20.12.1985

Kanne Vaasan raastuvanoikeudessa

A on Elevkåren vid Vasa Tekniska Läroanstalt r.f. -nimistä yhdistystä vastaan ajamassaan kanteessa kertonut, että hän oli ollut yhdistyksen palveluksessa oppilasruokalan keittäjänä 18.10.1961 alkaen. Työsuhde oli ollut toistaiseksi voimassa oleva ja palkka viimeksi 2.936 markkaa kuukaudessa. Työalalla oli yleissitovuuden perustella ollut noudatettavana Majoitus- ja Ravitsemusalan Työnantajaliitto r.y:n ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y:n kesken solmittu majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskeva työehtosopimus, jonka osana oli noudatettu keskusjärjestöjen Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 6.6.1978 solmittua yleissopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista. Tämän sopimuksen mukaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen oli irtisanomisaika neljä kuukautta, kun työsuhde oli keskeytyksettä jatkunut yli 15 vuotta.

A oli 30.4.1981 lomautettu ajaksi 1.5. - 1.9.1981 eli teknillisen oppilaitoksen lukukausien väliseksi ajaksi, jolloin oppilasruokala ei ollut toiminnassa. Lomautettuna ollessaan oli A 6.6.1981 saanut oppilasruokalan emännän allekirjoittaman 5.6.1981 päivätyn ilmoituksen työsuhteen päättymisestä, koska oppilaskunnan hallitus oli 28.4.1981 päättänyt, että vain neljä työpaikkaa voi jäädä syksyksi oppilaiden lukumäärän vähenemisen vuoksi.

Koska A:lle ei ollut työsuhteen päättyessä suoritettu irtisanomisajan palkkaa vastaavaa saatavaa, A on työsopimuslain 38 §:n 1 momentin ja 42 §:n 2 momentin sekä irtisanomissuojasopimuksen 2 ja 3 §:n nojalla vaatinut, että yhdistys velvoitettaisiin suorittamaan hänelle neljän kuukauden irtisanomisajalta saamatta olevaa palkkaa kaikkiaan 11.744 markkaa sekä, koska saatavan suoritus oli työsuhteen päättyessä viivästynyt, odotusajalta kuuden päivän palkkaa vastaavat 704 markkaa 64 penniä, kumpikin erä laillisine korkoineen, ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Vastaus: Yhdistys on kiistänyt kanteen perusteeltaan. Työsuhteelle oli alusta alkaen ollut ominaista vuosittainen lomautettuna olo. A:lla oli siten ollut tieto tulevasta lomautuksesta ja irtisanomisaikaa pitemmältäkin ajalta. Koska lomauttamisen ja irtisanomisen perusteet olivat samat, korvattavaa vahinkoa ei ollut syntynyt.

Raastuvanoikeus on 14.10.1983 julistamassaan päätöksessä katsonut selvitetyksi, että A oli ollut yhdistyksen työssä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen perusteella, että vuosittainen työaika oli ollut 1.9. - 30.4. välinen aika ja että muuna aikana hän oli ollut lomautettuna. Tämän vuoksi ja kun oli näytetty, että työnantaja oli irtisanomisaikaa noudattaen ilmoittanut työntekijälle edellä mainitusta lomautuksesta ja hänet oli tämän jälkeen lomautettuna ollessa irtisanottu laillisin perustein, ja koska työntekijä lomauttamisen tullessa voimaan oli saanut nauttia hyväkseen mainitun työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa vastaavan ilmoituksen, raastuvanoikeus on työsopimuslain 42 §:n 2 momentin nojalla hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut 1.000 markalla.

Vaasan hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on tuomiossaan 11.10.1984 katsonut selvitetyksi, että A oli 18.10.1961 lukien ollut yhdistyksen palveluksessa keittäjänä toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen perusteella. Työsuhteelle ominainen piirre oli alusta alkaen ollut se, että A yhdistyksen pitämän oppilasruokalan henkilökuntaan kuuluvana oli vuosittain ollut lomautettuna oppilaitoksen lukuvuosien välisen ajan 1.5. -31.8., jolloin oppilasruokala oli ollut suljettu. Tähän nähden A oli jo lukuvuoden 1980 - 1981 alkaessa ilman eri ilmoitustakin käsittänyt, että hänet entiseen tapaan lomautetaan ajaksi 1.5. - 31.8.1981.

Yhdistys oli kuitenkin oppilaiden lukumäärän vähenemisestä johtuvan ruokalatoiminnan supistamisen vuoksi 30.4.1981 työpaikalla kaikkien ruokalahenkilökuntaan kuuluvien seitsemän työntekijän läsnäollessa irtisanonut heidän työsopimuksensa. A:ta koskevan irtisanomisen yhdistys oli vahvistanut hänelle 6.6.1981 tiedoksi saatetulla työtodistuksella. Tässä todistuksessa samoin kuin 28.9.1981 päivätyssä työtodistuksessa ja eläketurvakeskuksen rekisterissä oli merkintä siitä, että A:n työsuhde oli päättynyt 30.4.1981. Tämän perusteella oli katsottava, että A:n työsopimus oli 30.4.1981 irtisanottu heti päättyväksi.

Menettelyllään, joka oli ollut sikäli virheellinen, että A:n työsopimus olisi 30.4.1981 saatu irtisanoa päättymään aikaisintaan 31.8.1981 irtisanomisajan ollessa hänen osaltaan neljä kuukautta, yhdistyksen oli katsottava laillisetta syyttä purkaneen A:n työsopimuksen.

Työsopimuslain 45 §:n mukaan työntekijällä on, työnantajan purkaessa työsopimuksen laillisetta syyttä, oikeus edelleen saada palkkansa sen mukaan, mitä 27 §:n 1 ja 3 momentissa on säädetty, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin työsopimusta irtisanottaessa. A olisi työsuhteen luonteesta johtuen ollut lomautettu ilman palkkaa 1.5. - 31.8.1981 eli siis koko hänelle 30.4.1981 tapahtuneen irtisanomisen perusteella kuuluneen irtisanomisajan. Siten hänellä ei olisi ollut oikeutta palkkaan irtisanomisajaltaan, mikäli yhdistys olisi tuolloin irtisanonut hänen työsopimuksensa laillista irtisanomisaikaa noudattaen. Näin ollen A:lla työsopimuslain 45 §:n mukaan ei myöskään ollut oikeutta palkkaan samalta ajalta pelkästään sen vuoksi, että yhdistys oli irtisanonut hänen työsuhteensa päättymään heti 31.8.1981 asemesta.

Sen vuoksi hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan ja velvoittanut A:n korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 400 markalla.

Perustelut

A on ollut yhdistyksen palveluksessa oppilasruokalan keittäjänä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen perusteella 18.10.1961 alkaen. Työn luonteen vuoksi ruokalan henkilökunta on vuosittain ollut lomautettuna lukuvuosien välisen ajan eli 1.5. - 31.8. Oppilasmäärän vähentymisestä johtuen ruokailutoimintaa on jouduttu supistamaan syyslukukaudesta 1981 lähtien. Tämän vuoksi yhdistys on 30.4.1981 irtisanonut kaikkien keittiöhenkilökuntaan kuuluvien työntekijöiden työsopimukset päättymään tuona päivänä. A:n työsopimuksen irtisanomisaika on ollut neljä kuukautta.

Yhdistyksellä on ollut erittäin painava syy A:n työsuhteen irtisanomiseen. A:n vuosittain samaan aikaan tapahtunut lomauttaminen on vakiintunut työsuhteessa noudatettavaksi käytännöksi ja muodostunut siten olennaiseksi osaksi A:n työsuhteen ehtoja. Siinä tapauksessa, ettei A:n työsuhdetta olisi 30.4.1981 irtisanottu, hän olisi neljän kuukauden ajan ollut lomautettuna saamatta tuolta ajalta palkkaa. Jos A olisi lomautettuna ollessaan irtisanottu, ei hänelle kanteessa mainitun työsopimuslain 42 §:n 2 momentin nojalla olisi ollut korvattava irtisanomisajan palkkaa, koska hän edellä kerrotun mukaisesti olisi saanut tiedon lomautuksesta irtisanomisaikaansa aikaisemmin. Työsuhteen irtisanominen välittömästi ennen sopimusmääräisen lomautuskauden alkamista ei ole voinut saattaa A:ta parempaan asemaan kuin missä hän olisi ollut lomautettuna kesäkautena 1981.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. A velvoitetaan suorittamaan yhdistykselle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta Korkeimmassa oikeudessa olleista kuluista 800 markkaa.