31.12.1985

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vantaan kihlakunnanoikeus on 2.12.1982 julistamassaan päätöksessä lausunut, että A ja B olivat kanteessaan kertoneet muuttaneensa kesäkuussa 1980 silloin valmistuneeseen Asunto Oy Liinakon omistamassa talossa osoitteessa Liinakkokuja 3 Vantaalla sijaitsevaan asuntoon ja tuolloin vieneensä asuntoon kuuluvaan irtaimistosuojaan irtainta omaisuuttaan. Mentyään seuraavan kerran elokuun 1980 alussa irtaimistosuojaan he olivat havainneet omaisuudessaan homesienen aiheuttamia vaurioita, jotka olivat syntyneet heistä riippumattomista syistä. A ja B olivat katsoneet, että korvausvastuu esineiden tuhoutumisesta ja vaurioitumisesta oli Hakunilan Huolto Oy:llä, koska syy vaurioiden syntymiseen oli ollut talon riittävän lämmityksen laiminlyönti kesällä 1980, jolloin rakennuselementit olivat päästäneet kosteutta läpi seinien irtaimistosuojaan, sekä riittämätön ilmanvaihto. Tämän vuoksi A ja B olivat vaatineet, että Hakunilan Huolto Oy velvoitettaisiin suorittamaan heille vaurioituneista esineistä vahingonkorvausta sekä korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Kihlakunnanoikeus, jossa Hakunilan Huolto Oy oli kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, on katsonut selvitetyksi, että A:n ja B:n säilytyskomerossa olleille tavaroille oli aiheutunut kanteessa tarkoitettuja homevaurioita ja että nämä vahingot todennäköisesti olivat joutuneet kellaritilojen liiallisesta kosteudesta. Hakunilan Huolto Oy:n ja Asunto Oy Liinakon välisessä huoltosopimuksessa molemmat sopijapuolet olivat sitoutuneet keskitetyllä yhteistyöllä huoltamaan ja hoitaman asunto-osakeyhtiön kiinteistöjä. Sopimuksen mukaan "Huoltoyhtiö suorittaa ilman erillisvelvoitusta normaaliin huoltoon liittyvät hoito-, kunnostus-, siivous- ja valvontatyöt". Sopimuksen ehtojen mukaan asunto-osakeyhtiön tuli antaa huoltoyhtiölle kaikki ne tiedot, jotka olivat tarpeellisia huolto- ja hoitotyön suorittamiselle. Esitetystä näytöstä oli käynyt ilmi, että huoltoyhtiön toimesta hoidettiin samalla tavalla niin uusia kuin vanhojakin taloja ja että lämmöntoimitus kaikkiin taloihin katkaistiin alkukesällä riippumatta siitä, milloin talo oli valmistunut. Rakennuksen omistajan pyynnöstä lämpöä voitiin kuitenkin toimittaa rakennukseen silloinkin, kun lämmöntoimitus yleensä oli katkaistu, ja myös tehokkaampi ilmastointi oli mahdollista järjestää rakennuksen omistajan pyynnöstä. Tämä osoitti huoltoyhtiön huolehtineen huolto- ja hoitotehtävistä kysymyksessä olevan rakennuksen osalta normaalilla tavalla. Edellä mainitut sopimusmääräykset ja alueella noudatetun käytännön huomioon ottaen kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei huoltosopimus edellyttänyt ilman rakennuksen omistajan erityistä pyyntöä huoltoyhtiöltä erityisiä toimia rakennuksen kuivattamisen ja ilmanvaihdon suhteen ja ettei Hakunilan Huolto Oy näin ollen ollut syyllistynyt laiminlyöntiin näiden huolto- ja hoitotehtävien osalta. Edellä olevan perusteella kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen kokonaisuudessaan. Asian laatuun nähden asianosaisten tuli itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Helsingin hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun kokonaisuudessaan sekä Hakunilan Huolto Oy oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta, on tuomiossaan 6.2.1985 todennut, että Hakunilan Huolto Oy:n ja Asunto Oy Liinakon, jonka omistamassa rakennuksessa A:n ja B:n hallinnassa oleva kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainittu kellarikomero sijaitsee, välillä oli 4.10.1979 tehty rakennuksen huoltoa koskeva sopimus, joka oli tullut voimaan sanottuna päivänä. Tuon sopimuksen mukaan Hakunilan Huolto Oy oli sitoutunut suorittamaan ilman erillisvelvoitusta normaaliin kiinteistönhuoltoon liittyvät hoito-, kunnostus-, siivous- ja valvontatyöt. A:n ja B:n kellarikomeroon päässyt kosteus oli aiheuttanut heidän siellä säilyttämälleen omaisuudelle kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut vauriot. Hakunilan Huolto Oy ei ollut näyttänyt ryhtyneensä erityisesti rakennuksen lämmitykseen, tuuletukseen ja valvonnan suhteen asianmukaisiin toimiin kosteusvahinkojen ehkäisemiseksi. Se oli näin ollen tekemänsä sopimuksen perusteella vastuussa A:lle ja B:lle syntyneestä vahingosta. Vahingon määrä oli jäänyt luotettavasti selvittämättä. Tämän vuoksi hovioikeus on arvioinut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla A:n ja B:n kellarikomerossa säilytettävänä olleelle omaisuudelle aiheutuneen vahingon määräksi 6.000 markkaa. Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus on muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että Hakunilan Huolto Oy on velvoitettu suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti vahingonkorvauksena 6.000 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 26.8.1982 lukien sekä oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 3.000 markkaa.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI

Hakunilan Huolto Oy on pyytänyt valituslupaa sekä vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä. Vielä yhtiö on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Valituslupa on myönnetty 3.5.1985. A ja B ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU