23.4.1985

Syyte ja vaatimukset Mynämäen kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on vaatinut H:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että tämä oli 21.8.1983 Nousiaisten kunnassa kuljettanut A:n omistamaa henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin , että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana ollut ainakin 1,19 promillea, ja mutkaisen tien huomioon ottaen liian suurella ajonopeudella seurauksin, että hän oli menettänyt auton hallinnan, jolloin auto oli suistunut tieltä ja vaurioitunut ja autossa matkustajina olleet kolme henkilöä olivat saaneet vammoja, joita ei ollut katsottava vähäisiksi.

Kuultavaksi haastettuna vakuutusyhtiö on lausunut, että H oli kuljettanut auto nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana ollut vähintään 0,5 promillea ja hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli tämän vuoksi huonontunut. Yhtiö oli A:lle myöntämänsä autovakuutuksen perusteella suorittanut sanotun vahingon johdosta A:lle kertakaikkisena korvauksena auton korjauskuluista 3.800 markkaa, josta oli vähennettävä A:n omavastuuosuus 500 markkaa, asiakirjakuluista 60 markkaa ja hinauskustannuksista 300 markkaa eli A:lle itselleen yhteensä 3.660 markkaa sekä vahingosta aiheutuneita tarkastuskustannuksina 107 markkaa eli kaikkiaan 3.767 markkaa. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö on vaatinut, että H velvoitettaisiin korvaamaan yhtiölle sanotut 3.767 markkaa laillisine korkoineen sekä oikeudenkäyntikulut.

Kihlakunnanoikeuden päätös 10.11.1983

Kuultuaan A:ta asianomistajana ja H:ta syytteestä ja H:n myönnettyä kuljettaneensa autoa alkoholin vaikutuksen alaisena ja aiheuttaneensa auton suistumisen tieltä, kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että H oli menetellyt syytteessä kerrotulla tavalla. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on tieliikennelaine 23 §:n 1 momentin, 74 §:n ja 98 §:n sekä rikoslain 23 luvun 1 §:n, 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut H:n yksin teoin tehdyistä rattijuopumuksesta, liikenteen vaarantamisesta ja kolmesta ruumiinvamman tuottamuksesta sakkorangaistukseen sekä määrännyt hänet ajokieltoon. H on velvoitettu korvaamaan A:lle vakuutuksen omavastuuosuus 500 markkaa ja oikeudenkäyntikuluja 1.280 markkaa. Vakuutusyhtiön korvausvaatimukset kihlakunnanoikeus on sen sijaan hylännyt perusteettomina.

Turun hovioikeuden päätös 31.7.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja vakuutusyhtiö olivat saattaneet jutun jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

Perustelut

Hovioikeus ja kihlakunnanoikeus ovat perustelematta hylänneet vakuutusyhtiön vahingonkorvausvaatimuksen perusteettomana. Alempien oikeuksien ratkaisuista eivät vastoin oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:ssä lausuttua tuomion perustelemista koskevaa yleistä periaatetta ilmene ne pääsyyt, joilla alemmat oikeudet ovat katsoneet vakuutusyhtiön vaatimuksen perusteettomaksi. Viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus on kuitenkin palauttamatta juttua asian käsittelyssä tapahtuneen menettelyvirheen vuoksi kihlakunnanoikeuteen ottanut jutun välittömästi ratkaistavakseen.

Syytteessä tarkoitettuna aikana voimassa olleiden yleisten autovakuutusehtojen 38 kohdassa todetaan vakuutusyhtiön takautumisoikeudesta muun muassa, että vakuutuksenottajan oikeus korvaukseen vahingon aiheuttajalta siirtyy vakuutusyhtiölle sen suorittamaan korvausmäärään saakka, jos korvausvelvollinen on aiheuttanut vahingon tahallisesti, törkeällä huolimattomuudella, törkeällä varomattomuudella tai törkeällä liikenteen vaarantamisella taikka kuljettaessaan tai käsitellessään vakuutuksen kohdetta nautittuaan alkoholia, muuta huumaavaa ainetta tai näitä molempia niin, että kykynsä virheettömiin suorituksiin on huonontunut tai että hänen verensä alkoholipitoisuus on ollut vahinkohetkellä tai sen jälkeen vähintään 0,5 promillea ja nämä seikat ovat vaikuttaneet vahingon syntyyn tai määrään.

Vakuutussopimuslain 25 §:ssä säädetään, että milloin vakuutuksensaajalla on oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja on hänelle suorittanut, vakuutuksensaajan mainittu oikeus siirtyy vakuutuksenantajalle, jos kolmas henkilö on tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttanut vakuutustapahtuman tahi lain mukaan on velvollinen suorittamaan korvausta siitä riippumatta, oliko vahinko hänen tuottamansa vai ei. Tässä lainkohdassa säädetyn vakuutuksenantajan takautumisoikeuden laajentamista ei ole laissa kielletty eikä sitä ole katsottu kielletyksi. Vakuutusyhtiö on vakuutussopimuslain 3 §:n mukaan näin ollen voinut pidättää itselleen yleisten vakuutusehtojen 38 §:stä ilmenevän, lain 25 §:ään perustuvaa takautumisoikeutta laajemman takautumisoikeuden. H:n veren alkoholipitoisuus on onnettomuushetkellä ollut yli yhden promillen. Tien pinta on ollut kestopäällysteinen ja kuiva. Huolimatta pimeästä vuorokaudenajasta sää on ollut kirkas. Tapahtumapaikalla näkyvyys on ollut alle 200 metriä. Autossa matkustajana olleen henkilön kertomuksen mukaan H on ajanut autoa valtavan lujaa. Kun auto näissä olosuhteissa on suistunut tieltä kerrotuin seurauksin eikä H ole väittänyt, että siihen olisi ollut joitakin erityisiä syitä, Korkein oikeus katsoo onnettomuuden johtuneen siitä, että H on autoa kuljettaessaan ollut alkoholin vaikutuksen alaisena.

Vakuutusyhtiö on autovakuutuksen perusteella suorittanut H:n aiheuttaman vahingon johdosta korvauksia yhteensä 3.767 markkaa. Yleisten autovakuutusehtojen 38 kohdan mukaan oikeus korvaukseen vahingon aiheuttajalta on tällöin siirtynyt vakuutusyhtiölle.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että H velvoitetaan suorittamaan vakuutusyhtiölle korvaukseksi sen autovakuutuksen perusteella suorittamista korvauksista yhteensä 3.767 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.11.1983 lukien sekä korvaamaan vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut jutussa 1.000 markalla.