oli allekirjoittanut hallituksen silloinen puheenjohtaja. Vekselistä saaduilla varoilla oli A:lle korvattu asianajolaskun maksaminen.

Yhdistys oli 14.10.1982 pitämässään ylimääräisessä kokouksessa päättänyt, ettei se vastaa P:n laskusta eikä sen maksamiseksi tehdystä vekselistä. Vekseli oli jätetty lunastamatta ja se oli protestoitu 7.12.1982. A oli sittemmin lunastanut vekselin.

Yhdistyksen hallituksen edellä kerrotut toimenpiteet palkata asianajaja tietäen, ettei yhdistyksellä ollut ollut käytettävissään varoja asianajajan laskun maksamiseen, ja hankkia laskun maksamiseen varoja diskonttaamalla yhdistyksen nimissä 10.000 markan määräisen vekselin, olivat käsittäneet velanoton, joka ei ollut kuulunut hallituksen toimivaltaan, vaan olisi vaatinut yhdistyksen kokouksen hyväksymisen. Sen vuoksi ja kun toimenpiteiden ei ollut näytetty tulleen yhdistyksen hyödyksi, yhdistys ei ollut vastuussa hallituksen jäsenten toimivaltansa ylittäen tekemän vekselin maksamisesta.

Näillä perusteilla hovioikeus on, kumoten kihlakunnanoikeuden päätöksen, hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut jutussa 2.000 markalla.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU