30.12.1985

Syyte Muhoksen kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on kertonut, että A, C ja D olivat 30.12.1983 Utajärvellä,

D pimeän aikana pysäköinyt etuajo-oikeutetulle valtatielle 22 B:n omistaman henkilöauton OKK-667 moottoriin tulleen vian vuoksi ja tällöin laiminlyönyt asettaa varoituskolmion tielle varoittamaan muita tiellä liikkuvia tien oikeaan reunaan Vaalan kuntaan jätetystä ajoneuvosta,

A, korjatakseen B:n autossa ilmenneen vian, pysäköinyt omistamansa henkilöauton OJO-417 ajosuunnassaan vasemmalle puolelle teitä mainitun B:n auton etupuolelle jättäen autonsa lähivalot palamaan ja tällöin laiminlyönyt myös asettaa varoituskolmion tielle varoittamaan muuta liikennettä sekä

C kuljettaessaan omistamaansa henkilöautoa OJV-162 Vaalan suuntaan käyttänyt olosuhteisiin nähden liian suurta ajonopeutta niin, ettei hän tällöin ollut kyennyt pysäyttämään autoaan ajoradan näkyvällä osalla.

Edellä mainittujen henkilöiden menettelyn seurauksena C:n auto oli törmännyt B:n omistaman auton perään, jolloin tämä auto oli puolestaan törmännyt sen eteen pysäköityyn A:n autoon. Viimeksimainittujen ajoneuvojen väliin jääneet B ja A olivat saaneet jalkoihinsa vammoja, joita ei voitu pitää vähäisinä. C:n autossa matkustajana ollut C:n äiti oli saanut rintalastaansa vamman, jota ei voitu pitää vähäisenä, sekä samassa autossa matkustajina olleet C:n vaimo ja hänen alaikäinen tyttärensä olivat saaneet vähäisiä vammoja. Lisäksi kaikki kolme autoa olivat vaurioituneet.

Kerrotuilla perusteilla syyttäjä on vaatinut rangaistusta D:lle ja C:lle yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja kolmesta ruumiinvamman tuottamuksesta sekä A:lle yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja kahdesta ruumiinvamman tuottamuksesta.

Kihlakunnanoikeuden päätös 21.3.1984

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että D oli 30.12.1983 vähän jälkeen kello 16 Utajärvellä ollessaan matkalla autolla OKK-667 tietä numero 22 Utajärveltä Vaalan suuntaan auton pysähdyttyä moottorivian vuoksi noin puolen kilometrin pituisen suoran tieosuuden keskivaiheille jättänyt auton ajosuunnassaan tien oikeaan reunaan kytkettyään sen seisontavalot palamaan ja varoituskolmiota tielle asettamatta tai muihinkaan varoitustoimenpiteisiin ryhtymättä. Hän oli poistunut paikalle tulleessa A:n henkilöautossa muutamien kilometrien päässä olevan kotiinsa järjestääkseen auton kuljetuksen pois maantieltä. D:n puoliso B oli välittömästi tiedon saatuaan lähtenyt A:n kanssa tämän autolla noutamaan D:n tien varten jättämää autoa. Palattuaan paikalle A oli pysäyttänyt omistamansa auton OJO-417 ajosuunnassaan vasemmalle puolen tietä sen reunaan jääneen auton eteen sen keulasta noin puolentoista metrin päähän asettamatta varoituskolmiota tielle, mutta kytkien autonsa hätävilkut ja jättäen ajovalot palamaan sekä ryhtynyt B:n kanssa tarkastamaan henkilöautoa OKK-667.

Suoran tien vuoksi tien reunassa olleen auton OKK-667 seisontavalot olivat olleet nähtävissä 200-300 metriä Utajärven suuntaan ja noin 200 metriä Vaalan suuntaan. Tieosuus oli ollut luminen ja jäinen.

A:n ja B:n ollessa edelleen tutkimassa tielle pysähtyneen auton OKK-667 moottoria paikalle oli saapunut Utajärven suunnasta C autollaan OJV-162 matkustajinaan äitinsä, vaimonsa ja alaikäinen tyttärensä. C oli, havaitessaan ajosuunnassa tien oikeassa reunassa pysähtyneenä olleen auton OKK-667 takavalot ja tämän auton edessä olleen A:n auton OJO-417 ajovalot, laiminlyönyt sovittaa autonsa nopeuden, joka hänen ilmoituksensa mukaan oli ollut noin 80 kilometriä tunnissa, sellaiseksi, että hän kykeni hallitsemaan autonsa vallinneissa olosuhteissa seurauksin, että C:n auto oli törmännyt auton OKK-667 perään ja viimeksi mainittu auto auton OJO-417 etuosaan. Tällöin A ja B olivat joutuneet autojen OKK-667 ja OJO-417 väliin puristukseen saaden molemmat alaraajoihinsa murtuma- ja ruhjevammoja, jotka eivät olleet vähäisiä. C:n äiti oli saanut rintalastaansa ruhjevamman, jota ei voitu hänen ikänsä huomioon ottaen pitää vähäisenä. Kaikki kolme autoa olivat vaurioituneet. Autossa OKK-667 olivat palaneet seisontavalot ja autossa OJO-417 ajovalot ja hätävilkut. Sen että D oli laiminlyönyt asettaa tielle varoituskolmion tai ryhtyä muihin liikenteen varoittamistoimenpiteisiin ja A laiminlyönyt asettaa tielle varoituskolmion, ei ollut näytetty vallinneissa olosuhteissa olleen omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle. Kysymyksessä olevia autoja ei ollut pysäköity tielle, vaan auto OKK-667 oli moottorivian vuoksi pysähtynyt tien reunaan ja A oli vain mainitun auton ajokuntoon saattaakseen tai sen paikalta pois hinatakseen pysäyttänyt auton OJO-417 tien reunaan sekä siitä hätävilkuin ja ajovaloin varoittanut muuta liikennettä.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on, tuomitessaan C:n tieliikennelain 23 §:n 1 momentin ja 98 §:n sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja kolmesta ruumiinvamman tuottamuksesta kolmeenkymmeneen 15 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 450 markkaa ja korvaamaan valtiolle sen varoista maksetun lääkärinpalkkion 70 markkaa 50 penniä, hylännyt D:tä ja A:ta vastaan ajetut syytteet.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 18.4.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja C valittamalla olivat saattaneet jutun, on lausunut, että valtatie 22 on tapahtumapaikalla niin kapea, että moottorivian vuoksi tien reunaan pysäytetyn B:n omistaman ajoneuvon oli sopinut turvallisesti ohittamaan vain yksi ajoneuvo kerrallaan. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon tapahtuma-ajankohdan ja tuolloin vallinneet sää- ja keliolosuhteet hovioikeus on katsonut, että sekä D:n tien reunaan moottorivian vuoksi jättämä ajoneuvo että A:n edellä tarkoitetun ajoneuvon eteen, poikkeuksellisesti ajosuunnassaan tien vasempaan reunaan ajovalot sytytettyinä pysäköimä ajoneuvo olivat kumpikin olleet vaarana liikenteelle. Kun D ja A olivat molemmat laiminlyöneet varoituskolmion asettamisen tielle, he olivat tällä laiminlyönnillään osaltaan aiheuttaneet kihlakunnanoikeuden päätöksessä tarkoitetun ajoneuvojen törmäyksen ja päätöksessä mainitut muut seuraukset. Tällä perusteella hovioikeus on, tuomitessaan D:n tieliikennelain 61 §:n 1 momentin ja 98 §:n sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja kolmesta ruumiinvamman tuottamuksesta kolmeenkymmeneen 10 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 300 markkaa, tuominnut A:n tieliikennelain 61 §:n 1 momentin ja 98 §:n sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja kahdesta ruumiinvamman tuottamuksesta kahteenkymmeneen 51 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1.020 markkaa. A on velvoitettu korvaamaan yhteisvastuullisesti C:n ja D:n kanssa valtiolle sen varoista maksettu lääkärinpalkkio 70 markkaa 50 penniä.

Perustelut

A on pysäköinyt autonsa kulkusuunnassaan tien vasemmalle puolelle jättäen ajovalot palamaan ja kytkenyt autonsa hätävilkut toimimaan. A:n auton ajovalot ovat aikaansaaneet C:ssä sellaisen virheellisen käsityksen, että kysymyksessä on ollut vastakkaisiin ajosuuntiin matkalla olleiden D:n ja A:n kohtaaminen sanotulla tiellä. Tietoisena siitä, ettei D ollut löytänyt autostaan varoituskolmiota, A:n olisi tullut asettaa varoituskolmio muiden tienkäyttäjien varoittamiseksi. A:n menettely ja laiminlyönti on näin ollen ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle ja hän on tämän vuoksi syyllistynyt liikenteen vaarantamiseen ja kahteen ruumiinvamman tuottamukseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. A velvoitetaan suorittamaan C:lle korvaukseksi hänelle vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1.000 markkaa.