13.12.1985

Turun raastuvanoikeuden päätös 14.5.1984

Raastuvanoikeus on päätöksessään virallisen syyttäjän syytteestä, varattuaan Turusta olevalle A:lle ja S:lle tilaisuuden tulla jutussa asianomistajina kuulluiksi, lausunut selvitetyksi, että C oli toiminut erään kiinteistönvälitysliikkeen toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä B yhtiön hallituksen puheenjohtajana. B oli ottanut kiinteistönvälitysliikkeen puolesta A:lta välitettäväksi kalastustilan omistavan Kiinteistö Oy F:n osakkeen ja ilmoittanut siitä vaadittavan 20.000 markkaa. Saatuaan tietää mainitun osakkeen olevan myytävänä S oli tehnyt siitä välitysliikkeelle 18.000 markan määräisen ostotarjouksen. Tämän jälkeen B ja C olivat 31.10.1983 Turussa, hankkiakseen itselleen ja välitysliikkeelle laitonta aineellista etua, salaamalla S:n tekemän tarjouksen erehdyttäneet A:n myymään osakkeen 12.000 markan hinnasta tekaistulle henkilölle D:lle ja aiheuttaneet A:lle siten taloudellista vahinkoa.

Lisäksi B ja C olivat 1.11.1983 Turussa, myydessään puheena olevan osakkeen D:n nimissä S:lle 18.000 markan hinnasta, esittäneet S:lle C:n valmistaman väärän valtakirjan, jonka mukaan D oli antanut valtuutuksen osakkeen myymiseen, ja samalla luovuttaneet S:lle osakekirjan, johon C oli tehnyt nimellä D allekirjoittamansa siirtomerkinnän, ja siten, hankkiakseen itselleen ja kiinteistönvälitysliikkeelle hyötyä, käyttäneet väärennettyjä asiakirjoja luovuttaessaan osakekirjan D:n nimissä S:lle. Laaditun kuitin mukaan S oli maksanut kauppahinnan D:lle eikä osakekirjaa kaupantekohetkellä hallussaan pitäneelle kiinteistönvälitysliikkeelle.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on, samalla kun C oli tuomittu jatketusta kiinteistönvälittäjäasetuksen säännösten rikkomisesta kahteenkymmeneenviiteen 79 markan määräiseen päiväsakkoon, rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin ja 5 §:n sekä 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut B:n ja C:n kummankin jatketusta petoksesta ja yksityisen asiakirjan väärennyksen käsittävästä rikoksesta 7 kuukaudeksi vankeuteen. Näistä rangaistuksista, vastaajien oltua rikostensa tutkinnan vuoksi vapautensa menettäneinä, B:n 29.11. - 2.12.1983 ja C:n 30.11. - 2.12.1983, on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty B:n kohdalta neljä ja C:n osalta kolme päivää. Ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain säännösten nojalla raastuvanoikeus on kuitenkin määrännyt, että B:lle ja C:lle tuomitut vankeusrangaistukset olivat ehdollisia 14.5.1985 päättyvin koetusajoin. Lisäksi raastuvanoikeus on velvoittanut B:n ja C:n yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista virallisen syyttäjän kuulustuttamalle todistajalle jutussa maksetun palkkion 127 markkaa.

Turun hovioikeuden päätös 11.12.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä toiselta sekä B ja C toiselta puolen olivat saattaneet jutun, on lausunut selvitetyksi, että B:n otettua A:lta kiinteistönvälitysliikkeen välitettäväksi puheena olevan osakkeen ja ilmoitettua, että siitä voisi saada 12.000 markkaa, sekä A:n osoittauduttua halukkaaksi myymään osakkeen tuolla hinnalla B ja C, jotka olivat tienneet osakkeesta suullisesti tehdyksi 18.000 markan ostotarjouksen, olivat päättäneet ostaa osakkeen itselleen voidakseen myydä sen edelleen sanotun ostotarjouksen tehneelle henkilölle. B ja C, jotka olivat toimineet yksissä tuumin, olivat tämän jälkeen, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, toteuttaneet aikomuksensa siten, että B oli ottanut yhteyttä A:han ja salaamalla mainitun 18.000 markan ostotarjouksen sekä uskottelemalla ostajaksi tekaistun henkilön erehdyttänyt A:n myymään osakkeen 12.000 markalla, aiheuttaen siten hänelle 6.000 markan tappion. B:n ja C:n myydessä seuraavana päivänä osakkeen S:lle tämän tarjoamasta 18.000 markan hinnasta sen seikan, kuka ilmoitettiin osakkeen myyjäksi, ei voitu katsoa vaikuttaneen S:n ostopäätökseen. Tekaistun henkilön ilmoittaminen myyjäksi sekä väärän valtakirjan esittäminen ja siirtomerkinnän kirjoittaminen osakekirjaan väärällä nimellä eivät siten olleet olleet tarpeen kaupan toteuttamiseksi. B ja C eivät olleet noiden väärällä nimellä varustettujen asiakirjojen käyttämisellä aiheuttaneet uutta vahinkoa eikä heidän kaupasta saamansa rahallinen hyöty ollut johtunut sanottujen asiakirjojen käyttämisestä. Tekoa ei voitu lukea B:n ja C:n syyksi väärennyksenä sillä perusteella, että he olivat pyrkineet väärän nimen käyttämisellä vaikeuttamaan petoksen ilmituloa. Sen vuoksi hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä ja hyläten yksityisen asiakirjan väärentämistä koskevan syytteen, rikoslain 36 §:n 1 â:n 1 momentin nojalla tuominnut B:n ja C:n raastuvanoikeuden heidän syykseen lukeman jatketun rikoksen ja siitä tuomitseman rangaistuksen asemesta kummankin petoksesta 6 kuukaudeksi vankeuteen. Tuomituista rangaistuksista oli raastuvanoikeuden toteamien vapaudenmenetysten vuoksi rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä B:n kohdalta neljä ja C:n osalta kolme päivää. Lisäksi hovioikeus on määrännyt, että mainitut B:lle ja C:lle tuomitut vankeusrangaistukset ovat ehdollisia 14.5.1984 alkanein ja 31.12.1985 päättyvin koetusajoin. Koska ehdollisia vankeusrangaistuksia yksinään oli pidettävä riittämättöminä seuraamuksina B:n ja C:n syyksi luetusta petoksesta, hovioikeus on mainittujen ehdollisten vankeusrangaistusten ohella tuominnut B:n ja C:n kummankin ehdottomaan neljänkymmenen päiväsakon sakkorangaistukseen eli, kun heidän päiväsakkonsa rahamääräksi oli vahvistettu, B:n sakoksi 49 ja C:n sakoksi 79 markkaa, maksamaan sakkoa, B:n 1.960 ja C:n hänelle jutussa yhteensä tuomittuja kuuttakymmentäviittä päiväsakkoa vastaavat 5.135 markkaa. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös on jätetty voimaan.

Perustelut

Korkein oikeus katsoo yksityisen asiakirjan väärentämistä koskevan syytekohdan osalta selvitetyksi, että B:n ja C:n etukäteen laatima rikossuunnitelma on edellyttänyt kysymyksessä olevan osakkeen ostamista A:lta ja sen myymistä S:lle tekaistua välikättä käyttäen. Tämän mukaisesti B ja C ovat laatineet kaksi kuittia, joista ensimmäisen, A:n allekirjoittaman kuitin mukaan D oli suorittanut mainitusta osakkeesta 12.000 markkaa, ja jälkimmäisen, B:n myyjän puolesta allekirjottaman kuitin mukaan S oli maksanut samasta osakkeesta D:lle 18.000 markkaa. Suunnitelman ja kuittien mukaisesti oli valmistettu myös hovioikeuden päätöksessä mainitut väärä valtakirja ja väärä siirtomerkintä. B ja C ovat käyttäneet vääriä asiakirjoja toteuttaakseen osakkeen oston ja myynnin alun perun suunnittelemallaan tavalla. Sanottuja asiakirjoja on siten käytetty toisaalta osakkeen luovuttamiseksi S:lle ja toisaalta hovioikeuden päätöksessä selostetun heidän syykseen luetun petoksen salaamiseksi ja heidän kaupalla saamansa rahallisen hyödyn pysyvyyden varmistamiseksi. Korkein oikeus katsoo, että B ja C ovat käyttäneet puheena olevia vääriä asiakirjoja rikoslain 36 luvun 5 §:n edellyttämässä hyödyn hankkimisen tarkoituksessa ja että B ja C ovat niin ollen syyllistyneet heidän syykseen luetun petoksen lisäksi väärän yksityisen asiakirjan valmistamiseen. Sanotut rikolliset teot ovat saman rikoksen jatkamista.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että B ja C tuomitaan kumpikin hovioikeuden heidän syykseen lukeman petoksen ja siitä tuomitseman rangaistuksen asemesta rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin ja 5 §:n sekä 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta petoksen ja väärän yksityisen asiakirjan valmistamisen käsittävästä rikoksesta 9 kuukaudeksi vankeuteen, mistä rangaistuksista rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään hovioikeuden päätöksessä mainittujen vapaudenmenetysten johdosta B:n kohdalta 4 ja C:n osalta 3 päivää. Vankeusrangaistukset määrätään ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain säännösten nojalla ehdollisiksi Korkeimman oikeuden päätöksen antamispäivästä alkavin ja 31.12.1986 päättyvin koetusajoin. Hovioikeuden päätöksessä mainitusta syystä B ja C tuomitaan kumpikin ehdollisten vankeusrangaistusten ohella hovioikeuden heille määräämään ehdottomaan sakkorangaistukseen, jolloin C:n on maksettava sakkoa hänelle jutussa yhteensä tuomittuja päiväsakkoja vastaava, hovioikeuden päätöksessä mainittu rahamäärä.

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos B tai C koetusaikana tekee uuden rikoksen, josta hänet tuomitaan vankeusrangaistukseen.

Näin muutettuna hovioikeuden päätös jää pysyväksi.