6.3.1985

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Pirkkalan kihlakunnanoikeus on Suomen Merivakuutus Osakeyhtiön kanteesta 16.9.1983 julistamassaan päätöksessä lausunut selvitetyksi, että Oy Nokia Ab oli lokakuussa 1981 tehnyt kuljetusliikkeen Oy P Nyholm Ab:n kanssa kuljetussopimuksen, jonka mukaan kuljetusliike otti suorittaakseen Oy Nokia Ab:n omistamien neljän puristimen kuljetuksen kuorma-autolla Oulaisista Oy Nokia Ab:n tehtaalta Nokialle saman yhtiön tehtaalle. Kuljetuksesta oli tehty 16.10.1981 päivätty rahtikirja. Tavara oli vakuutettu Suomen Merivakuutus Osakeyhtiössä vahingoittumisen varalta. Kysymyksellä olevat puristimet olivat noin 2,5 metriä korkeita ja noin 6.000 kilon painoisia teräksisiä koneita. Ne olivat muodoltaan suorakulmioita siten, että pohjan sivujen suhde oli esitetyn käsin tehdyn piirroksen mukaan suunnilleen yhden suhde kahteen ja korkeuden suhde lyhyempään sivuun suunnilleen kolmen suhde yhteen. Koneet oli Oulaisissa Oy Nokia Ab:n työntekijöiden toimesta sen nosturilla kuormattu kuljetusliikkeen kuorma-auton lavalle. Sinne ne oli sijoitettu peräkkäin pystyasentoon siten, että pohjan lyhyempi sivu tuli lavan pituussuuntaan ja että koneiden välimatka toisistaan oli suunnilleen tuon lyhyemmän sivun mittainen. Koneet oli tuettu ja kiinnitetty siten, että koneiden yläpäässä kummassakin reunassa olevien reikien kautta oli auton pituussuuntaan asetettu 48 millimetrien läpimittaiset rautatangot, joihin oli kunkin koneen kumpaankin reunaan hitsattu metallinen este estämään koneiden liikkumista. Koneiden pohjan ympärille samoin kuin koneiden väliin auton pituussuuntaan kumpaankin reunaan oli naulattu 2 x 4 tuuman parrut. Koneiden kuormaaminen ja tukeminen oli tapahtunut Oy Nokia Ab:n työntekijöiden ja rahdinkuljettajan auton kuljettajan yhteistyönä. Kuljetusmatka oli ollut noin 400 kilometriä. Rahtikirjaan tehdyn merkinnän mukaan koneet piti kuljettaa osoitteeseen " Oy Nokia Ab Kumiteollisuus, Nokia" ja niiden piti olla perillä ehdottomasti 19.10.1981 kello 7.00. Kuljetus oli sujunut häiriöttä Nokialle, jossa kuljettaja oli kysymyksessä olevana aamuna ensin ajanut auton Oy Nokia Ab:n varastolle ja vasta sieltä eri paikassa olevalle tehtaalle, jonne puristimet oli tarkoitettu. Autonkuljettajan kertoman mukaan varaston ja tehtaan välillä eräässä alamäessä jarrutettaessa autoa sen lähestyessä liikennevaloja koneet olivat kaatuneet auton lavalle ja vaurioituneet. Tästä oli aiheutunut Oy Nokia Ab:lle 48.399 markan 30 pennin määräinen vahinko, jonka Suomen Merivakuutus Osakeyhtiö oli korvannut Oy Nokia Ab:lle. Oy Nokia Ab oli siirtänyt oikeutensa vahingonkorvaukseen mahdolliselta korvausvelvolliselta Suomen Merivakuutus Osakeyhtiölle.

Kihlakunnanoikeus on edelleen lausunut, että nimenomaista sopimusta siitä, kenelle kuormaaminen oli kuulunut, ei ollut selvitetty tehdyn. Ottaen huomioon koneiden laadun ja painon kuormaamisen oli katsottava kuuluneen lähettäjälle, kuten oli tapahtunutkin. Sekä kuormaaminen että ahtaaminen eli koneiden sijoittelu auton lavalle sekä niiden tukeminen ja kiinnittäminen lavaan oli tapahtunut lähettäjän ja rahdinkuljettajan yhteistyönä. Lähettäjän ja rahdinkuljettajan edustajat olivat tuolloin yksimielisesti katsoneet, että ahtaaminen oli suoritettu siten, että turvallinen kuljetus oli mahdollinen. Tiekuljetussopimuslain 27 §:n mukaan vastuu tavaran vahingoittumisesta oli tässä tapauksessa pääsääntöisesti rahdinkuljettajalla. Vahingon varsinaista syytä ei ollut saatu selville. Tavaran laatu huomioon ottaen ahtaamisessa ehkä tapahtunut virhe oli saattanut aiheuttaa erityistä vahingonvaaraa. Vaikka ahtaaminen oli tosiasiallisesti tapahtunut lähettäjän ja rahdinkuljettajan edustajien yhteistyönä, vastuu ahtaamisesta oli kuulunut rahdinkuljettajalle, kun muuta ei ollut sovittu. Kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että vahinko, joka ei ollut voinut johtua kuormaamisesta, olisi vallinneet olosuhteet huomioon ottaen voinut johtua sellaisesta erityisestä vaarasta, jonka syynä oli ollut lähettäjän toimesta tapahtunut ahtaaminen. Edellä kerrotuilla perusteilla kihlakunnanoikeus on katsonut rahdinkuljettajan olevan vastuussa tavaran vahingoittumisesta ja velvoittanut Oy P Nyholm Ab:n suorittamaan Suomen Merivakuutus Osakeyhtiölle korvaukseksi vaaditut 48.399 markkaa 30 penniä viiden prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 15.10.1982 lukien sekä korvaamaan Suomen Merivakuutus Osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut 17.000 markalla.

Turun hovioikeus, jonka tutkittavaksi Suomen Merivakuutus Osakeyhtiö ja Oy P Nyholm Ab olivat saattaneet jutun, on tuomiollaan 18.5.1984 jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Oy P Nyholm Ab on velvoitettu suorittamaan Suomen Merivakuutus Osakeyhtiölle korvaukseksi sillä muutoksenhakemukseen vastaamisesta olleista kuluista 400 markkaa.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI

Oy P Nyholm Ab on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut kanteen hylkäämistä. Valituslupa on myönnetty 27.9.1984. Suomen Merivakuutus Osakeyhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen.