28.1.1985

Valkealan kihlakunnanoikeuden päätös 8.6.1983

Kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän ja asianomistajan A:n syytteestä varattuaan Kouvolasta olevalle lukiolaiselle B:lle tilaisuuden tulla kuulluksi sekä kuultuaan Iitistä olevaa laitosmiestä C:tä D:n holhoojana ja Iitin kunnan sosiaalilautakuntaa sekä D:tä hänen kohdistetusta syytteestä lausunut, että D oli 24.4.1983 kello 1.30 Kouvolassa hankkiakseen itselleen hyötyä uhannut erehdyttävästi oikeaa asetta muistuttavalla leikkipistoolilla A:n omistaman nakkikioskin myyjänä toiminutta B:tä niin, että tämä oli uskonut olevansa pakottavassa hengenvaarassa. Näin D oli pakottanut B:n antamaan hänelle kioskin kassasta rahaa 800 markkaa. Kun teossa ei ollut käytetty asetta eikä muutakaan hengenvaarallista välinettä ja kun teko oli kohdistunut kioskiin, jossa ei yleensä säilytetä paljon rahaa, kihlakunnanoikeus on katsonut, ottaen huomioon rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, ettei kiristämistä voinut pitää törkeänä. Sen vuoksi ja kun D oli teon tehdessään ollut alle 18-vuotias, kihlakunnanoikeus on tuominnut D:n rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n sekä 3 luvun 2 §:n nojalla nuorena henkilönä ryöstöntapaisesta kiristämisestä 9 kuukaudeksi vankeuteen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty 1 kuukausi. Rangaistus määrättiin ehdolliseksi 31.12.1985 päättyvin koetusajoin. Sen ohessa D velvoitettiin suorittamaan A:lle vahingonkorvausta 800 markkaa.

Kouvolan hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä valittamalla oli saattanut jutun, on 10.5.1984 antamallaan päätöksellä, koska teko oli toteuttamistavaltaan ja vakavuudeltaan sellainen, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaati rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana, määrännyt D:lle tuomitun vankeusrangaistuksen pantavaksi täytäntöön. Rangaistuksesta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetysaikaa 9.5. - 9.6.1983 vastaavat 1 kuukausi 1 päivä. Muutoin hovioikeus on jättänyt asian kysymyksessä olevalta osalta kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

Perustelut

Rikoksen laadun ja toteuttamistavan vuoksi teko on vakavuusasteeltaan sellainen, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaatii yleensä vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Ottaen lisäksi huomioon, että D on aikaisemmin kihlakunnanoikeudessa tuomittu kahdesti ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja rangaistukseen tuomitsemisen jälkeen lyhyen ajan kuluessa syyllistynyt uusiin rikoksiin, ei ole aihetta rangaistuksen määräämiseen ehdolliseksi.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijän mietintö: Ottaen huomioon D:n iän, ettei hän ole syyllistynyt rikoksiin 24.4.1983 jälkeen, ja että hän on ollut kysymyksessä olevan rikoksen johdosta vapautensa menettäneenä 1 kuukauden 1 päivän ajan, Korkein oikeus katsonee, ettei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaadi rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Tämän vuoksi Korkein oikeus muuttanee hovioikeuden päätöstä siten, että D:lle tuomittu vankeusrangaistus määrättäneen ehdolliseksi Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä alkavin ja 31.12.1986 päättyvin koetusajoin ehdollisesta rangaistuksesta annetussa laissa säädetyin ehdoin.

Oikeusneuvos Heinonen: Tuomittavana olevan rikoksen L on tehnyt 24.4.1983 juuri 17 vuotta täytettyään. Hänen rikosrekisterissään on ennen tätä juttua kaksi merkintää. Hänet on tuomittu nuorena henkilönä 1.10.1982 tehdystä palvelusta toimittavan sotilaan väkivaltaisesta vastustamisesta ja 9.1.1983 tehdystä törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja ajokortitta ajosta. Näistä hän on saanut yhdistettynä 2 kuukauden 20 päivän ehdollisen vankeusrangaistuksen. Kaikki kolme tekoa on tehty lyhyen ajan sisällä ja osoittavat L:n eläneen jonkinlaista kriisiaikaa. Rikoskierre on kuitenkin saatu pysäytetyksi ja tähän on ilmeisesti osaltaan vaikuttanut se, että L on tämän jutun takia ollut tukintavankeudessa 9.5. - 10.6.1983. Uusia rikosrekisterimerkintöjä ei tämän jälkeen ole tullut ja L:n ilmoitetaan suorittaneen asepalvelusta 9.2. - 10.10.1984. L:n taustan ja elämäntilanteen perusteella hänen joutumisensa tässä vaiheessa vankilaan yli 1 1/2 vuotta sitten tehdyn rikoksen takia saattaisi muodostua hänen vastaista sosiaalista selviytymistään ajatellen kohtalokkaaksi.

Tuomittavana oleva rikos ei ole ollut rikoksen kohteeksi joutuneelle henkilölle vaarallinen, vaikka hän itse on sen aiheellisesti sellaiseksi kokenut. Myöskään tavoiteltu omaisuusetu ei ole voinut olla etukäteen ajatellen kovin suuri, koska teko on kohdistunut nakkikioskiin. Tuomittu 9 kuukauden vankeusrangaistus vastaa teon törkeysastetta. Huolimatta rikoksen nimikkeestä katson, ettei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen edellytä tätä törkeysastetta olevan rikoksen rangaistuksen tuomitsemista tässä tilanteessa ehdottomana.

Edellä esitetyillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin esittelijä mietinnössään.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.