15.3.1985

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallinen syyttäjä on Helsingin raastuvanoikeudessa kertonut, että P oli 27.6.1981 hoitaessaan vanginvartijan virkaa Helsingin keskusvankilassa sekä ollessaan vartiointitehtävässä tahallaan pahoinpidellyt vankilasta karkaamista yrittäneitä vankeusvankeja.

1. rakennustyömies Jarmo V:tä eristysosaston sellissä lyömällä häntä kahteen otteeseen useita kertoja nyrkeillä kasvoihin ja vartaloon sekä

2. varastomies Mikko S:ää eristysosaston käytävällä lyömällä lattiaan kaadettua S:ää useita kertoja nyrkeillä kasvoihin ja vartaloon ja sen jälkeen vielä eristyssellissä lyömällä häntä nyrkeillä kasvoihin ja vartaloon.

Tämän vuoksi syyttäjä on vaatinut P:lle rangaistusta kahdesta virkamiehenä virantoimituksessa tehdystä jatketusta pahoinpitelystä.

Asianomistajina kuultuina V ja S ovat kohdaltaan vaatineet, että P tuomitaan syytteessä kerrotuista teoista rangaistukseen virkamiehenä virantoimituksessa tehdyistä jatketuista törkeistä pahoinpitelyistä ja että hänet velvoitetaan suorittamaan heille korvausta kivusta ja särystä.

P on kiistänyt syytteet ja korvausvaatimukset.

Raastuvanoikeus on 2.2.1982 eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista 29.3.1974 annetun lain 1 a §:n 1 momentin nojalla, sellaisena kuin se on 19.12.1980 annetussa laissa, myöntänyt P:lle vapautuksen maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 7 ja 8 §:ssä tarkoitetuista maksuista ja kustannuksista sekä määrännyt asianajaja Jukka Huiskosen hänen oikeudenkäyntiavustajakseen.

Pääasian osalta raastuvanoikeus on päätöksessään 27.7.1982 lausunut selvitetyksi, että P oli sen jälkeen kun V ja S olivat karanneet vankilasta ja heidät oli saatu kiinni vankilan ulkopuolelta, eristysselliosaston käytävällä tahallaan pahoinpidellyt S:ää painamalla hänet hänen noustessaan lattialta, jonne hänet oli kaadettu, takaisin lattiaan ja lyömällä häntä muutaman kerran nyrkillä ylävartaloon sekä ohjatessaan S:ää eristysselliin lyömällä tätä muutaman kerran nyrkillä kylkeen. Pahoinpitelystä S oli saanut vammoja.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on, hyläten syytteet ja korvausvaatimukset enemmälti, vankeinhoitolaitoksesta annetun asetuksen 40 §:n 1 momentin kohdan ja 41 §:n 1 momentin, vankeinhoitoasetuksen 5 §:n 1 momentin sekä rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin, 40 luvun 20 §:n 2 momentin ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut P:n 2 kohdan osalta yksin teoin tehdyistä tahallisesta virkarikoksesta ja pahoinpitelystä 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 26.1.1984 päättynein koetusajoin ja erotettavaksi viran toimituksesta 6 kuukaudeksi.

P on velvoitettu yhteisvastuullisesti jutussa myös rangaistukseen tuomittujen H:n ja R:n kanssa korvaamaan valtiolle sen varoista maksettuja todistelukustannuksia ja V:n ja S:n yhteiselle oikeudenkäyntiavustajalle maksettu palkkio 6.150 markkaa sekä yhteisvastuullisesti H:n ja valtion kanssa suorittamaan S:lle korvausta kivusta ja särystä. Lisäksi P on eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetun lain 1 b §:n nojalla velvoitettu korvaamaan valtiolle 2.000 markkaa Huiskoselle avustajantehtävästään maksetusta 3.900 markan palkkiosta.

Asianosaiset saattoivat jutun hovioikeuden tutkittavaksi, P kuitenkin vain hänen maksettavakseen tuomittujen korvausten osalta.

Helsingin hovioikeus on päätöksessään 8.12.1983 määrännyt P:lle eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetun lain nojalla myönnetyn maksutonta oikeudenkäyntiä vastaavan edun lakkaamaan 28.7.1982 lukien, koska edellytyksiä sen myöntämiseen ei ollut ollut.

Pääasian osalta hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä vain todistelukustannusten valtiolle korvaamisen osalta sekä määrännyt, että P:n S:lle maksettavaksi määrätty korvaus oli haettava siitä ensisijaisesti vastuussa olevalta valtiolta.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI

P on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hovioikeuden lausuma hänelle myönnetyn maksutonta oikeudenkäyntiä vastaavan edun lakkaamisesta poistetaan ja että hänet vapautetaan korvaamasta valtiolle hänen maksettavakseen määrättyä 2.000 markan osuutta Huiskoselle maksetusta avustajanpalkkiosta. Lisäksi P on vaatinut, että hänet vapautetaan korvaamasta valtiolle V:n ja S:n yhteiselle oikeudenkäyntiavustajalle maksettua palkkiota.

Huiskonen on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hänelle maksetaan valtion varoista avustajantehtävästään hovioikeuden ja Korkeimman oikeuden osalta palkkioksi 3.670 markkaa ja kulujen korvaukseksi 143 markkaa 70 penniä.

P:lle ja Huiskoselle on myönnetty valituslupa 2.3.1984.

Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Portin: Eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista 29.3.1974 annetun lain 1 a §:n 1 momentin mukaan muun muassa vankeinhoitotehtävissä olevalle henkilölle, jota syytetään tai jolta vaaditaan korvausta viran toimittamisessa tapahtuneen lainvastaisen voimakeinojen käyttämisen vuoksi, on myönnettävä vapautus maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 7 ja 8 §:ssä tarkoitetuista maksuista ja kustannuksista. Asian laadun vuoksi tai muusta syystä tuomioistuin voi määrätä hänelle oikeudenkäyntiavustajan. Saman lain 1 b §:n 1 momentissa säädetään, että, jos 1 a §:ssä tarkoitettu henkilö tuomitaan rangaistukseen tai velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta, hänet voidaan, milloin hänen menettelyään on pidettävä törkeänä, velvoittaa korvaamaan valtiolle sen varoista 1 a §:n nojalla suoritetut maksut ja kustannukset osaksi tai kokonaan, jos se on teon laatuun sekä vastaajan henkilökohtaisiin tai taloudellisiin oloihin nähden perusteltua. Raastuvanoikeus on edellä selostetun 1 a §:n 1 momentin nojalla myöntänyt P:lle vapautuksen maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 7 ja 8 §:ssä tarkoitetuista maksuista ja kustannuksista sekä määrännyt Huiskosen hänen oikeudenkäyntiavustajakseen. P on tuomittu rangaistukseen ja velvoitettu maksamaan korvauksia, mutta hänen menettelyään kokonaisuutena arvosteltuna en pidä törkeänä. Niin ollen ei ole olemassa laissa tarkoitettuja edellytyksiä velvoittaa P korvaamaan valtiolle hänen oikeudenkäyntiavustajalleen Huiskoselle maksetun palkkion osaakaan. Samoista syistä ei ole ollut perusteltua aihetta määrätä P:lle myönnettyä etua lakkaamaan.

Tämän vuoksi kumoan hovioikeuden ratkaisun siltä osin kuin P:lle eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetun lain nojalla myönnetty etu on määrätty lakkaamaan sekä P on velvoitettu korvaamaan valtiolle 2.000 markkaa Huiskosen palkkiosta.

V:n ja S:n oikeudenkäyntiavustajalle maksetun palkkion korvaamisesta valtiolle olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Huiskoselle määrään maksettavaksi valtion varoista palkkioksi avustajantehtävästään hovioikeudessa ja täällä yhteensä 1.400 markkaa.

Oikeusneuvos Leivonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Portin.