KKO:1985-II-183
- Asiasanat
- Kiinteistön kauppa - Kaupan kohde - Kahdelle luovutusMääräala - Kahdelle luovutus - Oikeus määräalan erottamiseenJakolaki - LohkominenValtion oikeus perintöön
- Tapausvuosi
- 1985
- Antopäivä
- Diaarinumero
- M84/84
- Taltio
- 3123
- Esittelypäivä
A oli myynyt toimitusmiesten uusjaossa laatiman jakoehdotuksen mukaan tilaan liitettävän määräalan. Vaikka jakoehdotus oli vasta myöhemmin tullut lainvoimaiseksi, kauppa katsottiin päteväksi.
PK 5:1:n nojalla määräalan saanut valtio oli JL 183 §:n 2 mom:n tarkoittamassa mielessä rinnastettavissa perilliseen. Kunta, jolle valtio oli PK 5:2:n nojalla luovuttanut määräalan, ei voinut saada parempaa oikeutta kuin valtio.
Määräalan kaksoisluovutukseen sovellettiin MK 4:4:ää.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Pouttu -nimisen tilan RN:o 5:93 omistaja A oli 1.10.1959 vahvistetulla kauppakirjalla myynyt Isonkyrön Osuuskaupalle tilastaan noin 7,5 aarin suuruisen määräalan, joka tuli kauppakirjan mukaan erottaa osuuskunnan tiluksien rajalta ja jonka määräalan rajat osapuolet olivat maan päällä sopineet. A:n kuoltua 28.5.1966 oli valtioneuvosto 15.4.1970 luovuttanut valtion perimän Poutun tilan Isonkyrön kunnalle. Kunta oli kauppakirjalla 24.4.1975 myynyt Poutun tilasta ja Koulutontin tilasta RN:o 2:23 yhteensä 1,020 hehtaarin suuruisen määräalan liikemies B:lle. B:n haettua 20.9.1982 määräalan lohkomista itsenäiseksi tilaksi oli osuuskunta pyytänyt ostamansa määräalan lohkomista samassa toimituksessa.
Toimitusmiehet ovat 18.1.1983 lopetetuksi julistetussa lohkomistoimituksessa katsoneet,
- että B:n kauppakirjassa oli määräala riittävästi yksilöity,
- että osuuskunnan määräalan sijaintia ei ollut kauppakirjassa selvitetty riittävästi niin, että se olisi voitu määrittää maastossa eikä B ollut suostunut sopimaan osuuskunnan määräalan rajoista,
- ettei osuuskunnan määräalan erottamisoikeutta ollut kiinnitetty ja B:lle oli myönnetty lainhuuto ostamaansa osuuteen sekä
- ettei B ilmeisesti ollut ollut tietoinen osuuskunnan määräalan kaupasta, vaan hän oli toiminut vilpittömässä tarkoituksessa.
Toimitusmiehet ovat lohkoneet B:n määräalan kauppakirjan mukaisena, mutta jättäneet osuuskunnan määräalan lohkomatta.
Tyytymättömänä toimitukseen Isonkyrön Osuuskauppa valitti maaoikeuteen lausuen, ettei toimitusmiesten olisi pitänyt jättää osuuskunnan ostamaa määräalaa osuuskunnan nykyisen tontin rajalta valtatien suuntaan lohkomatta. Osuuskunta katsoi myös, ettei sillä seikalla, ettei se ollut hakenut kiinnitystä erottamisoikeuden vakuudeksi, ole merkitystä, koska B:lle oli myönnetty manttaalilainhuuto eikä lainhuutoa lohkomisessa muodostettuun tilaan. Tällä perusteella Isonkyrön Osuuskauppa vaati toimituksen kumoamista ja määräalan lohkomista sille esitetyn kauppakirjan mukaisesti.
Vaasan maaoikeus on päätöksessään 18.10.1983 katsonut selvitetyksi, että 1.10.1959, jolloin Isonkyrön Osuuskauppa osti A:lta Pouttu -nimisestä tilasta RN:o 5:93 noin 7,5 aarin suuruisen määräalan, oli Ritalan - Kylkkälän kylien uusjaon jakoehdotus vielä vahvistamatta ja uusien tiluksien haltuunotto suorittamatta, joten lohkottavaksi vaaditut tilukset olivat vielä osuuskunnan hallinnassa ja omistuksessa. Myyty määräala ei siten ole voinut sijaita ainakaan Asematien ja nykyisen valtatien kulmauksessa. Näin ollen ja kun silloisesta Poutun tilasta myydyn määräalan sijainti oli jäänyt selvittämättä, maaoikeus on hyläten valituksen jättänyt toimituksen toimitusmiesten lopputuloksen varaan.
Isonkyrön Osuuskauppa on valittanut maaoikeuden päätöksestä. B on antanut valituksen johdosta selityksen. Toimitusinsinööri ja maanmittaushallitus ovat kumpikin antaneet lausunnon.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Korkein oikeus on tutkinut jutun ja katsoo selvitetyksi, että A on 1.10.1959 myynyt Poutun tilasta RN:o 5:93 Isonkyrön Osuuskaupalle noin 7,5 aarin suuruisen määräalan, joka kauppakirjan mukaan tuli erottaa osuuskunnan tiluksien rajalta ja jonka määräalan rajat myyjä ja ostajan edustajat olivat maastossa sopineet. Kauppakirjassa tarkoitettu alue on tuolloin kuulunut osuuskunnan omistamaan Kauppatontin tilaan RN:o 5:35, mutta tuli vireillä olleessa uusjaossa toimitusmiesten ennen kaupantekoa laatiman jakoehdotuksen mukaan kuulumaan A:n omistamaan Poutun tilaan. Uusjaonjakoehdotus on tullut lainvoimaiseksi Korkeimman oikeuden 10.3.1964 antamalla tuomiolla.
A, jolla ei ollut perillisiä, on kuollut 28.5.1966 ja Poutun tila on siirtynyt perintökaaren 5 luvun 1 §:n nojalla valtiolle. Valtio on luovuttanut tilan sanotun luvun 2 §:n nojalla edelleen Isonkyrön kunnalle, joka on 24.4.1975 myynyt B:lle muun muassa Poutun tilasta määräalan, johon on sisältynyt myös mainittu osuuskunnalle myyty määräala.
Korkein oikeus katsoo, että A:lla on ollut oikeus myydä edellä tarkoitettu, uusjaon jakoehdotuksen mukaan hänen omistamaansa tilaan tuleva määräala osuuskunnalle. Valtio on jakolain 183 §:n 2 momentissa tarkoitetussa mielessä rinnastettavissa perilliseen. Kunta ei ole saantonsa perusteella voinut saada parempaa oikeutta kuin valtio. Tästä syystä osuuskunnan määräalan kauppa sitoo valtiota ja kuntaa.
Osuuskunta on määräalan aikaisempana ostaja suojattu saman määräalan myöhempiä luovutuksensaajia vastaan maakaaren 4 luvun 4 §:stä ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti silloinkin, kun määräalat ovat ulottuvuudeltaan erilaiset. Osuuskunta ei myöskään ole lainhuudatuslain 21 §:n 2 momentin säännöksen mukaan menettänyt oikeuttaan ostamaansa määräalaan. Asiaan ei vaikuta se, että B on saanut lainhuudon 0,0027 manttaaliin Poutun tilasta RN:o 5:93, nyttemmin RN:o 5:142.
Osuuskunnan ostamaa määräala on täällä esitetyn selvityksen mukaan määritettävissä maastossa.
Edellä kerrotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että osuuskunnalla on oikeus saada A:lta ostamansa noin 7,5 aarin suuruinen määräala erotetuksi itsenäiseksi tilaksi Poutun tilasta RN:o 5:142. Tämän vuoksi Korkein oikeus harkitsee oikeaksi, kumoten maaoikeuden päätöksen ja toimitusmiesten ratkaisun, palauttaa toimituksen toimitusmiehille, joiden tulee palauttamisen syy huomioon ottaen ottaa toimitus uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Salervo, Jalanko, Saarni-Rytkölä ja Ketola