9.12.1985

Kanne Espoon kihlakunnanoikeudessa

A on kertonut, että hän oli ajan 16.4.1974 - 11.12.1982 ollut Arila Oy:n palveluksessa huolitsijana toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa. Yli puolet hänen työtehtävistään oli liittynyt huolintaan, minkä lisäksi hän oli tehnyt laskutusta ja muuta toimistotyötä. Koska tehtävistä vähintään 40 prosenttia oli ollut huolintatyötä, yhtiötä työnantajayhdistyksen jäsenenä ja A:ta työntekijäyhdistyksen jäsenenä sitovan työehtosopimuksen palkkaliitteen sekä sen tarkoittamien nimike- ja luokitusjärjestelmien mukaan hänelle kuului vaativuustason 3 A mukainen huolinta-, tulli - ja laivausasioiden hoitajan palkka. A on jutussa vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle, paitsi vahingonkorvausta työsopimuksen ilman erityisen painavaa syytä tapahtuneesta irtisanomisesta, edellä mainitun työehtosopimuksen mukaisen huolinta-asioiden hoitajan palkan ja yhtiön hänelle maksaman palkan välisenä erotuksena 1.9.1981 -11.12.1982 yhteensä 8.992 markkaa 6 prosentin korkoineen 12.12.1984 lukien sekä, koska edellä mainittujen hänen työsuhteesta johtuvien saataviensa maksaminen oli viivästynyt, työsopimuslain 22 §:n 5 momentissa tarkoitettua odotusajan palkkaa 1.416 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 20.5.1983 lukien sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Vastaus: Yhtiö on kiistänyt kanteessa esitetyt vaatimukset perusteiltaan. A ei ollut suorittanut huolinta-asioiden hoitajan van avustavan huolintatyöntekijän tehtäviä, joita viimeksi mainittujakin oli ollut vähemmän kuin 40 prosenttia hänen työtehtävistään, ja hänen palkkauksensa oli määräytynyt sen vuoksi työehtosopimuksen vaativuustason 2 C mukaan.

Kihlakunnanoikeuden päätös 29.11.1983

Kihlakunnanoikeus on lausunut A:n tehtävien yhtiön palveluksessa käsittäneen laskutusta sekä huolinta-asioiden hoitamista yhteyshenkilönä huolintayhtiöön ja muita tehtäviä. Huolintatehtäviä oli kaikista tehtävistä selvitetty olleen noin kolmannes mutta kuitenkin vähemmän kuin 40 prosenttia. Siten A:lla ei ollut oikeutta saada vaatimaansa huolinta-asioiden hoitajan palkkaa.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt lisäpalkkavaatimuksen, mutta lausumillaan perusteilla velvoittanut Arila Oy:n suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi työsopimuksen ilman erityisen painavaa syytä tapahtuneesta irtisanomisesta 2.158 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.5.1983 lukien ja odotusajan palkkana ajalta 12. - 18.12.1982 1.230 markkaa 16 prosentin korkoineen 25.5.1983 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 2.500 markkaa.

Vaatimukset hovioikeudessa: Hovioikeudessa A on uudistanut lisäpalkkavaatimuksensa sekä vaatinut hänelle alioikeuskuluista tuomitun korvauksen korottamista ja hovioikeuskulujensa korvaamista.

Arila Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaan ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.7.1984

Hovioikeus on lausunut perusteluinaan, että siltä osin kuin A oli kanteessaan vaatinut Arila Oy:n velvoittamista suorittamaan hänelle saamatta jäänyttä palkkaa, asianosaisten välillä oli erimielisyyttä siitä, oliko A:n työ yhtiössä ollut pääosaltaan asianosaisia sitovassa työehtosopimuksessa tarkoitettua huolinta-asioiden hoitamista vai laskuttajan työtä. Asiassa oli siten tältä osin kysymys työehtosopimuksen tulkintaa koskevasta riidasta, jonka ratkaiseminen kuului työtuomioistuimelle.

A:n oikeus vahingonkorvaukseen työsopimuksen laittoman irtisanomisen johdosta ei ollut syntynyt työsuhteen päättymiseen mennessä eikä yhtiö siten ollut velvollinen suorittamaan hänelle vahingonkorvauksen maksamatta jättämisen johdosta työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaista odotusajan palkkaa.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus on maksamatta jäänyttä palkkaa koskevan vaatimuksen osalta, poistaen kihlakunnanoikeuden lausunnon, jättänyt kanteen tutkimatta sekä vapauttanut Arila Oy:n velvollisuudesta suorittaa A:lle odotusajan palkkaa 1.230 markkaa korkoineen. Tuomittujen vahingonkorvauksen ja oikeudenkäyntikulujen korvauksen osalta hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen pysyväksi.

Valitusluvan myöntäminen, välitoimet ja suullinen käsittely

A:lle on myönnetty valituslupa 14.11.1984. Arila Oy ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. Vastauksen antamiselle asetetun määräajan kuluessa 5.12.1984 saapuneessa kirjoituksessaan Oy Mercantile Ab on kertonut, että Arila Oy oli luovuttanut kaiken liiketoimintansa Oy Mercantile Ab:lle, joka oli ottanut vastatakseen sen mahdollisista velvoitteista A:ta kohtaan, sekä sen jälkeen sulautunut Graphic-Polar Oy:öön. Oy Mercantile Ab on vaatinut, että A:n edellä mainitut vaatimukset hylättäisiin näyttämättöminä ja että hänet velvoitettaisiin korvaamaan Oy Mercantile Ab:lle kulut Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markalla. Graphic-Polar Oy on siltä A:n ja Oy Mercantile Ab:n kirjelmien johdosta pyydetyssä vastauksessa yhtynyt Oy Mercantile Ab:n esittämään.

Korkein oikeus on 3.9.1985 toimittanut jutussa suullisen käsittelyn. Tuolloin A on kohdistanut vaatimuksensa Graphic-Polar Oy:öön. Oy Mercantile Ab on luopunut esittämästään kuluvaatimuksesta. Graphic-Polar Oy on puolestaan vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan sillä Korkeimmassa oikeudessa olleet kulut.

Yhtiöiden asema jutussa

Kaupparekisteriin on 25.4.1985 merkitty, että tuomioistuin on myöntänyt luvan Oy Arisit Ab:n sulautumisesta Graphic-Polar Oy:öön koskevan sopimuksen täytäntöönpanoon. Oy Arisit Ab on purkautunut ja sulautunut Graphic-Polar Oy:öön sekä lakannut. A on tämän jälkeen kohdistanut vaatimuksensa Graphic-Polar Oy:öön. Koskei A ole jutussa esittänyt vaatimuksia Oy Mercantile Ab:tä vastaan, tuo yhtiö ei ole tullut jutussa asianosaiseksi. Kun Arila Oy ja Oy Mercantile Ab ovat sopineet ensiksi mainitun yhtiön elinkeinotoiminnan luovuttamisesta viimeksi mainitulle yhtiölle, Oy Mercantile Ab:llä on kuitenkin jutussa puhevalta väliintulijana.

Tuomioistuimen toimivalta

Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että Arila Oy:tä työnantajayhdistyksen jäsenenä ja A:ta työntekijäyhdistyksen jäsenenä sitoneen työehtosopimuksen mukaan huolinta-, tulli- ja laivausasioiden hoitajalle oli maksettava vaativuustason 3 A mukainen palkka sekä että työntekijän palkka määräytyi sen nimikkeen perusteella, johon tai jota vaativampiin nimikkeisiin sisältyi vähintään 40 prosenttia hänen tehtävistään.

Eri mieltä asianosaiset ovat siitä, onko A Arila Oy:n huolinta-asioista huolehtiessaan toiminut, kuten hän itse katsoo, työehtosopimuksessa tarkoitettuna huolinta-, tulli- ja laivausasioiden hoitajana vai, kuten työnantajapuoli katsoo, yhtiön ja sen käyttämän huolintaliikkeen välillä sellaisena yhteyshenkilönä, jonka tehtävien laatu ei edellytä vaativuustason 3 A vaan 2 C mukaista palkkaa. Yhtiö on lisäksi katsonut, että A:n huolintatehtäviin liittyneen työn osuus on joka tapauksessa ollut vähemmän kuin 40 prosenttia.

A:n oikeus vaativuustason 3 A mukaiseen palkkaan riippuu näin ollen osaksi työehtosopimuksessa olevien eri tehtävien vaativuustasoa koskevista määräyksistä ja osaksi A:n yhtiön palveluksessa suorittamia tehtäviä koskevasta selvityksestä.

Asiassa ei ole kysymys työehtosopimusmääräysten tulkinnasta vaan siitä, minkälaisia tehtäviä ja missä määrin A yhtiön palveluksessa on suorittanut, ja näin ollen hänen suorittamiaan tehtäviä koskevaan selvitykseen perustuvasta työehtosopimuksen soveltamisesta. Kanteen tutkiminen kuuluu näin ollen yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.

Pääasiaratkaisun perustelut

A:n työtehtäviin Arila Oy:n palveluksessa on jutussa esitetyn selvityksen mukaan kuulunut toimia yhtiön yhteyshenkilönä tämän käyttämään huolintaliikkeeseen ja tässä tehtävässään hankkia liikkeen tarvitsemia tariffiointi-, hinta- ja toimitustietoja sekä valmistella ja laatia huolinnassa tarvittavia asiakirjoja. Lisäksi hän on itse hoitanut postitse kulkevan tavaran tullauksen ja vientiselvityksen, yhtiön kuljetusvakuutukset sekä yhtiön maahantuomia tavaroita koskevia lisenssi- ja hinta-asioita Suomen viranomaisten kanssa.

Työehtosopimuksessa ei vaativuustasoon 2 C kuuluvina tehtävinä mainita lainkaan edellä lueteltuja tehtäviä. Vaativuustasolle 3 A sijoitetun huolinta-, tulli- ja laivausasioiden hoitajan tehtävinä mainitaan muun muassa neuvotteleminen viranomaisten, huolintaliikkeiden ja vakuutusyhtiöiden kanssa. A:n edellä kerrotut tehtävät ovat siten olleet työehtosopimuksessa tarkoitettuja huolinta-, tulli- ja laivausasioiden hoitajan tehtäviä. Niiden lisäksi hän on hoitanut myös laskutusta, mutta huolinta-, tulli- ja laivausasioiden hoitajan tehtävien osuus työtehtävistä on jutussa esitetyn selvityksen perusteella arvioiden ollut keskimäärin yli puolet. Näin ollen hänellä on ollut oikeus työehtosopimuksen vaativuustason 3 A mukaiseen palkkaan. Vaaditun maksamatta olevan palkan määrää ei jutussa ole kiistetty.

Koska A:n työsuhteesta johtuvan edellä tarkoitetun saatavan suoritus on työsuhteen päättyessä viivästynyt, hänellä on oikeus työsopimuslain 22 §:n 5 momentissa tarkoitettuun odotusajan palkkaan. A on tyytynyt odotusajan palkan osalta kihlakunnanoikeuden ratkaisuun, jolla vaatimus 1.230 markkaa ylittävältä osalta ja korkovaatimus 25.5.1983 edeltävältä ajalta on hylätty.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen Oy Mercantile Ab:n täällä esittämästä oikeudenkäyntikuluvaatimuksestaan raukeaa, koska siitä on luovuttu.

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A:n vaatimus maksamatta olevasta palkasta korkoineen on jätetty tutkimatta ja vaatimus odotusajan palkasta korkoineen on hylätty. Viivytyksen välttämiseksi juttu tutkitaan välittömästi myös hovioikeudessa tutkimatta jätetyltä osalta. Graphic-Polar Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle hänelle kuuluvasta palkasta vielä maksamatta olevat 8.992 markkaa 6 prosentin korkoineen 12.121982 lukien sekä odotusajan palkkaa 1.230 markkaa 16 prosentin korkoineen 25.5.1983 lukien. Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Graphic-Polar Oy velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 3.000 markalla. A:lle tuomittua vahingonkorvausta koskevalta osalta hovioikeuden tuomio jää lainvoimaisena pysyväksi.