19.12.1985

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 8.11.1983

Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä katsonut selvitetyksi seuraavaa:

1a) B oli 27.2.1978 Helsingissä erään henkilön valtuuttamana ilmoittaessaan tullattavaksi Ruotsista ostetun uuden Ford Mercury Monarch MBA 2 d Sedan -merkkisen henkilöauton esittämällä tullauksessa tekaistun kauppalaskun, johon myyjäksi oli merkitty "Mtor Clab Auto Buiing Service" ja auton hinnaksi 4.725 USA:n dollaria, pidättänyt vilpillisesti valtiolta tullia sekä muita veroja ja maksuja,

b) A, joka sittemmin oli nimitetty tullitarkastajaksi Helsingin tullikamariin, oli 27.2.1978 Helsingissä vastaavaa virkaa toimittaessaan ja määrätessään sanotusta autosta kannettavia veroja ja maksuja, tiedusteltuaan auton maahantuojan edustajalta sen hintaa ja saatuaan tietää sen olevan 103.000 markkaa, tahallaan vähentänyt veroista ja maksuista valtiolle kertyvää määrää asettamalla edellä mainitun väärän kauppalaskun verojen ja maksujen määrityksen perusteeksi,

2a) B oli ostettuaan 7.9.1979 Ruotsista vaurioituneen De Tomaso Pantera -merkkisen urheiluauton 20.000 Ruotsin kruunulla tuonut sen 17.10.1979 laivalla Helsinkiin. B:n pyynnöstä auton kaupasta oli kirjoitettu kaksi erillistä laskua siten, että auton korista oli laadittu 10.000 kruunun ja sen moottorin osista 10.000 kruunun lasku. Menettelyn tarkoituksena oli ollut antaa vaikutelma, että auto ei olisi ollut yksi kokonaisuus.

Edelleen 18.10.1979 B oli vilpillä pidättääkseen valtiolta veroa ja maksuja ilmoittanut auton tullattavaksi käytettyinä auton varaosina edellä mainittujen kahden kauppalaskun mukaisesti, vaikka auto B:n tieten oli muodostanut sellaisen kokonaisuuden, joka olisi pitänyt ilmoittaa tullattavaksi yhtenä kokonaisuutena.

b) B oli ostettuaan heinä-elokuussa 1979 Helsingissä Cadillac Coupe de Ville -merkkisen henkilöauton, joka oli tuotu maahan tilapäisesti verotta, ja saatuaan tietää A:lta, että autosta tullauksessa kannettavat verot olisivat noin 70.000 markkaa, 21.3.1980 esittänyt tullausarvon määräämistä varten valheelliseksi tietämänsä tarjouskirjeen ja siten vilpillä pidättänyt valtiolta tullia sekä muuta veroa ja maksua.

B:n 2) kohdassa kerrottua veropetosta oli, koska veron määrä, josta rikoksella oli ollut tarkoitus vapautua, oli suuri ottaen huomioon rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeänä.

c) A oli 18.10.1979 ja 21.3.1980 Helsingissä edellä mainittua virkaa toimittaessaan tahallaan hankkiakseen itselleen ja toiselle hyötyä määrännyt B:n tullattaviksi ilmoittamista sanotuista autoista kannettavat verot ja maksut liian alhaisiksi asettamalla tullausarvon perusteeksi De Tomaso Pantera -merkkisestä autosta sitä huomattavasti halvemman Fiat -merkkisen auton hinnan ja Cadillac -merkkisestä autosta valheellisen tarjouskirjeen mukaisen ja todellista arvoa huomattavasti alemman vertailuhinnan edistäen siten B:n veropetosta.

3a) B oli heinäkuussa 1979 Helsingissä teettänyt A:n huoneistossa 1.855 markan hintaisen lattian hionta- ja lakkaustyön sekä ohjattuaan A:n teettämään huoneistonsa sähkökorjaustyön tietyllä yhtiöllä ja A:n jätettyä 5.091,41 markan määräisen laskun suorittamatta 10.6.1980 maksanut laskun antaen siten A:lle hänen virkatoimistaan yhteensä 6.946,41 markan määräisen oikeudettoman edun.

b) A oli kerrotulla tavalla virkatoimistaan ottanut vastaan puheena olevan oikeudettoman edun.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus on, hyläten syytteen enemmälti, tuominnut B:n rikoslain 16 luvun 13 §:n 1 momentin, 38 luvun 11 §:n ja 7 luvun 2 §:n nojalla kohdassa 1a tarkoitetusta veropetoksesta kuuteenkymmeneen 60 markan päiväsakkoon eli, kun tämä sakko ja B:lle samalla päätöksellä jatketusta kirjanpitorikoksesta tuomitut kaksikymmentä päiväsakkoa on laskettu yhteen, maksamaan sakkoa yhteensä 80 päiväsakkoa vastaavat 4.800 markkaa sekä kohdissa 2a ja b ynnä 3a kerrotusta jatketusta rikoksesta, joka käsittää kaksi lahjoman tarjoamista virkamiehelle ja kaksi törkeää veropetosta, 11 kuukaudeksi vankeuteen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa 11.-24.11.1982 vastaavat 14 päivää. Vankeusrangaistus oli ehdollinen 8.11.1985 päättyvin koetusajoin.

A:n raastuvanoikeus on rikoslain 38 luvun 11 §:n, 40 luvun 1 §:n 1 momentin ja 20 §:n 1 momentin, 5 luvun 3 §:n 1 momentin sekä 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla tuominnut kohdassa 1b mainituista yksin teoin tehdyistä avunannosta veropetokseen ja tahallisesta hyödyttämistarkoituksessa tehdystä virkarikoksesta sekä kohdissa 2c ja 3b selostetusta jatketusta rikoksesta, joka käsittää kaksi lahjoman ottamista virkamiehenä ja kaksi yksin teoin tehtyä tahallista hyötymistarkoituksessa tehtyä virkarikosta ja avunantoa törkeään veropetokseen, pantavaksi viralta Helsingin tullikamarin tullitarkastajan virasta sekä lisäksi kohdan 1b osalta 40:een 30 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1.200 markkaa ja kohtien 2c ja 3b osalta 6 kuukaudeksi vankeuteen, josta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa 15. - 24.11.1982 vastaavat 10 päivää. Vankeusrangaistus oli ehdollinen 8.11.1985 päättyvin koetusajoin.

Tämän ohessa, samalla kun De Tomaso Pantera -autoa koskeva takavarikko on kumottu, B ja A on tuomittu rikoslain 16 luvun 13 §:n 2 momentin, 38 luvun 15 §:n 2 momentin ja 40 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla menettämään valtiolle yhteisvastuullisesti lahjoman arvona 6.946 markkaa 41 penniä ja tullimaksua kavaltaen maahan tuotujen takavarikoimatta jääneiden autojen arvona 1) kohdan perusteella B ja A yhteisvastuullisesti jutussa myös rangaistukseen tuomitun erään liikemiehen kanssa 52.000 markkaa ja 2) kohdan perusteella, oikeastaan 2b ja c kohdan perusteella eli Cadillac -merkkisen auton osalta B ja A yhteisvastuullisesti 55.000 markkaa.

Helsingin hovioikeuden päätös 30.8.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B ja A osaltaan olivat valittamalla saattaneet jutun, on todennut, että kohdassa 1 kysymyksessä olevan Ford Mercury Monarch -auton maahantuonnin yhteydessä autosta oli väärän kauppalaskun perusteella määrätty maksettavaksi tullia sekä tuonnintasaus-, auto- ja liikevaihtoveroja yhteensä 37.363 markkaa, vaikka niitä olisi pitänyt määrätä maksettavaksi yhteensä 60.014 markkaa. Valtiolta pidätettyjen verojen ja maksujen määrä oli siten ollut yhteensä 22.651 markkaa.

Kohdassa 2 kysymyksessä olevien De Tomaso Pantera ja Cadillac Coupe de Ville -autojen maahantuontien yhteydessä autoista oli raastuvanoikeuden päätöksessä selostetun vilpillisen menettelyn johdosta määrätty maksettavaksi, ensin mainitusta tuonnintasaus-, auto- ja liikevaihtoveroja yhteensä 20.070 markkaa, vaikka niitä olisi tullut määrätä maksettavaksi yhteensä 167.631 markkaa, ja jälkimmäisestä tullia sekä tuonnintasaus-, auto- ja liikevaihtoveroja yhteensä 43.768 markkaa, vaikka niitä olisi tullut määrätä suoritettavaksi yhteensä 99.531 markkaa. Valtiolta pidätettyjen verojen ja maksujen määrä oli siten ollut De Tomason osalta yhteensä 147.561 markkaa ja Cadillacin osalta yhteensä 55.763 markkaa.

Näillä ja raastuvanoikeuden päätöksessä sanotuilla perusteilla hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.

Perustelut

A on toiminut raastuvanoikeuden päätöksen 1b, 2c ja 3b kohdassa selostetulla tavalla. Hän on siten kunkin 1b ja 2c kohdassa kerrotun virkatoimensa osalta syyllistynyt rikoslain 40 luvun 9 §:ssä rangaistavaksi säädettyyn yleisen ulosteon tahallisella vääryydellä pois pyyhkimiseen virkamiehenä. 2c kohdassa selostetun A:n menettelyn perusteena on ollut hänen ja B:n keskinäisessä kanssakäymisessä B:n taholta tapahtuneiden palvelusten, muun muassa autojen lainaamisen palkitseminen. Näiden tekojen on siten katsottava tapahtuneen oman voiton pyynnöstä. 3b kohdassa kerrotun menettelyn osalta A on syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan lahjoman ottamiseen virkamiehenä. 1b ja 2c kohdassa mainitut teot keskenään ja 3b kohdassa sanotut teot keskenään ovat ollet saman rikoksen jatkamista. 1b ja 2c kohdan teot seurauksineen sisältyvät kokonaisuudessaan sanottuun rikoslain 40 luvun 9 §:n mukaan rangaistavaan rikokseen. Näin ollen niitä ei voida lukea A:n syyksi avunantona B:n syyksi luettuihin veropetokseen ja törkeään veropetokseen.

Hovioikeus ei ole päätöksensä perustelujen mukaan vankeusrangaistusta A:lle määrätessään soveltanut rikoslain 40 luvun 1 §:n 1 momenttia.

B:n muutoksenhakemus ei anna aihetta muuttaa hovioikeuden päätöstä.

Päätöslauselma

A:n kohdalta hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukemien rikosten asemesta rikoslain 40 luvun 1 §:n 1 momentin sekä 9 §:n ynnä 7 luvun 2 §:n nojalla 1b ja 2c kohdasta ilmenevästä jatketusta, osaksi oman voiton pyynnöstä tapahtuneesta tahallisesta yleisen ulosteon vääryydellä pois pyyhkimisestä ja 3b kohdassa tarkoitetusta jatketusta lahjoman vastaanottamisesta virkamiehenä, ensiksi sanotusta jatketusta rikoksesta hovioikeuden tuomitsemaan vankeusrangaistukseen ja molemmista jatketuista rikoksista hovioikeuden määräämään viraltapanorangaistukseen. Rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vankeusrangaistuksesta vähennetään raastuvanoikeuden päätöksessä mainittua vapaudenmenetystä vastaavat 10 päivää. Vankeusrangaistus on ehdollinen raastuvanoikeuden päätöksessä sanotun koetusajan.

A vapautetaan hänelle tuomitusta sakkorangaistuksesta ja takavarikoimatta jääneiden autojen arvojen osalta menettämisseuraamuksista ja niihin perustuvasta maksuvelvollisuudesta.

A:n osalta jää hovioikeuden päätös pysyväksi siltä osin kuin se koskee lahjoman arvon menettämistä.

B:tä koskevalta osalta hovioikeuden päätös jää pysyväksi.

Tullimaksua kavaltaen maahan tuotujen, takavarikoimatta jääneiden autojen arvoina tuomituista menettämisseuraamuksista jäävät 52.000 markkaa B:n ja hovioikeuden päätökseen tyytyneen liikemiehen yhteisvastuullisesti ja 55.000 markkaa B:n yksin valtiolle suoritettaviksi.