28.1.1985

Virallisen syyttäjän syyte Lahden raastuvanoikeudessa

Syyttäjä on 25.5.1981 tiedoksi annetun haasteen johdosta kertonut, että Voitto T oli vuosina 1973 - 1976 Lahdessa Lahden Seudun Yrittäjät r.y:n toiminnanjohtajana tahallaan kirjauttamalla omasta vuonna 1973 tekemästään maailmanympärysmatkasta, joka oli ollut pääasiassa lomamatka, aiheutuneita matkatoimiston laskuja yhteensä 7.770 markkaa johtamansa yhdistyksen kirjanpitoon pyrkinyt saamaan laskujen määrän yhdistyksen vähennyskelpoiseksi menoksi ja näin vapautumaan itse maksamasta veroa omaksi tulokseen katsottavasta matkan hinnasta. Matkasta oli laskutettu vuonna 1973 Lahden Messut Oy:tä. Matkan hinnasta oli myöhemmin kuitenkin peritty Lahden Seudun Yrittäjät ry:ltä 3.085 markkaa tosiasioita vastaamattomalla 30.1.1974 päivätyllä laskulla, joka oli maksettu 18.4.1974. Lisäksi matkatoimisto oli perinyt laskulla Suomen Yrittäjäin Järjestöjen Liitto ry:ltä lentomatkoista 107.004 markkaa. Tätä laskua oli maksettu Lahden Seudun Yrittäjät ry:n tililtä 2.4.1975, 9.4.1975, 15.4.1975 ja 12.5.1975 yhteensä 112.500 markkaa eli 5.496 markkaa yli laskun määrän. Viimeksi mainitusta summasta 4.685 markkaa oli käytetty T:n edellä mainitun matkalaskun suorittamiseen, vaikka maksutositteessa ei ollut tästä mainintaa. Menettelyllään T oli pidättänyt vero valtiolta, Lahden kaupungilta ja Lahden evankelisluterilaisilta seurakunnilta. Laskujen todellinen sisältö olisi tullut ilmoittaa veroviranomaisille verovuosilta 1973, 1974 ja 1975 viimeistään vastaavan verotusvuoden eli vuosien 1974, 1975 ja 1976 marraskuun 1 päivänä, jolloin verotus mainituilta vuosilta oli valmistunut. Tämän vuoksi syyttäjä oli vaatinut T:lle rangaistusta rikoslain 38 luvun 11 §:n 1 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta veropetoksesta.

Raastuvanoikeuden päätös 9.6.1981

Kuultuaan asiaomistajana Hämeen lääninverovirastoa, joka oli yhtynyt syytteeseen, sekä T:tä syytteestä raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että T oli vuosina 1974-1975 Lahden Seudun Yrittäjät ry:n toiminnanjohtajana tahallaan kirjauttanut omasta vuonna 1973 tekemästään maailmanympärysmatkasta, joka oli ollut virkistysmatka, aiheutuneita matkatoimiston laskuja yhteensä 7.770 markkaa johtamansa yhdistyksen kirjanpitoon sen kuluiksi sekä jättänyt ilmoittamatta omassa veroilmoituksessaan veronalaisena tulonaan matkan ajalta eli 24 päivältä alentuneita elantokustannuksia vastaavan etuuden laskettuna kahden markan mukaan päivältä eli yhteensä 48 markkaa. Matkan hinnasta oli peritty Lahden Seudun Yrittäjät ry:ltä 3.085 markkaa tosiasioita vastaamattomalla 30.1.1974 päivätyllä laskulla, joka oli maksettu 18.4.1974. Lisäksi matkatoimisto oli perinyt laskulla Suomen Yrittäjäin Järjestöjen Liitto ry:ltä lentomatkoista 107.004 markkaa. Sanottua laskua oli sitten maksettu Lahden Seudun Yrittäjät ry:n tililtä 2.4.1975, 9.4.1975, 15.4.1975 ja 12.5.1975 yhteensä 112.500 markkaa eli 5.496 markkaa yli laskun määrän. Viimeksi mainitusta summasta 4.685 markkaa oli käytetty T:n edellä mainitun matkalaskun suorittamiseen, vaikka sitä ei ollut mainittu maksutositteessa. Menettelyllään T oli pidättänyt veroa valtiolta, Lahden kaupungilta ja Lahden evankelisluterilaisilta seurakunnilta edellä mainitun etuuden osalta. Tämä etuus olisi tullut ilmoittaa veronalaisena tulona vuodelta 1974 annetussa veroilmoituksessa eli viimeistään 1.11.1975. Kun syytettä edellä tarkoitetusta veropetoksesta ei ollut nostettu rikoslain 8 luvun 1 §:n 3 kohdassa säädetyssä määräajassa, raastuvanoikeus on hylännyt syytteen jatketusta veropetoksesta vuosina 1973-1976 vanhentuneena.

Kouvolan hovioikeuden päätös 10.5.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja Hämeen lääninverovirasto olivat saattaneet jutun, on lausunut selvitetyksi, että T oli raastuvanoikeuden päätöksessä mainitulla menettelyllään tahallaan pidättänyt veroa valtiolta, kunnalta ja seurakunnalta jättämällä verovuodelta 1973 antamassaan veroilmoituksessa ilmoittamatta matkana saamansa palkanluontoisen edun, joka oli sitten arvioitu verotuksessa 96 markaksi. Syyteoikeus T:n syyksi tältä osin luetusta veropetoksesta, jonka tekoajaksi oli katsottava 1.11.1974, jolloin veroluettelot verovuodelta 1973 oli ollut asetettava julkisesti nähtäviksi, oli muutoin raastuvanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla vanhentunut. Sen vuoksi hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Jutun laadun vuoksi T on saanut pitää kulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

Perustelut

Virallinen syyttäjä on vaatinut T:lle rangaistusta edellä kerrotun syytteen mukaisesti veropetoksesta, joka koskee verotusta vuodelta 1973. Kun syytteessä kuvatun teon on väitetty tapahtuneen 1.11.1974, jolloin veroluettelot verovuodelta 1973 on ollut asetettava julkisesti nähtäväksi, on syyteoikeus rikoslain 8 luvun 1 §:n 3 kohdan säännös huomioon ottaen vanhentunut. Alempien oikeuksien ei olisi sen vuoksi pitänyt antaa lausuntoa T:n syyllisyydestä hänen viakseen väitettyyn rikokseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta, jolla syyte on hylätty vanhentuneena, ei muuteta. Asian laadun vuoksi T:n on pidettävä hänellä olleet kulut vahinkonaan.