KKO:1985-II-190
- Asiasanat
- Avioliittolaki - Omaisuuden ositusOikeudenkäyntimenettely - RiitajututJutun palauttaminen
- Tapausvuosi
- 1985
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 84/1162
- Taltio
- 3310
- Esittelypäivä
A vaati moitekanteella, että tasinkoa, jonka hän pesänjakajan toimittaman osituksen mukaan oli velvollinen maksamaan B:lle, alennettaisiin. KO hylkäsi kanteen. Moitejutun ollessa vireillä HO:ssa B nosti tasinkoa koskevan suorituskanteen. KO jätti kanteen tutkimatta sillä perusteella, että moitejuttu oli vielä HO:ssa vireillä. HO jätti suorituskannetta koskevan KO:n päätöksen lopputuloksen pysyväksi, koska moitejuttua ei ollut tuomioistuimessa lopullisesti ratkaistu eikä B siten ollut oikeussuojan tarpeessa.
Kun B:n suorituskannetta ei olisi pitänyt sanotuilla syillä jättää tutkimatta eikä juttu ollut A:n ja B:n oikeudenkäynnin aikana tekemän tasingon maksamista koskevan sopimuksen vuoksi välittömästi KKO:ssa ratkaistavissa, juttu palautettiin KO:een.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Rovaniemen kihlakunnanoikeudessa
B on A:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa lausunut, että kihlakunnanoikeuden määräämä pesänjakaja oli 16.9.1982 toimittanut heidän välillään omaisuuden osituksen, jossa A oli määrätty maksamaan B:lle tasinkoa 18.473 markkaa 10 penniä 15.11.1982 mennessä. A oli moittinut ositusta Rovaniemen kihlakunnanoikeudessa ja vaatinut tasingon alentamista 10.473 markaksi 10 penniksi. Kihlakunnanoikeus oli 9.6.1983 julistamallaan päätöksellä, josta A oli määräajassa valittanut hovioikeuteen, hylännyt osituksen moitetta koskevan kanteen. Koska A ei ollut suostunut maksamaan tasinkoa, B on nyt käsiteltävänä olevassa jutussa vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle mainittu tasinko 18.473 markkaa 10 penniä 6 prosentin korkoineen 16.9.1982 lukien.
Kihlakunnanoikeuden päätös 1.9.1983
A:n vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus on päätöksessään lausunut, että tasinkoa antavalla puolisolla on siihen saakka, kunnes tasingon määrä on lainvoimaisesti vahvistettu, oikeus päättää, mitä omaisuutta hän luovuttaa toiselle puolisolle tasinkona. Kun tasingon suuruutta koskeva riita oli vireillä Rovaniemen hovioikeudessa, kannetta ei vielä voitu ratkaista. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta.
Valtion varoista on suoritettu maksuttoman oikeudenkäynnin saaneelle B:lle hänen asiassa olleista kuluista 42 markkaa 10 penniä, jotka jäivät valtion vahingoksi.
B on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 800 markalla.
Rovaniemen hovioikeuden päätös 3.10.1984
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli valittamalla saattanut jutun ja jossa A oli vastannut valitukseen sekä vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, on päätöksessään lausunut, ettei B:llä ollut oikeutta vaatia tasinkoa ennen kuin ositusta koskeva riita oli tuomioistuimessa lopullisesti ratkaistu ja että häneltä siten puuttui oikeussuojan tarve. Sen vuoksi hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.
B on velvoitettu korvaamaan A:lla hovioikeudessa olleet kulut 700 markalla.
VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMET
B on pyytänyt valituslupaa. Muutoksenhakemuksessaan hän on toistanut jutussa esittämänsä vaatimukset muutoin paitsi että hän on vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan kanteessa mainitulle tasingolle 6 prosenttia korkoa 15.11.1982 lukien. B on pyytänyt, että hovioikeuden päätös kumottaisiin muuta kuin hänelle valtion varoista maksettava kulujen korvausta koskevalta osalta ja että A velvoitettaisiin korvaamaan Rovaniemen maalasikunnalle sen yleisen oikeusavustajan arvioitu palkkio kaikissa oikeusasteissa suoritettujen toimien osalta.
Korkein oikeus on 16.1.1985 myöntänyt B:lle valitusluvan.
A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen, jonka oheen hän on liittänyt jäljennöksen asianosaisten 16.12.1984 tekemästä sopimuksesta. Sen mukaan A on suostunut maksamaan "tasinkoa 18.413,10 Oikeuden päätöksen mukaisesti Kirjoitustilaisuudessa 3000 mk, Joulukuun loppuun 2000 mk, Loput 3 erässä viimeistään 30/6 - 1985 mennessä". Kun asianosaiset täten olivat sopineet tasingon maksamisesta eikä B:llä enää ollut tarvetta muutoksenhakuun, A on pyytänyt, että B:n valitus jätetään tutkimatta tai hylätään.
B on A:n vastauksen johdosta antanut häneltä pyydetyn lausunnon, jossa hän on myöntänyt tehneensä edellä mainitun sopimuksen, mutta, ilmoittanut, ettei hän ollut luopunut jutusta vaan että hän edelleen pysyi korvausvaatimuksessaan ja vaati, että hänet vapautettaisiin suorittamasta hänen maksettavakseen tuomittuja oikeudenkäyntikulujen korvauksia.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
B:llä on ollut oikeudellinen tarve kanteensa nostamiseen välittömästi sen jälkeen kun A oli kieltäytynyt suorittamasta tasinkoa. Kihlakunnanoikeuden ei näin ollen olisi pitänyt päätöksessään mainitsemillaan perusteilla jättää osituksessa määrättyä tasinkoa koskevaa B:n suorituskannetta tutkimatta.
Osituksen moittimista koskevassa jutussa tasinkoa antava osapuoli voidaan tasinkoa saavan osapuolen vaatimuksesta velvoittaa luovuttaman viimeksi mainitulle tuleva tasinko. Myöskään hovioikeuden, jossa osituksen moittimista koskeva juttu ja tasingon suorittamiseen velvoittamista koskeva juttu ovat olleet vireillä samanaikaisesti, ei siten olisi pitänyt mainitsemallaan perusteella jättää viimeksi mainittua juttua tutkimatta, vaan hovioikeuden olisi tullut ottaa jutut yhdessä käsiteltäväkseen ja antaa myös B:n ajamaan suorituskanteeseen tuolloin annettavissa ollut asiallinen ratkaisu.
Korkein oikeus on tänään antamallaan päätöksellä hylännyt hovioikeuden mainitussa osituksen moitetta koskeneessa jutussa 3.10.1984 antamaa tuomiota koskeneen B:n tekemän valituslupahakemuksen. Asianosaisten välisestä, hovioikeuden päätöksen jälkeen tehdystä sopimuksesta tänne annetun selvityksen ja B:n siitä antaman lausunnon vuoksi nyt kysymyksessä oleva velkomisjuttu ei ole täällä välittömästi ratkaistavissa.
Päätöslauselma
Hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden päätökset kumotaan muutoin paitsi siltä osin kuin ne koskevat kulujen korvaamista valtion varoista B:lle ja juttu palautetaan kihlakunnanoikeuteen ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Takala, Hämäläinen, Nikkarinen ja af Hällström